comments 14

Kylässä kesässä



Kävimme kyläilemässä kesässä, Ranskan Rivieralla. Ensimmäisenä iltana kun sukelsimme Cannesin sivukaduille sen ymmärsin; olin kaivannut lämpöä niin että luihin sattui. Tuntui ihanalta hiippailla pienillä kujilla hartiat rentoina, leuka pystyssä, takitta. Appelsiinipuut kukkivat ja tuoksuivat melkein julkeasti.

Välillä ajattelen, että on jotenkin noloa sanoa rakastavansa Cannesia. Pitäisi rakastaa vain pieniä, karttaan merkitsemättä jätettyjä salaisia paikkoja. Joka kerta ajattelen, että ehkä se olikin vain roseeviini, lomatunnelma tai aurinko. Mutta ei, taas rakastin, myös niinä harmaina aamuina ennen kahdeksaa, kun istuimme torilla maitokahvin äärellä nakertamassa patonkia lasten nukkuessa vielä villalla. Kahvilan katoksen alta katselin toria reunustavia taloja ja niiden värikkäitä ikkunaluukkuja. Kuvittelin vinoja, epäkäytännöllisiä ja pieniä asuntoja, joita luukkujen taakse kätkeytyisi ja sydämeni läpätti. Näin itseni astumassa rappukäytävän ovesta ulos, kori käsivarrella, elämässä ilman paluulentoja.

Kun saavuimme, auton lämpömittari tykitti muutaman päivän yli kolmenkymmenen asteen lukemia. Etelä-Ranskassakin oli ollut viileä ja sateinen talvi, kertoivat, ja ensimmäisten kuumien päivien jälkeen tulee aina sankka sumu. Niin nytkin. Hellepäivien uima-allaselämän jälkeen retkeilimme taas kiihkeästi kun emme olleet sulaa.

Musée Fernand Léger oli ihana. En taaskaan ehtinyt Mentonin kauppahalliin. Château de la Napoule oli ihan uusi tuttavuus, kaunis ja jotenkin salaperäinen. Kannattaa pysähtyä katsomaan linnan historiasta kertova pieni dokumentti.

Jokaikinen kerta jää näkemättä jotain. Listani on loputon ja ihmeellisesti matkat vain kasvattavat listaa, sen sijaan, että se supistuisi. En ihan heti saa kyllikseni. Kaiken uuden kokemisen lisäksi nautin siitä, että minulla on noilla kulmilla jo kantisapteekki (olen accro mitä ranskalaisten apteekkien kauneudenhoitotuotteisiin tulee!), lempiravintola ja yllättävän vilkas sosiaalinen elämä. Parkkosella on tarpeeksi leipomosanastoa  hallussa voisarvivuoroja varten ja lapset voi laskea irti ja luottaa, että he löytävät ajallaan sovittuun tapaamispaikkaan.

Me muuten yövyimme ensimmäisen yön Cannesissa, koska meillä oli seuraavana päivänä kuvauspäivä Villa Le Menestrelissä. Vasta kuvausten jälkeen raahasimme nyssykkämme huvilalle ja asetuimme taloksi. Ensimmäisen yön hotellimme oli Villa Claudia, joka oli ehkä hiukan kostea ja johon kantautui ison tien kohina, mutta silti suosittelen, jos haluat edullisen yösijan lähes ytimestä. Onhan se nyt sentään suloista herätä mandariinipuu ikkunan alla ja syödä aamiaiseksi Nutellaa kauniissa salissa. Palvelu oli mitä ystävällisintä, isäntä itse paikalla.

Lue lisää: Cannesin ympäristön näkemistä ja kokemista löytyy juttutolkulla tägin Villa Le Menestrel -alta, ja laajemminkin Ranskaa tägin (quelle surprise…) Ranska alta. Mouginsissa sijaitseva Villa Le Menestrel on siis ystäviemme Sarin ja Juhan Ranskan-koti, jota he myös vuokraavat. Jos kiinnostuit.

Insta-tilitäni löytyy profiilini alta pieni pylpyrä otsikolla ”Riviera”, jossa kootusti tallessa reissun aikaiset stoorit.

14 Comments

  1. Tiina A. says

    Ihanat kuvat ja hyvä tunnelma. Lisää tätä.

    • Anna says

      Kiitos, ihanaa kun tykkäsit. Vähän jännitti palata pitkän, kirjoittamattoman kauden jälkeen.

  2. Sanna says

    Cincin paluille, kirjoittamaan sekä rakkaaseen paikkaan. Nimimerkki en enää yritä selittää miksi aina Hanko. 🙂

  3. Anna, ihanaa, että kirjoitat, nautin niin jutuistasi. Olin maailman onnellisin kun joku aika sitten löysin blogisi, jaksan nykyisin lukea vain aitoja juttuja. Ei haittaa, jos välillä on taukoja, ymmärrän niin hyvin. Ihan sama mistä kirjoitat, aina jää hyvä fiilis.

  4. Ellimari says

    Anna, Anna, Anna! Ei kukaan, joka on käynyt Cannesissa voi kuin ihastella sitä paikkaa. Kujat, bistrot, ihmiset, pentanque-kentät pelaajineen…. Antiikkimarkkinat, rannat, hotellit….
    Sinne pitäisi taas päästä! Ja juuri nyt, ennen sesonkia.
    Kirjoituksesi ei ainakaan vähentänyt ikävää vaikka tosiasia on, että juuri nyt ei ole mitään mahdollisuutta matkustaa sinne.
    Kiitos postauksestasi. Saan taas unelmilleni lisää kuvia.

    • Anna says

      Ehdottomasti kesäsesongin ulkopuolella! Toivottavasti pääset pian <3

  5. Leenamari says

    Höh, teksti loppui jo! Olisin voinut lukea vielä tunnin 😊 Ihanaa kun palasit, Cannesiin sekä tänne!

    • Anna says

      Ihanaa olla täällä! Toivottavasti saan aikaiseksi sulle lukemista enemmänkin, ihmeellinen kirjoitusblokki ollut päällä jo pitkään.

  6. Paluumuuttajatar says

    Kiva oli lukea pitkästä aikaa kuulumiset. Meidän ainoa visiittimme Cannesiin onkin seuraavaksi valokuvakirjani työn aihe. Kaikki Euroopan ylitykset ja risteämät on vielä laittamatta kansiin.

    • Anna says

      Teillä onkin kansiin laittamista, niin paljon matkoja ja elämyksiä!

  7. Merja says

    Koko alue on ihana, vaikken ole (vielä) Ranskan Rivierasta nähnyt kuin pienen palan! Kolmena vuotena peräkkäin, kaksi kertaa Cannesin elokuvajuhlien aikaan ja viime vuonna kesäkuun alussa – eikä ole ollut häiritsevän paljon muita turisteja.
    On aina ihana lukea juttujasi Cannesin-Nizzan alueelta, jotenkin pääsee ikäänkuin itsekin taas matkalle! Ja meidänkin lista pitenee!

    • Anna says

      Kiva kun pidät näistä Ranska-jutuista, ne minuakin näköjään inspiroivat eniten kirjoittamaan! Haluaisin takaisin vaikka heti… listaa niittämään 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.