comments 4

Kuvia heinäkuulta

Kesäkaverit

Kesäkeitto

Petri’s Chocolate Room, Fiskars

Petri’s Chocolate Room, Fiskars

Salaisen puutarhan laventelit, kirjaston takana

Huvilatiellä

Pieni kattaja

Inkerin inkivääri-omenajuomaa, kesän paras drinksu

Taivaallinen yhdistelmä

Merijooga

Kanttarellisoossi

Pienet sammakot

Unikeonpäivä

Makaronitehdas

Se yksi yö

Heinäkuu vaihtui elokuuksi ihan huomaamatta. Tuuli toisaalta, kantoi erilaisia säveleitä, heitti takapihan mintturuukut kumolleen. Valo oli hunajaa, kaupalla ihmiset valitsivat töihin sopivia vaatteita. Hippikesä himottaisi vielä, vaan kehtaako sitä, suurissa kaupungeissa, lasisissa taloissa. Lämpö kurkki oven raosta ja rohkaisi: antakaa käsivarsienne vielä liihottaa vapaina, auringon suudella polvianne. Ehdimme elää kangaskerroksiin verhoutuneina kuin viininlehtikääryleet kymmenen kuukautta.

En tehnyt heinäkuussa yhtään mitään, ajattelin, vähän haikeana. En yhtään mitään. Juuri oli juhannus ja halusin tehdä jotain kivaa. Oli vapaapäiviä, jolloin teki mieli seikkailla vaan en seikkaillut. Peukalo pyyhkäisi esin kuvia toisensa perään iloisista kasvoista veneiden kansilla ja kattoterasseilla. Nyt on elokuu, lapset ostavat kouluvihkoja, kyniä ja pyyhekumeja.

Olen ollut yhtenä iltana ulkona myöhään. Yhtenä iltana. Oli maanantai, suppailun uuvuttamat nälkäiset lapset puristivat merivettä vaatteistaan ja hiuksistaan, siistiydyimme nopeasti ja juoksimme Itäsatamaan. Makaronitehdas nielaisi meidät kynttilänvaloon ja puheensorinaan. Miten siellä onkin aina niin hyvä olla. Makkarapastassa on fenkolia, valkoviini on kuivaa ja kylmää. Palvelu on mitä lämpöisintä.

Kun astuimme illallisen jälkeen ulos, astuimmekin pois omasta maailmastamme. Oven takana oli Välimeri, jasmiini tuoksui, kumi, ja kuuma asfaltti. Ilma sirisi vieraiden lintujen sirkutusta, aurinkovarjo oli suurempi kuin suureneva kuu.

Putoamme istumaan terassin sohville, tilaamme vielä yhdet lasilliset. Lapset tärisyttävät maata skeittilaudoillaan ja skuuteillaan, kurvaavat kauemmaksi unisista mastoista, hihkuen, yön syliin. Keltaiset lamput tekevät kultaisia lätäköitä katuun. Miten tältä voi tuoksua, näyttää, tuntua??

Puolen yön jälkeen jokin lakkaa olemasta totta. Sitä pitäisi käydä useammin ihmettelemässä.

Siispä elokuu. Tiedä tämä. Öissäsi vaeltaa yksi elämänjanoinen, jonka loma on vasta alkamassa. Helli häntä hiukan, vaikka hän on myöhässä ja hiukan levoton.

Täältä tullaan kesä!

Kuvissa heinäkuuta. Oikeasti, satoiko muka?

4 Comments

  1. Ahh mä räkastan sammakoita! Ne on niin söpöja siellä kämmenessä 🙂 Kummallista kyllä oli vähän samanlainen feelis etten tämän kesän heinkäkuussa tehnyt yhtään mitään. Varsinkin jos vertaa edelliseen kesään josta vieläkin haikailen… mutta vieläkin kummallisempaa että se on ihan ok näin. Joitakin vuosia sitten olisin ollut ihan kyynelissä mutta ei nyt. Hm olenko todella viisastunut?

    Muuten, muistan vieläkin monta kesää sitten kun tytär oli nuori eikä ihan teini vielä ja kävimme kaikki Lejonarannassa (en ikinä muista sen oikeata nimeä) keskellä yötä ja herrajestas mikä iso kuu. Lapset kävivät uimassa ja me aikuiset vaan katsoimme sitä valtavaa kuuta. Eli Hangossa kaikki on isompaa ja ihmeellisempää 🙂

    Kirjoitat niin lyyrisesti Makaronitehtaasta että pakko sinne päästä ensi kerralla!

    • Teidän kuutamouintinne kuulostaa ihanalta! Nyt yritän ottaa elokuusta öitä myöten kaiken irti, nauttia, valvoa, ihmetellä <3

  2. Anonyymi says

    Toukan löytäminen tulee vielä kalliiksi. Nyt roikutaan illat ja ruokatunnit Oikotiellä selailemassa Hangon residenssejä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.