comments 22

Kun suksi ei luista

Ei taas oikein juttu luista, kuten varmaankin olette nykivästä postaustahdista huomanneet.

Kärsin joko viivästyneestä neljänkympin kriisistä tai malttamattomana ihmisenä kahdeksan vuotta etukäteen viidenkympin villityksestä. Kyseenalaistan bloginpidon järkevyyden lisäksi kaiken tähän mennessä oppimani ja oikeana pitämäni. Ihan verrattavissa uhmaikään, voin kertoa, nuoret ystäväni.

Elämässä on kummallista joutokäyntiä ja iänikuisia rahahuolia, ystäväpiirissä eroja ja sairautta. Tulevaisuutta on välillä vaikeaa nähdä kovin valoisana. Huomaan hukuttaneeni intohimoni jonnekin matkan varrella, mutta ainoa paikka josta yletyn sitä etsimään on kaapista tiskipöydän alta.

Ja sitten tässä sopassani on ihan älyttömästi ilonpilkahduksiakin. Pintaan pyrkivä riemu sekoittaa elämän tanssiaskeleita entisestään. Tuntuu, että pitäisi osata päättää onko haikea vai hilpeä. Silitän yöllä lasten poskia ja ajattelen, että he nukkuvat kuin kissat, nautiskellen.

Viikonloppuna purettiin pihan kesäkattaus. Kannettiin korituolit, pitkät pöydät ja penkit varastoon. Paiskasin kreikansinisen pöytäliinan pyykkikoriin. Sekin kaikki tuntui sisältävän syvempiä merkityksiä. Valuin pitkin pihaa puutarhahanskojen sormenpäät hiekkaa hipoen ja mutisin jotain synkkiä kombinaatioita menetetystä kesästä ja ihmiselon syksystä. Työnsin callunoita sinne, minne aurinko ei enää matalalta paista ja missä juuri lainehti hymyilevä orvokkimeri.

Jätimme pihamaalle kuitenkin vaahterasta riippuvan valorimpsun, pienen pöydän ja kaksi tuolia. Portviinipaikan. Laventeli kukkii vielä villinä. Illalla ulkona valojensammutuskierroksella Herra Kamera kiersi kätensä vyötärölleni ja osoitti ylös: taivas oli pikimusta ja täynnä tähtiä.

Itkettäisi, jos ei naurattaisi.

Tämä oli muuten postaus nro 1 700. 

22 Comments

  1. Eikös siinä ollut valoisa (tähtien valaisema!) loppu kuitenkin 🙂 Halaukset tulevat aina tarpeeseen, kiitos!

  2. Anonyymi says

    Kirkkis!
    Joutokäynti, haikeus, blues.. Ylikierrokset poissa, rutiinitkin ehkä veks, letkeyttä ilmassa. Rentoutta. Rentona kelluu, hyvin. Ja kun kelluu, vesi kantaa – täydellisesti. Elämä kantaa! Elo on tunteita; ei niihin kuole, ei harmaisiin eikä kipeisiin. Eikä niihin huku 🙂

    Itse saan valtavasti voimaa (ja lohtuakin) elämän erilaisissa "joutokäynneissä" ja murheen syövereissä Vanhan Testamentin lauseesta: "Mooses lähestyi pimeyttä, jossa Jumala oli." Pimeydessäkin on turvassa.

    Elä mure eläkä surehi – shou mast kou on!

    Mehtis 8)

    • Toi kelluminen on hyvä, sen mä omin! Enkä mä niin huolissani ole matalalennosta, oikeastaan utelias. Tätäkö tämä on, tämä elämä? Kiva kun pistit viestiä, Mehtis!

    • Anonyymi says

      Kuule, niin sopivaan saumaan sattui postauksesi: tulin just Kiiuskan merkkihuollosta, jossa 5e:n osan asennus maksoi 120e, että eipä paljon hampaita naurattanut 🙁

      Kyläsepälle kun oisin täältä kaapuntin kiireiltä ehtinyt, ois mestari veloittanut murto-osan! Mutta oisin menettänyt yhennaisenyrityksen tärkeän työpäivän, ois ehkä jäänyt löytymättä isälle mahtavan hyvät talviKuomat (tapoin aikaa luuhastelemalla marketissa Kiiuskaa odotellessa) jne? Että eipä oikeastaan enää niin kauheasti tuo rahareikä harmittanut. Mut onneks istuin huoltotiskin baarijakkaralla, kun loppusumman kuulin! Elämä on. Myös vertaistukea Kirkkikseltä 😉 Mutsos spaasibos, kun bloggaat!

      Mehtis 8)

      PS. Ja hei! On varmaan nastaa olla vähän kaihoisan iloisesti hämillään elämän edessä, kun kuitenkin Pingviinimiehen kanssa tähtiä tuijottaa saa.. 😉 Ja wow! Joko siulla on yyperhoikka uuma – tai hellyttävän tynkäkäpäläinen Pingviinimies on supersankarigeenistöllä varustettu, kun kätensä vyötärölle asti ulottuu! Ehkä olemme tavanneet Pingviinimiehen kanssa jossain superrrrsankareiden kokoontumisajoissa? Sydänystäväni pienelle pojalle kun olin aikoinaan..

      .. Superrrr-Marrrrjo 🙂

    • Oikeastaan mua nolotti vähän, että kirjoitin rahahuolista. Monella on vielä vaikeampaa… Mutta vertaistuki, jos stä tuli, niin se sitten oikeutti sen! Eihän sitä osaa ajatella kuin omaa tilannettaan, pieni ihminen, painiessaan.
      Pingviinimies onneksi onnistuu vielä huvittamaan, niin että mun ei-niin-kapea uumani naurusta tärisee 🙂
      Mutsos kraassias vaan kun luet Mehtis!

    • Anonyymi says

      "Penan" kanssa eläessäni huomasin, että Pingviinimiesten elinkumppaniksi sopii tismalleen mamsellit ja muut helluset maailmannaiset, jotka osaavat tyylikkään matalalennonkin; eiväthän ne reppana-räpyläsiivekkäät millään jaksaisi leidejä, jotka alvariinsa kotkan lailla korkeissa sfääreissä liitäis!

      Nim. Pentti Pingviiniä yhä kaipaan ma..

    • Minäkin alan jo kiintyä Penaan, vaikkemme koskaan tavanneetkaan 🙂

  3. …Aamulla yritin kirjottaa tuonne http://reippaastarennoksi.vuodatus.net/ puolelle.Kaikki minussa huutaa kirjoittamisen perään, mutta kun yritin, aiheena kuolleet ja kuolevat tai ainakin sairastuneet , tai vaihtoehtoisesti aivan hervoton tarve ja messuaminen elämänmakuisen lystinpidon perään.Melko ykstotista tekstiä.Samaan pörinään, luin sun kirjotuksen ja alkoi nenässä kirveltämään ja vedet nousi silmiin.Et oo yksin olotuksies kanssa baby <3

  4. Anonyymi says

    Määrittelin oman olemiseni vyöhyketerapeutilleni seuraavasti: olen samaan aikaan väsynyt, surullinen ja uupunut sekä äärettömän onnellinen. Ota tästä nyt selvää.

    Isosiskoille terveisiä <3 K muistelee myös usein An kanssa viettämäänsä aikaa.

    • No just. Ollaan me yksiä sekoboltseja. Mutta JUST siitä kai elämässä on kyse! Terveisiä sinnekin <3

  5. Ei kai sitä aina voi jaksaa. En tiedä raamatuista, mutta Vilkkumaasta sen verran, että se laulaa, "tiskit haisee, mua hävettää". Sellaselta tuntuis nyt. Tiskaan kolme astiaa kerrallaan, kun enempää en jaksa.

    Kai ne jotkut planeetat on huonolla puolellaan, mutta kunhan kylkeään kääntävät, niin kyllä paistelee taas aurinko ja ilostuttaa asiat. Välillä on tukoksia, sellaisia nahkanluomisvaiheita, että suututtaa, kun ei mikään etene vauhdilla ja kaikki ideat on huonoja.

    • Tukos on hyvin kuvaava sana tässä, kiitos siitä! Jaksele tiskien kanssa, kyl ne siitä, madaltuvat, pinot <3

  6. Kuulostaa elämältä. Joskus paistaa ja joskus sataa. Vuodet tuovat mukanaan joko kehityshaasteita tai -mahdollisuuksia. Minusta 40+ on hyvä. Saa vapaasti kuvitella, että elämällä on vielä paljon annettavaa edessäpäin. Jos kuuluu niihin, joiden lasi on puoliksi täynnä. Ihana Kirjatoukkani, oman elämänsä ehdoton sankari!

    • 40 + ON hyvä, mutta jotain rattaita tämä ikä kääntää, kun tietää, että jos unelmia aikoo toteuttaa, pitäisi jo kiireen vilkkaa olla in action!

  7. Anonyymi says

    1700. Vilpitön, kaunis, haikea, vähän kirpeä. Pikku Myymäisellä tavalla. Pidän niistä kerroksista joita jaat. Rehellisyyttäsi suorastaan rakastan.
    annu

  8. Minä päätin syyttää syksyä tästä matalapaineesta. Ja kaivoin valopallot parvekkeelle (ne mitkään jouluvalot ole).

    • Mulla on jo valosarja keittiön ikkunassa vuoden ympäri!
      Tätä syksyä on muuten vaikea syyttää, kun on niin hemmetin kaunista ja aurinkoista koko ajan! 😉

  9. Matalapainette taitaa olla vähän joka puolella liikkeellä. Täällä yritän hukuttaa sen ylitöpäiseen touhuamiseen, vaan eipä se sitä poista, siirtää vain. Joka vuotinen tunnetila kesän jälkeen, mutta aina sieltä noustaan 😀

    • Sun yltiöpäinen touhuaminen tuottaa ainakin kaunista tulosta, blogisi perusteella! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.