comments 18

Kun kaikilla muilla on hauskaa

Meillä oli muuten aivan järkyttävän tylsä juhannus. Ajattelin, että ei siitä sen enempää, mutta toisaalta: tylsyys on elämää sekin.

Onko teillä ikinä semmoinen tunne, että kaikilla muilla on hauskaa, paitsi sulla?
Silmien editse vain vilisivät keskikesän kuvat holtittoman hilpeistä seurueista pitkien pöytien ääressä kullanvärisessä ilta-auringossa tai äärimmäisen kuvauksellisissa sateensuojissa, kukkaseppeleet kallellaan somissa päissä.

Meillä ei ollut kukkaseppeleitä eikä seurueita, oli vain kaihoisana leijuvaa syreenintuoksua ja sen verran viileää (sekä ilmastollisesti että hetkellisesti parisuhteellisestikin), ettei pihallekaan viitsinyt kattaa. 

Ruokavastaava oli kyllä hoitanut hommansa paremmin kuin hyvin. Oma, hiljainen pöytämme notkui herkkuja aamusta iltaan. Vaan kun se on aina se sama keittiönpöytä. Se sama astianpesukone. Se sama sinkkinen tiskipöytä. Juhlaa ja arkea ei erottanut toisistaan mikään, paitsi se vähän koreampi kattaus erilaisia kaloja ja lusikallinen mätiä. Syötiin hissukseen, mentiin kymmeneltä nukkumaan. Ajateltiin vain, ja vähän tehtiinkin, töitä.
Olen alkanut ymmärtää mökkielämän päälle. Tai siis sen päälle, että pois on päästävä juhlapyhiksi. Vaikka aloituksesta saattaisi saada sen kuvan, että haluaisin pitkiin pöytiin remuamaan kukkapäissäni, niin päinvastoin. Haluaisin kaiken humun keskeltä pois. Humun keskellä humuttoman on outo olla. Haaveita harmaista saarista on ollut ennenkin, erakkounelmani elävät ja voivat hyvin.

Mutta hei, ainakin kaikki on kaunista katsella, näin jälkeenpäin.

18 Comments

  1. Anonyymi says

    Tiedän tunteen. Kerran Lapin reissulla tavattiin toimittaja Aksana Kurola, jonka kanssa juteltiin pitkään vaelluksista. Halusi sitten tehdä meistä jutun lehteen, kun "te ehditte ja haluatte tehdä kaikenlaista kivaa". Omasta mielestämme me ei koskaan tehdä mitään ja kaikki muut on käsittämättömän aktiivisia, kun me vaan nyhjätään kotona… Jotenkin muiden elämä näyttää niin paljon mielenkiintoisemmalta (myös teidän). Toisaalta ei oikeasti haluakaan tehdä ehkä sen enempää mitään. Ehkä pikkuhiljaa sitä oppii tuntemaan itsensä…

    • Vaeltaminen on varmasti ihanaa. Näin etäältä ajateltuna 🙂 Kotona nyhjäämisessä on kyllä ehdottomasti puolensa myös.

    • Anonyymi says

      Aloitimme vaeltamisen reilut 10 vuotta sitten, kun halusimme yhteisen, terveellisen harrastuksen. Ainakin minä aloitin siis ihan nollasta. Ekoilla reissuilla ei edes riidelty, kun kaikki jännitys ja selviytyminen vei energiat. Nyt riitely onnistuu luonnossakin, ja lähes joka vaelluksella päätän, että tää on taatusti viimeinen yhteinen reissu. No, nyt kuulostaa jo pahalta parisuhdekriisiltä, mutta tiedät varmaan, mitä tarkoitan… Ja viikon päästä lähdetään erämaahan!

  2. Minusta juhannukset ovat yleensä aika tylsiä. Kympilta katsottiin vastarannan kokkoa ikkunan läpi. Siellä ne pomppatakeissaan hytisivät. Meillä on useina vuosina täällä ollut joku tapahtuma mutten ole osallistunut, kun en pidä sellaisista (luulin joskus pitäväni). Nyt on kivaa, kun lapsenlapsi ohjelmoi meitä ja tietää tarkalleen, mitä meidän "kuuluu"tehdä. Meidän elämämme on ihan tarpeeksi mielenkiintoista juuri näin mutta mehän elämmekin mökkielämää vuoden ympäri. Sinun pitäisi joskus tulla tutustumaan tähän 🙂

    • Teidän mökkielämänne kuulostaa juuri täydelliseltä! Saatan kuule joskus tullakin 🙂

  3. Anonyymi says

    Nuoruuden juhannuksena piti liftata 200km helteessä ja autottomalla maantiellä puoli päivää, raahata telttaa koko matkan ja pystyttää se yön hämärässä leirintäalueelle, kunnes huomadi telttakeppien unohtuneen kotiin…
    Varttuneemman juhannuksena ostetaan lähikaupasta maximissaan 5 siideriä, juodaan niistä ehkä puolet ja aletaan haukotella jo hyvissä ajoin ennen keskiyötä…

    Nikadora

    • Joo ai ai, on kyllä ollut hauskoja juhannuksia silloin joskus aikoinaan!

  4. Anonyymi says

    Ja harmaat ja vihreämmätkin saaret ovat kuiskien kutsuneet puolivillaista runoilijaa jo vuosia…Olisi tehnyt mieli jäädä pysyvästi (ainakin paukkupakkasten tuloon asti!)
    useallekin puolikaljulle saarelle…

    Nikadora

  5. Tylsyys sikseen! Positiivisin Hankolainen -äänestys villitsee kansaa 1.7.-26.7.2015. Ryhdyn sulle vaalipäälliköksi. Esitteet painoon ja kampanjakahvit termokseen.

    • Mähän olen kauhea laahaaja, ei musta saa positiivista millään! Ei edes noin tomeralla kampanjapäälliköllä! 😀

  6. Ahh, juhannusvietto meilläpäin ei ehkä ollut se kaikkein tylsin mutta ei kaikkein riemuikkain. Vaikka kyllä hihittelimme hieman kuin söimme nakkeja parvekkeella yhdessä miehen kanssa. Ainoat juhlavieraat olivat kissat ja nehän kuuluvat perheeseen…Että semmoinen juhannusillallinen 😉

  7. Voi meillä on aina huipputylsä juhannus (muutkin pyhät samaa sarjaa). Ei edes Hankoa kun ovesta astuu ulos, eikä edes juhlaruokia, notkuvasta pöydästä puhumattakaan. Muistaakseni syötiin tonnikalapastaa. Ja pakattiin. Ja käytiin mummulassa pakollisella kokolla.
    Ja se siitä. Kun muut juhlii, minusta tulee vastarannankiiski.

  8. Anonyymi says

    Liivia! Vähän samaa vikaa. Alle parikymppisenä aloin protestoida ylijuhlittua Uutta vuotta. Jäin uhmakkaasti kotiin jurnuttamaan vaikka kuinka yritettiin ylipuhua! Sama päti myös bändeihin, joista tuli kaikkien ylistämiä–
    ehdoton ei.
    Isänikin sanoi aina, että hän viettää juhannusta vaikka maaliskuussa, jos siltä tuntuu!
    Varmaan myös jo ajatus Teneriffa-helveteistä (jengi makaamassa kuin sillit rivissä rannalla tuntikausia jo odottaen iltabileitä…) En uskalla vieläkään noita kohteita
    kokeilla!

    Nikadora

    • Kaikki pakkojuhlinta pannaan! 🙂 Aivan vahingossa lounasaikaan tapahtuvat yllättäen muodostuvat kemut keskellä arkipäivää, semmoisesta kirjatoukka tykkää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.