comments 19

Kukkia ja Karlssonia

Jos eilinen olikin yhtä tanssia Dorothynä Ihmemaa Ozin kultaisella tiilitiellä, niin tänään taivaalle jo ilmestyivät mustat pilvet. Kirjaimellisestikin, aamun tapaamisista palatessani niskaani leijaili lentävää lakanapyykkiä muistuttava lumimyrsky ja vei ripsivärin lisäksi valonrippeet mennessään.

Mutta myös kuvainnollisesti.

Tänään mikään ei suju.

(Paitsi hei ensimmäisen laskiaispullan syönti kahvilassa, se sujui kyllä erittäin hyvin. Sain kermavaahtoviikset ja mantelimassan makuiset suupielet.)

Tänään olen ajatellut semmoista, että onneksi en ole presidentin vaimo. Enhän kestä ihmisiä noin kahta tuntia pidempään kerrallaan, en edes niitä kaikkein kivoimpia, saati sitten jotain tylsiä. Jos yhtäkkiä mieheni päättäisi heittäytyä esimerkiksi Amerikan presidentiksi, olisin pulassa. Tuommoinen virkaanastumispäiväkin, hohhoijaa. Näen turvamiehet hakkaamassa hädissään visusti lukittua naistenhuoneen ovea ennen kaikenmaailman kahvikutsuja, ja itseni istumassa puuterihuoneen sinapinkeltaisella samettipenkillä hengittelemässä kädet puuskassa, kiukkuisena, kirjaa Sakari Sirkkanen-kangaskassistani kaivaen.

Asia ei ole kovin ajankohtainen, mieheni ei ole presidenttiyteen päin kallellaan vaan on varsin tyytyväinen valokuvaajana. Mutta minä olen mestari varautumaan pahimpaan, jopa mahdottomaan.

Kun kysyin blogiuudistus-postauksessa että mitä jos kaikki menee ihan pieleen, te vastasitte

mitä jos kaikki menee hyvin?

Sanotaan nyt kuitenkin näin, että helposti se ei ainakaan mene.

Kaiken tämänkin otan opetuksena. Kuka on sanonut, että helppo on hyvä? Kaatuuko maailma, jos yksi blogi vähän takkuaa? Olenko minä muka maailman keskipiste? No okei, olen, mutta silti on mahdollista, että elämä jatkuu vaikka tämä kaikki veisi aikaa, olisi hankalaa, harmistuttaisi jotakuta, jäisi kököksi, osoittautuisi virheeksi… tai jotain.

Ja jos unohdamme hetkeksi blogiuudistuksen (emme unohda), niin sama: helppous ei ole tavoite, vaikeudet eivät ole aina huono juttu, virheet eivät maata kaada, kaikesta oppii ja loppujen lopuksi on ainakin aina viisaampi!

Löysin valitettavasti eilen illalla juuri ennen nukahtamista Sara Karlssonin (kyllä, me kaikki seurasimme häntä aikoinaan Lilyssä!) Minutes-blogin. Miksi minä tai ylipäätänsä kukaan enää tekisi koskaan yhtään mitään, jos yksi ihminen tekee kaiken näin seireenimäisesti ja kauniisti? Sisällöllisestikin hän paikoin on kuin Kirjatoukka 2.0 (plus tietysti kaikki tyylikkäät asiat).

Sara K. olisi täydellinen presidentin vaimo presidentti.

Jatkan siis kriiseilyä. Menkää te sillä välin elämään ihanaa, ihanaa perjantai-iltaa, kultaset.

…. sillä mitä jos kaikki meneekin hyvin!

Tätä et tiennyt tarvitsevasi: seksikäs Dorothy-naamiaisasuHauskaa viikonloppua 😉 
TallennaTallenna

19 Comments

  1. Tämä käy niin moneen. Useimmiten käytän sitä pessimimiin taipuvaan esikoiseeni, mutta Kirjatoukka näyttäytyy nyt samansuuntaisesti.

    Nasu:"Ajatteles, jos joku puu kaatuisi kun me olemme sen alla!"
    "Ajatteles jos ei kaadu", sanoi Puh pitkään harkittuaan.

  2. Anonyymi says

    Mitä? Onko sulla Sirkkas Sakari kangaskassi? Toivon, että on mielikuvittelua kuitenkin. Jos kuitenkin omistat ko.kassin, niin voisitko ajatelle vaihtavasi sen kahteen (2) Shakespeare & Co kassiin? Tarvitsen Sirkkas- fanitavaraa! Tuo pelkkä Sakariksi nimetty koiranpentu ei riitä…
    annu

    • No ei oo, vielä, mut sä sait sillä edellisellä viestilläs mut fantasioimaan! Muuten olisin voinut miettiä vaihtokauppoja. Paitsi tietysti jos Sakarisirkkas-kangaskasseja olisi vain yksi, sitten en vaihtais mihinkään 🙂 Terveisiä sille pienelle karvaiselle Sakarille!

  3. Välillä on hyvä hakata päätä seinään ja tavoitella mahdottomia. Sitä voi aina oppia jotakin uutta. Pitäisi tehdä vaan useammin!

    • Joo, jollain tavalla mä nautin tästä. Ai että mikä timantti musta kaikessa tässä puristuksessa tuleekaan!

  4. Herrajestas, en olisi pitänyt klikata toi Minutes-linkkiä…..apuuuuva! Miten mä nyt pääsen pois tästä mun luovuusloukusta….??!!

  5. Anonyymi says

    No pitihän mun käydä minutes -sivuilla… En hurahtanut yhtään. Jos jollain on Hilma vai Hilja niminen koira, niin miksi kirjoittaa englanniksi? Jotta koko maailma lukis? Liian kauan aikaa meni ekan postauksen jälkeen ihmetelles missä edellinen? En nyt vaan ole yhtään "ideal world" ihminen. Ehkä olis pitäny lukia piremmälle..?
    t. nimim. köppäänen

  6. Anonyymi says

    Noh, luin minutesia piremmälle… ei auttanu yhtään. Kaikki opettajan etusormipystyssä -blogit puistattaa. Toinen tykkäämäsi blogi Stella.. taas kävin kurkkaamassa. Puistattaa kaikki ilmaiseksi saatu ja kehuttu.. Ja vaikka kuinka kiertäis maailmaa ja olis kivat reisilihakset. Ei auta … ihminen puuttuu. Jotenkin kaikessa rahattomuudessani en vaihtaisi arkirikkauteeni.
    Olet ylivoimainen blogisuosikkini !! Älä vain ainakaan nuoren kaharen suuntahan käänny.
    t. vielä köppääsempi

    • Köppänen, sanot vaan mua lohduttaakses! Mutta ei se mitään, mä sulan tolle ylivoimainen blogisuosikki-tittelille <3

  7. Anonyymi says

    Olen kade, kade, kade – laskiaispullia! Miten muka voi olla nihkeä päivä, jos saa syödä laskiaispullan?! Ehkä suurin taitovaje elämässäni on se, etten osaa leipoa pullaa. Osaan yhtä sun toista ja varsinkin leipoa, mutten pullaa. Ja nämä näiden briochet sun muut…ihan kiva, mutta kun ne ei oo PULLAA. Ja laskiaspullat on kaikista ihanimpia, enkä ole niiden suhteen minkään sortin puristin, mantelilla, hillolla, kermavaahdolla, maidon keskellä, kahvin kanssa, ihan miten vaan ja mahdollisimman monta!

    Ja kävin minäkin kliksauttelemassa minutes- blogia. On ihana ja ammattitaitoinen, mutta thank God sun blogista ei voi tulla mitään tollasta, eihän? Mä vähän epäilen, että tässä on nyt sama juttu kun mulla, kun sorrun kuvitteleen, että olisin niiiin tyytyväinen kun mulla olisi vaatekaapissa vaan valkoisia, kalliista materiaaleista tehtyjä kauluspaitoja ja harmaita flanellihousuja….

    Belgian Lempi

    • Haha, toi on niin totta! Haluaisin olla kermanvärinen silkkipaita-ihminen, mutta olen kissankarvainen mustakaapu. Mutta tärkeimpään: laskiaispulla ON hyvä. Kaikki, missä on kermavaahtoa on hyvä. Olkoot vaikka paidalla.

  8. Ihana olet, kiitos kivoista sanoistasi!

    Pari juttua tuli mieleen tätä lukiessa:

    1) 'Pakko on paras muusa' mun inspiroivalla kollegalla ja kaverilla Samu-Jussi Koskella on tapana sanoa. Joskus on ihan hyvä, että intoudutaan lupailemaan jotain uutta, tai että ollaan asetetettu julkinen deadline jollekin, mitä halutaan saada aikaan. Se on se vähän sama juttu kuin että jos haluaa saada himan siivottua, niin kannattaa kutsua joku kylään.

    2) Jäin miettimään myös tuota sun pikkuista rimakauhua tai tyytymättömyyttä omaan tekemiseen ja siitä tuli mieleen toinen töissä viime aikoina paljon läsnä ollut lausahdus: huonot ideat/tuoteprotot/kuvat/tekstiluonnokset on välttämättömiä. Kuka tahansa joka haluaa luoda jotain kaunista joutuu elämään läpi sen tilanteen, että vielä ei olla siellä lopputuloksessa vaan kaikki näyttää ja tuntuu enemmän tai vähemmän keskinkertaiselta, tai suoraan sanoen paskalta. Mutta sitten vaan hihoja käärimään ja takaisin työn ääreen. Jossain vaiheessa jotain uutta polkua kokeillessa alkaa tuntua siltä, että tästä voi tulla jotain hienoa, ja mitä pidemmälle jatkaa, sitä kivempaa kaikki on (mikä on se kaikkein tärkein asia) ja bonuksena lopputuloksesta tulee usein aika hieno (mikä on kieltämättä kivaa myös muttei tärkeintä).

    Ihania tammikuun päiviä ja jännittäviä uusia aikoja! Nauti niistä 🙂

    Sara

    • Juuri tuota kohtaa 1) vastaavaa ajatusta päätin hetken mielijohteesta noudattaa ja kertaheitolla mullistaa kaiken, siitä myös alusta alkaen informoiden. Olenko sitä katunut? Olen, mutta olen siitä myös saanut virtaa. Pakko edetä, ja tomerasti sittenkin!

      Ajatushan oli kypsynyt jo jonkin aikaa: tiesin, että tekemällä ikuisesti näin, pysyn ikuisesti tässä. Oli kaksi vaihtoehtoa. Joko lopettaa kokonaan (tie oli kuljettu loppuun, miten sen vain tietääkin?) tai lähteä eteenpäin. Jotain tavoittelemisen arvoista kuitenkin siinsi kangastuksen lailla seuraavalla tasolla.

      Kohta 2) taas antaa valtavasti voimia. Kaikki, jotka jotain luovat, ovat jossain vaiheessa epätoivon partaalla. Se kuuluu asiaan, kuuluuhan? Sieltä hampaidenkiristelystä ja ärräpäistä ne timantit pusertuvat.

      Olin jo kirjoittamassa, että tuskastuttaa vain kun on tässä niin yksin, ja samaan aikaan tajusin, etten tietenkään ole. Nämä kommentithan sen jo osoittavat.

      Kiitos Sara! Ja voi luoja vielä kerran: Minutes ON ihana!

  9. Anonyymi says

    Aatteles, kuinka helpolla käytännön arkkityyppi tavallaan elämässään pääsee.
    Kunnan lapiomies voi olla aivan tyytyväinen elämäänsä sen kummemmin hötkyilemättä.
    Ei kulu aamut eikä illat luomistuskissa tai henkisessä huutomerkissä.
    Meille jäi tämä ihmettelyn ja luomisen vimma!

    Nikadora

    • Kyllä on päiviä, että toivoisin olevani vähän vähemmän vimma ja vähän enemmän lapiomies 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.