comments 7

Kukkakaali ja kesämieli

Kesäruokakokeilussa oli yhtenä iltana kukkakaalisalaatti, joka ei sitten kuitenkaan ihan toiminut.
En tosin totellut ohjettakaan, joten syytä siinä nyt sitten vaikka… kukkakaalijumalia?

Rosee ei muuten maistuu enää miltään. Kummallista. Se vaatii sen helteen, eikä ihan mitä tahansa hellettä, vaan semmoisen väreilevän helteen, jossa on sävyä. Siis ei lievä helle, ei kirkkaanvalkoinen helle eikä mikään perushelle. Tänä kesänä roseeviinihelteitä, helmeileviä, oli ne kuuluisat 38 päivää peräkkäin. Hullua, mutta ihanaa!

Aamulla tuijotin kaapin päällä liikkumattomana lepäävää tuuletinta, villasukat jalassa. Ihanko totta tuota tarvittiin? Ja mun kuuluisa viuhkani, se on ihan säpäleinä, niinkö paljon sillä ilmaa piiskattiin?

Roseeviini väljähtyy, väri pakenee käsivarsilta ja sääristä. Heilutan hajamielisesti poskipunasivellintä peilin edessä ja mietin. Jotain on muuttunut. Jotain kääntyy, joku ratasko, natisten?

7 Comments

  1. Olen täsmälleen samaa mieltä roseeviinistä, vain se tietty hekumallinen helle lasin ulkopuolella saa siitä oikeat nyanssit esiin. Se tapahtui joskus viime viikon alussa, kun päivisin vielä muka kesäiseksi verhoutunut ilma vaati kaatamaan jo punaviiniä lasiin. (Valkoviini on vähän sellainen neutraali hyvänpäivän tuttu, jutellaan säästä kun tavataan, satoi tai paistoi.)

    • Enne, se on ihmeellistä, että se punaviiniraja on todella olemassa. Missä se menee, milloin se tulee, sitä ei voi sanoa. Sen vain tietää. Luulin myytiksi, mutta elämä opetti. 🙂

  2. Anonyymi says

    Olen jonkin aikaa lukenut blogiasi ja ihaillut kauniita kuviasi. Minkälainen kamera sinulla on?

    • Hei, kiva kun luet! Kaikki kunnia valokuvista kuuluu valokuvaajamiehelleni, jota täällä blogissa Herra Kameraksi kutsutaan. Hän kuvaa Canonin kameroilla, samoilla, mitä ammatissaan käyttää. Kuten vastauksesta huomaa, en osaa edes vastata tarkemmin, mutta kysyn kun saan herran hihasta kiinni! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.