comments 3

Kevyttä lukemista?

Haaveilinko todella keveistä kantamuksista? Mikä kirjatoukka se semmoinen on. Painorajat paukkuen palasimme granaattiomenoiden alta lempeään ja kirkkaankeltaiseen hankolaiseen marraskuuhun. Kevyet kantamukset… pah.

Ensinnäkin viini. Tottakai punaviiniä pitää raahata. Taiteilijaelämää ja niin edelleen, tiedättehän. Mutta ei mitä tahansa viiniä, kuvissa näkyvä viinipullo, Clos Fourtet Saint Émilion Grand Cru Classé vuodelta 1989 on lahja entisen vuokraemäntämme aviomiehen Henrin varastosta. Vietimme herttaisen, viipyilevän lounashetken heidän kanssaan reissun lomassa talomme terassilla samppanjalaseja nostellen. Merci Henri! (Mais quel plat suggérez-vous avec cet vin exceptionnel?)

Françoise Saganin kuvalla varustettua kirjaa olen katsellut ainakin Pariisissa, lempibaarissani Marais’n La Belle Hortensessa ja aikaisemmilla reissuilla Nizzan pienissä kirjakaupoissa. Nyt vasta raaskin ostaa. Kirjassa on siis valokuvia kirjailijoista, eihän ilman sellaista kirjaa nyt voi Kirjatoukan & Herra Kameran huusholli olla!

Delphine de Viganin kirjan D’après une histoire vraie ostin koska siitä puhuivat nyt KAIKKI ja koska olin lukenut edellisen (Rien ne s’oppose à la nuit) ja ihan pitänyt siitä. Hyvältä tämäkin vaikuttaa, muutamien ensimmäisten sivujen perusteella.

Lou Doillonin toista levyä Lay Low olemme odottaneet kuin kuuta nousevaa, ensimmäinen on lähes puhkikuunneltu. Lou Doillon on siis Jane Birkinin tytär, Charlotte Gainsbourgin sisarpuoli. Tyyliltään juuri sellainen ranskalais-maailmankansalainen lahjakas renttucool, jollainen itsekin haluaisin epätoivoisesti olla. Ja se tukka. Buhuu, mä haluan Lou Doilloin hiukset!

Lehtiä on aika pöllöä haalia maailmoja myöten ja niillä täyttää matkalaukkuaan (uutta matkalaukkuaan, odottakaa niin näette!) mutta kun Akateeminen näyttää lopettaneen mm. Ranskan Ellen myymisen, niin mihin ihminen voi enää luottaa? Elle Decorationin annista jo mainitsinkin, ja kirjahyllynkuvista kiihottuville oli Côté Paris’ssa kivaa silmänruokaa. Ja siinä Ranskan Ellessä Cantona ilman housuja.

Muistikirjat. Sydän. Nämä Gallimardin kirjankansimaisiksi naamioidut varsinkin. Ostin omani FNACista, josta muuten käy nettikauppakin tosi sutjakkaasti, kokemusta on. Jos siis haaveilet ranskalaisista kirjoista, niin FNAC toimittaa parilla klikkauksella ja parissa päivässä kaivatun opuksen ovellesi. Minulla on siellä pysyvästi toivelista, joka veny ja paukkuu. Jos haluatte tietää muutaman tärpin listalta (ja miksipä ette haluaisi, ette kai te muuten Kirjatoukkaa seuraisikaan?) niin kerron:
Au Bonheur des Listes
Lire, Vivre et Rêver
Lulu Femme Nue, kaksi osaa
… ja lisäksi muutamia taidekirjoja ja sen sellaista.

Muutenhan tuemme paikallisia pieniä kirjakauppoja, eikös vaan!

Tänään tiistaina jaetaan muuten taas kirjallisuuspalkinto  Prix Goncourt, siitähän olen kirjoittanut ennenkin 😉

Croissantit kuvausrekvisiittaa, eikä niitä millään muotoa vahingoitettu kuvausten aikana, vaan kunnioittavasti syötiin aprikoosihillon kera suloiseksi lopuksi. 

3 Comments

  1. Anonyymi says

    Punaviini~croissant~upottava kirja ja ranskalainen keinuva musiikki taustalla…
    Sanoisin siinä kohtaa: Tahdon! -Jos vielä kosittaisiin♡ ( tämmöistä perusavioliittoa ikänsä vastustanutta ikäneitoa 😉

    Nikadora

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.