comments 22

Keskellä viiniköynnöksiä ja unikkopeltoja

Me tapasimme viime reissulla taas entisen vuokraemäntämme ja hänen miehensä, tuttavuutemme juontaa juurensa neljän vuoden taa. Olemme pysyneet ystävinä, vaikka meidän majapaikkamme sittemmin onnekkaiden sattumusten seurauksena siirtyikin vähän lähemmäksi merta. Olemme nähneet kahvilla milloin missäkin välimaastossa Ranska-reissuillamme, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun kävimme talolla sitten sen kesäkuisen kuukauden, jonka siellä vietimme vuonna 2012. Sen reissun matkakertomus löytyy kootusti täältä.

Oli suorastaan vähän haikeaa astua taivaansinisestä portista sisään. Voi miten ihanasti meillä oli silloin aikaa, kokonainen kesäkuu! Ja miten pieniä lapset vielä olivat. Muistan pudottaneeni puhelimeni ensimmäisinä päivinä terassin kivilaatoille, ja olin onnellisen irti kaikesta viikkokaupalla. Oli jotenkin maagisen raukeaa.

Nyt vierailu aiheutti ihanaa kihinää: tännekin haluan vielä uudestaan, tänne, ihan viinitarhojen keskelle, pikkuisten kylien kylkeen. Syys-lokakuu kiehtoisi, vaikka syysloma, vielä juuri ja juuri sadonkorjuun aikaan.

Marie-Josée ja hänen miehensä Henri ovat kenties maailman sydämellisimpiä ihmisiä. Nyt meille oli katettu lounas, jota nautimme aperitiiveineen nelisen tuntia. Puhuttavaa riittää aina, ja suurin osa jutuista liittyy ruokaan tai viiniin. Vaihdamme reseptejä ja ihastelemme pölyisiä pulloja, joita Henri kunniaksemme nostaa pöytään loppumattoman oloisesta kellaristaan.

Kun halailemme ja pussailemme hyvästiksi, meidän sylimme lastataan vielä itsetehdyillä etiketeillä koristeltuja säilykepurkillisia pateita, ikivanhoja viinejä sekä Henrin veljenvaimon tekemää fois gras’ta. Hoipumme kämpille kantamuksinemme ja lentokentällä maksamme matkalaukkujen ylipainosta suolaista hintaa, joka on kuitenkin kaiken väärti.

Tämä viehättävä villa, tai oikeastaan mas sijaitsee vain alle tunnin ajomatkan päässä Rivieran humusta, Fréjusista sisämaahan päin. Hintataso lomatalojen vuokrissakin putoaa sitä mukaa kun meri etääntyy, mutta sijainti on silti mainio: mm. viiniharrastajat voivat viettää koko lomansa suhaten viinitilalta toiselle, paikallisia roseita maistellen, täältähän ne ovat kotoisin. Koettavaa on valtavasti, moni lähikylistä on Provencen alueen ”pakollisten” nähtävyyksien listalla, samoin Euroopan kauneimmaksikin mainitut Gorge du Verdonin kanjonit sekä korkeilla tasangoilla silmänkantamattomiin lainehtivat laventelipellot. Ja unikkopellot! Herra Kamera rakastaa unikoita. Mas des Cigales on oivallinen vaihtoehto jos Rivieran hinnat hirvittävät, suosittelen lämpimästi!

Sen lisäksi, että odotan Ranskan valtion hetkenä minä hyvänsä palkitsevan minut matkailunedistämistehtävistäni, esitän myös pyynnön suomalaisten herkkujen valmistajille: valikoima Helsingin lentokentällä on kovin suppea, ja voi miten kamalan rumasti sinänsä hienot ja laadukkaat tuotteet on pakattu! Kannoin korissa liinan alla piilotellen Marie-Joséelle suomalaista pateita, muikkuja, hapankorppuja ja hilloja, joiden kaikkien purkeissa, tölkeissä ja pakkauksissa oli jonkin sekopäisen eläimen kuva, joulupukki tai muumi. Antakaas vinkkejä, mitä ruokatuliaisia seuraavaksi veisin? Kauniita pakkauksia, mainioita maultaan?


Mas des Cigales facebookissa, klik

22 Comments

  1. Anonyymi says

    Ihan kiva blogi, mutta alkoholi on täällä pääosassa. Aina lasi siellä ja täällä. Ei ihme että on ylipainoa ja syöpäepäilyä. Mieti asiaa… kieltäminen on jo ongelman myöntämistä

    • Ei minulla ole tarvetta kieltää mitään, ystävä hyvä. Rakastan viiniä ja vähintäänkin ajattelen sitä joka päivä. Löydät varmasti huippuhyviä terveisiin elämäntapoihin keskittyviä blogeja, joissa sinun ei tarvitse kantaa huolta bloggaajan elämäntavoista. Voi hyvin <3

    • Saaks kuolla nauruun������? Ihania päiviä ja varsinkin iltoja Hankoon����! Suklainen Nina

  2. Just tästä mä olen paasannut aina, että miten Suomessa ei tajuta pakkausten ulkonäöstä mitään! Mikä häpeä, en voi, en kertakaikkiaan voi kantaa sen näköistä kamaa kellekään.
    Tumma unikkokuva on ihana.

    • Tekisi mieli tehdä ITSE! Koska tuotteethan ovat hyviä, ja ranskalaisista superkiinnostavia! Veisin mielelläni tuliaisiksi Suomi-herkkuja.

    • Ja italialaiset ovat esimerkiksi heikkona hapankorppuun. Olivat saaneet sitä aina tarjolle asetettuna ja rakastivat. Seuraavan kerran vein paketteja (niitä punaisia pahvisia, you know) tuliaisiksi samoille, olivat että täh! Oikein piti avata, että uskoivat sisällön olevan samaa tavaraa. Pakkaus selvästi latisti tuotteen heidän silmissään.

    • Just näin! Ja hapankorppuja juurikin vein, muun muassa. Ovat ihan parhaita.

  3. Anonyymi says

    Voi sinua, et ole kovin monta blogin tarinaa lukenut, jos todella olet sitä mieltä, että alkoholi on täällä pääosassa. Kun kirjoittajan yksi kiinnostuksen kohteista on hyvä ruoka ja viinit, niin niistä hän kaiketi kirjoittaa.

    Kommenttisi on tahditon ja tahallisen loukkaava. Ehkä sinä voisit miettiä tapaasi esittää asiasi.

    Katja

    • Kiitos, kiva kun pidit! Heidän puutarhansa on suuri ja korkealla, joten valo on siellä erityistä. Vaikka kuvauspäivänä olikin viileää ja puolipilvistä. Ja me muuten veimme kivennäisvettä tuliaisiksi, että siinä mielessä sopii toi kippistely! 😀

  4. Ihan järkyttävä tuo anonyymin kommentti, voi taivas sentään että oli törkeää ja asiatonta kommentointia 🙁

    • Joo, kyllä sai pari kertaa nieleskellä, siis ton ylipainoepäilyn kohdalla 😉

  5. Hahaa, nyt päästään asiaan! Vasta sitten bloggaaja on oikea bloggaaja kun mielensäpahoittajat löytävät kommenttiboxit. Täällä onkin vallinnut liikuttava yksimielisyys kaiken ihanuudesta. Itse olen ollut täysin tipaton jo 16 vuotta, iloisen ylipainoinen enkä ole edes huomannut intervention tarvetta. Viinipuullot vaan ovat niin paljon visuaalisempia kuin maitotölkit….niissäkin pälyilee epäilyttäviä eläimiä.

    • Big league! Maitoa en ole juonut sitten lapsuusvuosien, ja nyt kun kuplavesikin osoittautui mulle sopimattomaksi niin… 🙂

  6. Anonyymi says

    Maito ei ole passannut mullekaan enää melkein kolmeenkymmeneen vuoteen. Se maitosokerihäiriö.
    En makua kaipaakaan, mutta jogurtit ja rahkat on heikkous…

    Jokainen syö ja juo tavallaan. Ei sen isompi juttu♡

    Nikadora

    • Mulla ei ole mitään varsinaista ongelmaa maidon kanssa, syön jugurtteja, juustoja ja käytän kermaa. Mutta en vain miellä maitoa ruokajuomaksi.

  7. Anna, niinhän se menee; nyt, aina ja ikuisesti – hyvä ruoka, parempi mieli ja tämän kruunaa tietysti hyvä viini. Ja hei, meillä aletaan kohta panemaan myös olutta! Teretulemast maistamaan 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.