comments 8

Keittiövuoro

Sillä aikaa kun minä sukelsin studiolle koko lauantaipäiväksi hankeapurahojen ihmeelliseen maailmaan oli perheen miespuolisilla jäsenillä keittiövuoro. Tai keittiö ja keittiö. Makkaralounas tarjottiin näemmä tuulisella rannalla ja liekitettynä.

Kotiuduin illalla yhtä lihaisiin kemuihin, mutta onneksi sentään sisätiloihin. Kun kissa on poissa niin pataan menee nelisen kiloa kylkeä. En kyllä pistänyt hanttiin, apurahahakemusten täyttö kun käy ihan ruumillisesta työstä tai urheilusuorituksesta, tai siltä se ainakin kropassa tuntui. Tahmeita ribsejä pilkuttivat seesaminsiemenet ja rinnalla tarjottu salaatiksi naamioitu majoneesipommi eli coleslaw osui ja upposi. Ribsien ohje on jaettu ennen täällä, grillin sijaan viimeisen vaiheen voi hyvin hoitaa uunissa grillivastuksen alla.

Lue lisää: ”Miehet ja tuli, joku alkukantainen imu siinä on.”

8 Comments

  1. Anonyymi says

    HIH, Kirjis!
    Hampaita niin nakrattaa: pesin just käet (kukkuu!) muikunperkuun jäljiltä, siivosin pöytätasot ja avasin bloginne. Ihan samalla viisiin ananasakäämä nakottaa purkissa kuin siulla, sitruunoita ja inkerinväärää löytyy samoten. Ja lime. Mutta lihapadan sijaan huomenissa einehittään kalaruoka, muikut muhivat yön yli sitruspatjalla – tiijäpä häntä, mitä niistä kehkeytyy. Kaupunkilaismetsurin pikamuikkukukko tehtynä koverrettuun leipään? Hopeinen lisuke pottujuuresruohosipulimurskan kera? PIttää vähän arssinoija, aromitella huomisen makuja.

    Kevyellä otteella ortoboxeilen pääsiäisen aikaan; ihan kuin kroppa oikeastaan nykyseltään haluaisikin enimmäkseen vain kasviksia ja kalaa, vähän vaaleaa lihaa. En yleensä tummaa lihaa syö, mutta jos sitä mieli tekee ja maittavana eteen tuodaan/itselleni tuon, vaan sehän passaa! Kevättä kohden jo kovasti mennään, eikä kehon lämpimänä pitoon mene enää talvipakkasesti energiaa => ruokapuolikin keventyy. Ja päälle sitten Wiener Nukaatia! 🙂 Joku balanssi sentään!

    Lykkyä pyttyyn apuraha-anomuksiin ja kevätiloa ihan muuten vaan
    t. Mehtis

    PS. Ja notskimakkarahan on ihan kurmeeta: kerran lapsena söin saaressa kalareissulla iltanuotiolla niin paljon lenkkiä, etten millään meinannut herätä uutta päivää ihmettelemään. Karjalais-ukkini oli rauhalliseen tapaansa todennut: "Antakee tytön nukkuu, rauhassa sulatella makkaroita." 🙂 Saattoi siellä vatsassa jokunen halsteri-ahvenkin moikata Höököön Blöötä..

    • Muikkuja, nam! Ja kaikki mitä olet niiden pään menoksi ajatellut. Kuulostaa niin herkulliselta! Ja hyvä että on tuo balanssipuolikin kunnossa kaikenmaailman juuresten keskellä 🙂
      Kyllä täälläkin oli raukeeta porukkaa nuotioretken ja lihapadan jälkeen, yksi jos toinen nukahti sohvalle telkkarin eteen, josta sitten keräilin sänkyihinsä.
      Mutta Mehtis, ennen kaikkea KIITOS! Lähetys tuli perille kaikkinensa ja vielä kauniin kortin kera, olen tosi otettu! Lehti ja kortti toimitetaan tänään suvun arkistovastaavalle ja suklaita perhe saa vain katsella, niin somia ovat 😉 Olet kiltti.

    • Anonyymi says

      Elekee, elekee kiitelkö – ilohan se oli postitella "tuoreet" (toivottavasti!) piiraidut aviisin mukana. Ja elekee missään nimessä koristeeksi piiraiduja jättäkö, johan se ois melkein rikollista toimintaa karjalaista käentaitoo kohtaan! Syökee, syökee, tarkistakaa tuoreus 🙂 Kun passelisti sattui oikea määräkin pakkaukseen: piiroinen suuta myöten! Ja se ite on, joka muita "haukkuu".. 😉
      ***
      Etelän vetelän vuosinani äiti postitteli miulle koti-Karjalan terveiset milloin piiraikoiden, vatruskoiden, milloin lanttukukon muodossa. Lähes vielä lämpimät herkut sitten jaoin työtovereiden kera, jotka lyllersivät pötsit pöhöllä työpöytiensä ääreen silmät hekumasta hohtaen. Valiltettavasti postin/matkahuollon henkilökunnan osaksi jäi vain herkkutuoksujen perusteella pakettien sisällön hahmottaminen. Jopa lanttukukko osasi sisäsiististi hyvältä tuoksahtaa Keravan postissa; asuin tuolloin Hyvinkäällä, mutta viisas äiti postitti työpaikan lähipostiin lämpimäiset 🙂 Jos Hanko lähempänä oisi, postittaisin hääpäivänne kunniaksi muikkukukon, mutta nyt on vain tyydyttävä lämpimästi toivottamaan onnea ja "monia vuosia, armorikkaita vuosia, monia armorikkaita vuosia", kuten meillä päin ortoboxisti toivotellaan.

    • Anonyymi says

      Oletko kirjoittamassa kirjaa–saanko kysyä mihin projektiin haet apurahaa? =)
      Ja onnea ennen kaikkea!!

      Nikadora

    • Nikadora, ei kirjaa vieläkään, pahoitteluni 😉 Kerron sitten lisää kun jotain kerrottavaa varmasti on!

      Ortoboxi-Mehtis: Suklaapiirakkapaketti avattu juhlallisin menoin, HYVVEE! Kiitos niistä, äitisi eväiden muistojen jakamisesta (tuoksuu tänne asti!) ja armorikkaiden vuosien toivotuksista!

    • Anonyymi says

      Olet kiltti – kun tottelit 🙂 Ja piiroiset pesueellesi jaoit. Kiitos kiittämästä, mai plesö. Ja kun edell. kommentissani (täysin tapojen vastaisesti 😉 rönsyilin niin rajusti, en enää ilennyt ruveta taas vonkaamaan sitä kirjaa.. Mutta onneksi Nikadoralla oli ihan sama kutke ajatuksissaan – "aivan mahtavaa"!

      M 8)

  2. Anonyymi says

    No nyt Kirjatoukka on hykerryttävän salaperäinen! Ihanaa, jotain luovaa ja villiä toivon =) Luovaa se on taatusti!

    Nikadora

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.