Leave a comment

Kavereina kesäyössä

Kävimme kutsuttuina katsomassa Kesäkaverit- elokuvan ennakkonäytöksessä täällä Hangon Kino Olympiassa.

Me hankolaisethan tietysti tuijotamme valkokangasta erityisen kiihkeästi jo tapahtumapaikan eli kotikaupunkimme takia, ja tuttuja avustajia bongaillen, mutta riittää siinä silmäniloa ja kesän huumaa muillekin. Kun Karoliina työntää valkoisella Jopolla polkevaa Eevaa iltavalossa, meren aalloissa, nousee pala kurkkuun. Olenko muistanut nauttia tästä kesästä?


* Tästä eteenpäin kirjoitus sisältää viitauksia juoneen, joten skippaa jos haluat kokea käänteet itse *

Ohjaaja, ihananoloinen Inari Niemi kertoi elokuvan synnystä ennen näytöstä. Kuulosti niin lupaavalta! Itse elokuvasta jäi sellainen olo, että tekijätiimi oli miettinyt henkilöt ja tarinat niin huolella, oli niin sisällä juonessa, että meille katsojille unohtui kertoa jotain. Jäimme vähän ulkopuolelle. Se, mitä elokuvan kuuluisan ”parhaan kesän ikinä” kehittelyssä oli varmasti ajateltu loppuun asti, jäi niiden näyttävien (ja toistuvien) pullon suusta nielaistujen kulausten väliin. Näkymättömiin, vähän käsittämättömiin.

Iina Kuustosen rempseä hahmo olikin yhtäkkiä aina niin kunnollinen, tunnollinen, se, joka ei koskaan mokaa, vaikka koko elokuvan ajan me katsojat (tai siis minä katsoja) pidimme häntä huolettomana rilluttelijana. Suloisen Minka Kuustosen Eevan lukihäiriö ei ole niin dramaattinen käänne katsojalle, kuin sen elokuvan kaaren kannata ehkä oletetaan olevan. Eniten esiin nousee Iiris, joka ei oikein tiedä mitä haluaa. Anna Paavilainen on muuten huikean raikas kasvo, erinomainen roolissaan. Ja kun juuri hän saa taitavan Lauri Tilkasen rinnalleen, ei elokuvan pääparista ole epäselvyyttä.

Inari Niemi kertoi esittelyssään, että he halusivat tehdä elokuvan, jossa tytöt eivät kerrankin puukota toisiaan selkään. No, jos päätyy naimaan purjeveneen boksissa jonkun toisen aviomiestä, niin ehkä se vaimo sen kuitenkin jonkulaisena puukoniskuna kokee…

Mutta älkää nyt vain käsittäkö väärin, menkää ihmeessä katsomaan! Nauraa saa, ja sopii, sille elämässä riuhtomiselle, josta me kaikki varmasti olemme jääneet joskus kiinni. Kun Anna Paavilaisen Iiris istuu lummelammella ja itkee, me muistamme kyllä miksi.

Hanko on kaunis tausta, maailma irrallaan muusta maailmasta. Syksyllä elokuvan tytöillä (jotka siis ovat 25-vuotiaita naisia) koittaa paluu toisenlaiseen arkeen, ja niin meillä muillakin. Hangolla tai ilman.

Mut hei, tästä kauniiseen traileriin, klik.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.