comments 19

Kateus on lahja

Mä olen taas oivaltanut jotain, jonka kaikki muut neropatit ovat varmasti tajunneet jo syntymänsä hetkellä. Mutta avaudutaan nyt kuitenkin, koska tämä tavallaan liittyy edelliseen vonkumiseenkin.

Olen tuntenut viime aikoina ihan rehellistä, kirkkaanvihreää kateutta muutamia asiainhaaroja kohtaan. En ole kateellista sorttia luonnostani (onko kukaan?), mutta nyt olen saanut itseni kiinni kiristelemästä hampaitani muiden ihmisten matkoille, mielenrauhalle, energioille, blogeille, ranskalaisille suudelmille, vaatekaapeille, käsivarsille, kampaajarahoille, lahjakkuuksille, lattialistoille, kalankäsittely- ja seinänmaalaustaidoille… uuh, lista uuvuttaa itseänikin.

Sitten ymmärsin yhdistää kaksi asiaa.

Joskus ikiajat sitten näin Oprahin haastattelevan Eat, Pray, Love-kirjailija Elizabeth Gilbertiä. Elizabet kertoi täyttävänsä päiväkirjaa kolmen tehtävän avulla. Kas näin.

1. What do you really, really, really want?
Huomaa really x 3.

2. Happiest moment of your day?
Vanha kunnon kiitollisuushaaste.

3. Change your mantra.
Tätä mä en ihan muista, mutta jotakin ajattelutavan muutosta tämäkin.

Jos kerran Elizabeth, niin sitten minäkin. (Koska tekisin mitä tahansa päästäkseni vällyjen väliin Javier Bardemin kanssa! Paitsi että ai niin, se oli siinä elokuvassa, ei oikeassa elämässä… )

Ja todellakin, täytin vihkoja vihkon perään, melkein joka ilta, varmaankin parin vuoden ajan. Kunnes ensin alkoi löytyä punaista lankaa ja sitten tapahtua. Asiat alkoivat mennä kirjan mukaan. Se, mitä halusin, tuli luo. Se mistä unelmoin, muuttui todeksi. Irtisanouduin silloisista töistä omilleni, matkustelin, olin pullollani rakkautta.

… En ole kirjoittanut muistivihkoihin pitkään aikaan. Ensin se vain jäi, ja sitten kun taas tunsin tarvitsevani kirjaa, en yhtäkkiä osannutkaan enää vastata kysymykseen ”What do you really, really, really want?” Kynä pysähtyi.

Nyt sen huomaan (ja tämä on se yhdistäminen). Jos kadehdin jotain, se todennäköisesti tarkoittaa, että sitä minäkin todella, todella, todella haluaisin. Kateus voi olla lahja tai merkki, kateus voi olla vastaus. Pieninkin pisara voi matkalla kasvaa kokonaiseksi valtamereksi. Kirjoitan sen muistikirjaani.

I really, really, really want…

Lue lisää: Mistä tiedämme, että haaveileminen kannattaa? Tarinoita suurimman unelmamme toteutumisesta mm. täällä ja täällä.

19 Comments

  1. Anonyymi says

    Olin nuorempana enemmän kuin rohkea, mikä on hieno piirre elämisessä.
    Lisäksi olin, ja tulen aina olemaan, oman tien kulkija, auktoriteettikammoinen (en vain löydä ihmistä, jota kumartaisin ja kunnioittaisin NIIN paljon). Vaadin opettajaltani paljon.
    Olen tarkkailija, säätäjä, hyppystelijä, luovuuteen uppoutuva käytännöllisyydestä tinkien.
    Nyt vanhemmiten olen muuttunut ehkä alisuoriutujaksi ja riskejä kaihtavaksi -Haloo rohkeus, minne menit!

    Luovuus ja rohkeus–siinä se ehkä elämänlanka…

    Nikadora

  2. Hieno kirjoitus tuosta teidän Hankoon muutosta. Miksi onkin aina niin vaikeaa elää tässä hetkessä.

  3. Tämä tyttö kaivaa myös vihkon/päiväkirjan esille! Tässä on nyt asiaa… Kiitos!

  4. Anonyymi says

    Hei kiitos, ihana teksti. Olen tätä juttua, jota kai vetovoiman laiksikin kutsutaan pohtaillut noin vuoden alusta saakka. Epäuskosta uskoon. Luulen, että haaste (ainakin omalla kohdallani) on a) kärsivällisyydessä: tavoitteen toteutumista odottaa noin seuraavana päivänä sekä b) toteutusmuodossa: tavoitteen toteutumisen ajattelee liian suppeasti, on vaikea antaa tilaa yllätyksille.
    Näkeekö näitä asioita ja syy-yhteyksiä koskaan in the making vai vain after the fact.

    Ilona

    • Vetovoiman laissa on jotain vähän ahdistavaakin, minusta. Sehän siinä tapauksessa toimii silloinkin kun pelkäät, huolehdit, mietit sairautta, tuskailet raha-asioiden kanssa. En minä ainakaan pysty olemaan koko ajan fokusoitunut ajattelemaan jotain loistavaa tulevaisuutta. Haluan luulotauteilla jos siltä tuntuu, ilman pelkoa, että sekin toteutuu. Mutta siinä fiiliksessä, kun kristallinkirkkaasti joskus tietää mitä tahtoo, siinä on jotain voimaa. Ja silloin asioita tekee huomaamattaan siihen toteutumissuuntaan itse, ei siihen mitään universumeita tarvita 🙂

    • Anonyymi says

      OOO—Olen kyllä tuntenut hyvin vahvasti, siirtynyt kuin linnunradalle tästä hetkestä niihin ihaniin inspiraatiohetkiin…kuin keksisit suunnilleen hehkulampun uudelleen! Se on maagista luomisvoimaa, kuin toisesta maailmasta…
      Joogatessa tai vain venytellessä lattialla kaikessa rauhassa, keskittyessä omaan rentoutumiseen…siirryt henkisestikin jonnekin "parempaan paikkaan"…

      Nikadora

  5. Anonyymi says

    Sinun ei kannata olla ainakaan muiden blogeista kateellinen, blogisi on aivan mahtava. Ja nämä ajatuksesi minullekin ajankohtaisia ja sait ne puettua sanoiksi. Kiitos Anna!

  6. Anonyymi says

    Kiitos Anna!
    Otan tällaisen päiväkirjan heti käyttöön. Viimeksi kirjoitin päiväkirjaa 15-vuotiaana, enkä koskaan ole ollut siinä ahkera. Mutta tämä vaikuttaa hyvältä: päiväkirja kysyy ja minä vastaan. Selkeää ja helppoa. Samalla toivottavasti selviää mikä on seuraava askel elämässäni äitiysloman jälkeen. <3

  7. Anna sä kirjoitat juuri niistä asioista jotka me mietimme mutta emme välttämätta uskalla ilmaista ääneen. Kateus on voima jota pohdiskellessa saa tosia syviä oivalluksia joshan vaan uskaltaa. Oma resepti on ollut mennä suoraan siihen kateuteen ja oikein tuntea sitä kunnolla ja sitten joskus jopa kertoa sille ihimiselle jolle olen kateellinen että "nyt olen kateellinen sinusta". Ja kas kummaa ihan kuin Potterin maaginen temppu niin pahin tunne häviää.

    Eli ihan rehellisesti niin sä oot ni valloittavan ihanaa ja teet niin paljon mitä itse haluaisin että tunnistan nyt avoimesti että olenhan minäkin ollut hiemaan kateellinen (mutta ei pahalla tavalla) sinusta 🙂

    Sinun reseptisi on niin hyvä että nyt minä ehdottomasti kaivan esiin tyhjän kauniin (pitää ehdottomasti olla kaunis 🙂 päiväkirjavihkon ja alan vastata niihin kolmeen kysymyksiin.

    On muuten aikamoinen sattuma että juuri kuin luin blogikirjoituksesi kateudesta niin olin sitä ennen kuunnellut ihanaa amerikkalaista businessnaista nimeltään Tara Marino joka asuu Pariisissa perheensä kanssa. Hän puhui juuri kateudesta ja prosessista mikä hän kutsuu "Femme Chateau" eli sinne omaan linnaan hän kutsuu kaikki ne jotka hän kadehtii.

    halit sinulle,
    Carina

  8. Carina, mikä ihana viesti sinulta! Haluan vastata moneen kohtaan:
    – Ensimmäinen kappale, KYLLÄ! On helpottavaa sanoa ääneen kateuden tunne, se oikeasti ikään kuin murenee!
    – On mitä suurin kunnia, että sanot mua valloittavan ihanaksi. Taidan kirjoittaa tuon huulipunalla peiliin <3
    – Absolument päiväkirjan tai muistivihkon PITÄÄ OLLA KAUNIS! Niin kaunis, että siihen vain hädin tuskin raaskii kirjoittaa!
    – Tämä Tara Marino ja Femme Chateau, ryhdyn heti kohta googlettamaan, kuulostaa supermielenkiintoiselta.
    HALAUS Carina, olet huippu!

  9. Kiitos, kiitos, samat sanat! Tässä linkki luentoon (no ei se kyllä ollut luento mutta en keksi parempaa sanaa) jossa Tara kertoi kateudesta ja Femme Chateu:sta: https://www.youtube.com/watch?v=Du1304lsQ1I
    Kestää melkein kaksi tuntia (1:38) mutta kannattaa kunnella! Tai katsoa koska hän on niin kaunis…Ja koska osallistun chatin avulla niin hän jopa manitsee minua…

  10. Hyvä kirja (vaikka jossain vaiheessa hieman puuduttikin..) ja hyvä kirjoitus sinulta. Palaan tähän aina välillä, kun tavoitteeni ja haaveeni ovat mielessäni yhtä sekamelskaa, että mitäs nyt pitikään tehdä.
    Jaon linkin viisauksiisi omassakin blogissani jos muillakin on samankaltaisia ongelmia 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.