comments 27

Karj… eikun Akateeminen takaisin!

Huomaan nykyään joskus vähän joutuvani taistelemaan lukemiseni eteen. Kuten esimerkiksi viikonloppuna. Tekemistä olisi niin paljon, jostain syystä lauantai tuntuu usein viikon kiireisimmältä päivältä. Parkkonenkin, vaikka on lukija itsekin, ehkä huomaamattaan arvostaa kaikenlaista muuta aktiviteettia ylitse sohvalla lukemisen. Lukeminen on jotenkin… noh… vähän laiskaa.

Kävelehtiminen, asioiden hoito, sienimetsästys, ne sen sijaan ovat semmoisia kunnon ihmisen puhteita!

Sitkeästi kuitenkin, ja tunnustan, pienen mökötyksen kautta, otin itselleni sunnuntaina tuntikausia tyhjää aikaa lukea. Halusin tempaista antaumuksella Stig-Björn Nybergin muistelmakirjan Kirja talossa (Otava), joka kertoo Nybergin pitkästä suhteesta Akateemiseen kirjakauppaan, kirja-alasta muutenkin, ja hiukan Nybergin yksityiselämästä sen sivussa. Erittäin mielenkiintoinen lukukokemus, nautin, opin ja olin ymmärtävinäni. (Toki kirjaa vaivaa paikoitellen hienonhieno vanhemman ihmisen omahyväisyys, mutta se tuolla karriäärillä sallittakoon.)

Aloin ajatella lukemista, kirjoja ja Akateemista.  Yhtäkkiä olin ja olen taas ihan varma, että  kirjat nousevat jälleen. Ihmiset ymmärtävät mikä huumaava vapauden tunne on laskea puhelin tai tabletti käsistään ja tarttua kirjaan, elävään, hengittävään, paperiseen. Lukea rauhassa pitkää tekstiä, yhteen asiaan keskittyen, käännellä sivuja, paneutua. Puhdas nautinto.

Olen itse rikkonut suhdettani lukemiseen puhelinriippuvuudellani. Olen rakastunut pieneen pirstaleiseen tietoon, tunteeseen, että olen koko ajan pulssilla. Kiihottunut kauniista kuvista ja visuaalisesta sykkeestä, joka tuntuu painelevan mielihyvän nappuloita yhä kiihtyvään tahtiin. Oh ja ah, ja eteenpäin. Hyppelen kuin hysteerinen sammakko informaatiotulvassa. Illalla käsi on kipeä ja on ähky.

Mutta kirja. Kun mikään virta ei raasta sen esineen lävitse, vaan kirja vain on, kuin puro tai tuuli vuorilla… Ihan kuin olisi helpompi hengittää. Olen palaamassa kirjaan.

Akateemiseen. Olen lähettänyt sinne joskus sata vuotta sitten avoimen työhakemuksen saamatta vastausta. No, se olikin ehkä ennemminkin semmoinen huuto, antakaa mun olla kirjojen keskellä!, en ihmettele, ettei kirjeeseeni vastattu.

Aina olen siellä joka tapauksessa käynyt, niin kauan kuin muistan.

Kun muutokset alkoivat (kirjan mukaan 1990-luvun lopussa, itse paikannan sen vasta tuoreempaan aikaan), tunnelma muuttui. Ajattelin surkeana, että mikäpä minä olen kirjakaupan taloudellisesta pyörittämisestä sanomaan, näin kai sen kuuluu mennä. En kuitenkaan tullut ajatelleeksi omaa käyttäytymistäni asiakkaana, ennen kuin kirjan luettuani. Akateemista ei ajettu alas taloudellisista syistä. Minähän (enkä vain yksin minä!) todella kävin siellä jatkuvasti, menin sisään painavista ovista ranskalaisten lehtien perässä, haahuilin taidekirjaosastolla tunteja, rakastuin kirjojen kansitaiteeseen. Ostin paljon, suorastaan kaadoin rahaa Akateemisen kassakoneisiin. Laadin läheisille myös listoja toivekirjoista: tämän, tämän ja tämän haluan, TARVITSEN! Kun lapset syntyivät, sain kokonaisen uuden kirjamaailman lisää. Lastenkirjoja on vielä tänä vuonnakin kannettu kirppikselle kymmenittäin.

Viihdyin Akateemisessa. Se ei ollut niinkään kodinomainen, vaan huumaavan paikka. Ei, vaan maailma! Kunnes se lakkasi sitä olemasta. Siinä missä ennen kirmasin sisään suorastaan täristen innosta, nyt huomaan hiippailevani käytäviä vähän vaikeana. Me ei olla enää me. Rullaportaat nylkyttävät ylös alas, käteni riippuvat tyhjinä kyljissä. En löydä mitään uutta, mitään kiihottavaa. Teen kaupat harvakseltaan. Rakastin paperiosastoakin, ja nyt en edes tiedä onko alakerrassa sellaista enää olemassakaan. Lehtiosasto on huonompi kuin lähikaupassa, Ranskan Elleä ei saa enää mistään. Hyllyt eivät sivistä minua, olen hölmistynyt ja tuuliajolla.

Nyberg kehuu muuten Suomalaista Kirjakauppaa, minä en saa siitä mitään kiksejä. Sen sijaan Helsingin Fredan Nide on pitkään aikaan parasta mitä kirjakauppamaailmassa on tapahtunut. Toki ostan netistäkin, mutta mielummin kirjakaupasta, elämyksen tähden.

Nybergin kirjan luettuani tunsin oloni kuitenkin optimistiseksi. Akateeminen nousee vielä, lukeminen nousee vielä! Miten SEKSIKÄSTÄ lukeminen onkaan, miten jotenkin uutta tässä älylaitteiden ajassa.

Vaan kuka nostaisi Akateemisen uuteen kukoistukseen, siksi Helsingin helmeksi, joka se joskus oli? Sitä me odotamme, me uskolliset kirjatoukat, maailmalta Espalle tupsahtavat tuhannet matkailijat (Akateeminen oli arkkitehtuuriltaan, valikoimaltaan ja palvelultaan ainutlaatuinen maailman kirjakauppojen joukossa, kuinka me senkin sössimme!), kulttuurihörhöt, kirjojen rikkaat ja rakkaat. Akateeminen takaisin!

Kuuntele: Stig-Björn Nyberg Ylen Radio 1:n Syntymäpäiväsankari-ohjelman vieraana vuonna 2012.

Muista: Helsingin Kirjamessut 26.-29.10.2017. Stig-Björn Nybergiä on (yhtenä toimijoista) niistäkin kiittäminen.

JA LISÄYS: Nalle Nyberg ON kirjamessujen vieraana, hän arvailikin kirjassa saako kutsun!
Suunnaksi siis HS Puheenaihe, Aleksis Kivi-lava, torstaina 26.10, klo 14. Haastattelijana Jukka Petäjä. Nähdään siellä!

(Mutsi muuten ilmoitti juuri olleensa Suomalaisessa Kirjakaupassa töissä 1960-luvulla! En tiennyt!)

27 Comments

  1. Nirppu says

    Akateemisen entisen lehtiosaston tiloissa nykyään toimivaa sokerijuomapaikkaa emme edes mainitse. Kyllä se siitä lopulta katoaa.

    • Anna says

      Se kulmaikkuna oli aivan olennainen osa imaisemaan sisälle ostoksille. Ja jos kahvila, niin miksei yläkerran Café Aallon jatke? Nykyinen kahvila olisi varmasti menestynyt melkein missä vain, niin suosittu se on. Mutta uusia asiakkaita se ei kirjakaupalle valitettavasti ole tuonut.

  2. Ahh, kyllä molempia voisi toivoa takaisin :-). Isä oli Viipurista joten Karj…. on aina lähellä sydäntä. Ja niin on Akateeminenkin ollut! Jestas miten iloinen olinkaan kuin muutin Turkuun ja täältä löytyi sekä Stockaa että Akateemista.
    Voi sitä surkeutta kun myytiin Bonniersille, koko feelis katosi. Mies joka ei edes lue ( joo mä tiedän, käsittämätöntä mutta totta) totesi että on ihan R-kiskan näköistä… apuvaaaa! Hesassa en ole tohtinut käydä kurkkimassa. Olen hieman peloissani että olet oikeassa….

    • Anna says

      Joo, Turun Akateeminen on muuttunut myös kovasti, se oli TOSI hyvä aikoinaan.

  3. Nimetön says

    Täyttä asiaa kirjoitit nyt Anna! Pahinta on, että tunnelma puuttuu täysin. Kirjakauppa tunnelmaa on haettava Lontoosta ja onneksi sitä siellä riittääkin.

    Oli aika sävähdyttävää kuulla, kun Akateemisen myyjä neuvoi jokin aika sitten asiakasta, että helpommin ja nopeammin saat kirjan tilaamalla Adlibriksestä!

    Riitta

    • Anna says

      Voi Luoja… mutta pisteet kai myyjälle rehellisyydestä.

      • Anna says

        EIKU NYTHÄN MÄ TAJUAN. Adlibris on osa Bonnieria nykyään, siksi.

  4. says

    Tässä jäi, mulle, nyt epäselväksi että mikä tän rappion on siis aiheuttanut. Yleinen sivistyksen ja laadun arvostuksen puuteko?

    • Anna says

      Aaa, sori, olet ihan oikeassa. Koska itse olen silmä kovana seurannut Akateemisen tilanteen kehittymistä, edellytin vahingossa, että muutkin ovat. Kirjan lukeminen itse asiassa valaisi (toki vain yhdeltä kantilta, emme tiedä onko se koko totuus) mullekin kuviota huomattavasti. Olin ajatellut, että kirjamyynti kertakaikkiaan laskee eikä toiminta olisi ollut sellaisenaan kannattavaa, mutta näin ei kertojan mukaan ollut. Kyse oli bisnesratkaistuista, jotka osoittautuivat vääriksi. Akateeminen oli siis oikein hyvässä terässä, kun se organisaatiotasolla ajettiin yhteen Stockmannin kanssa, jolloin talon sisäinen ostamisen ja myymisen taito ohitettiin. Lopulta koko kirjakauppatoiminta myytiin Bonnierille. Ihmiset siis arvostivat laatua kyllä ihan entiseen malliin, kunnes laatu (kärjistetysti sanottuna) leikattiin heiltä eli meiltä pois. Mutta joo, kyllähän varmasti kirjamyyntyntikin on muuttunut ja muuttuu, ei sitä käy kieltäminen. Ajattelen asiaa joka kerta kun tilaan kirjan ”helposti” netistä… Käytän nykyään myös kirjastoa miljoona kertaa enemmän kuin asuessani Helsingissä, kas näin kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vaikka ei mun kirjaostot tai ostamattomuus sentään yksinään Akateemisen alamäkeen, heh 🙂

  5. Belgian Lempi says

    Mulla kun ei ole täällä käytössä ihan täysmittaista kirjastoa, mieluiten lukemillani kielillä eli suomi ja englanti, niin luen aika paljon Kindleltä. Muuten ajautuisin vararikkoon.
    Ja joo, Akateeminen oli ennen niin ihana, niin ihana. Nykyisin mun lemppari Helsingissä on se Töölön kansainvälinen kirjakauppa, jonka nimeä en nyt saa päähäni.
    Mutta Nide on mennyt multa ihan ohi! Sinne on riennettävä heti, kun seuraavan kerran vierailen Suomessa.

    Viime aikoina mulla on ollut niin vetävää luettavaa Joenpellon elämänkertaa ( ei se yks ei niin hyvä, vaan tää toinen parempi äikänopenaisen kirjoittama…mun nimimuisti on SURKEA, mikä hiukan vesittää yrityksiäni briljeerata lukeneisuudellani tai elokuvatietämykselläni, eikä aina jaksa googlaillakaan..), Messudia, vietnamilaissyntyisen jenkki?kirjailijan Refugees- novelleja jne. jne., että olen herännyt 6.30 lukemaan. Ehdin lukea puolisentoista tuntia ennen kuin pitää rientää töihin. Mahtavaa – ja ihan kuin aivotkin olisi paremmassa vireessä keskittymistä vaativiin hommiin?

    Ihmettelen, että kaiken maailman aamujoogista ja – lenkeistä vöyhytään. Hirveäähän se olis herätä aikaisin ja repäistä itsensä sängystä liikkumaan. Sen sijaan, kun kello soittaa ja voi koukaista sängyn alta kesken olevan kirjan, asetella tyynyt ja täkit oikeaan asentoon ja sukeltaa tarinaan…

    • Anna says

      Mä olin aivan intsana Kindlestä aluksi, koska varsinkin reissuille raahaamani kirjakassit – no se nyt on aivan kahjoa puuhaa kerta kaikkiaan. MUTTA: sitten mulle tuli juuri se olo, että mä en voi olla 16-18 tuntia päivässä kiinni jossain sähkölaitteessa, en vaan voi! Läppäri ja luuri ovat jo melkein kasvaneet kiinni muhun, kirja on ainoita pakopaikkoja. Lepopaikkoja.

      Sen Töölön paikan nimi on Arkadia International Bookshop! Löytyy mm. facesta:
      https://www.facebook.com/Arkadia-International-Bookshop-Ian-Bourgeot-114962855198875/?fref=ts

      Ja se parempi Joenpellon elämäkerta olen Helena Ruuskan Elämän kirjailija, tykkäsin!

      Tuo aamulukeminen kuulostaa mahtavalta, sitä en osaa itse ollenkaan. Olen aivan täpinöissäni heti aamusta enkä silloin pysty olemaan aloillani, villiinnyn niin uudesta päivästä. Mutta heti (pitkän) aamiaisen ja pienen koohottamisen jälkeen voisin kyllä vetäytyä sänkyyn ja lukea siellä loppupäivän, jos elämä antais myöten…

  6. Hanna says

    Bravo, mitä asiaa kirjoista ja lukemisesta! Olen kaikesta samaa mieltä.

    Helsingin Akateemisessa minä sivistymätön en koskaan ole käynytkään, kääk. Mutta ilmeisesti vahinko on nyt jo korjaamaton. Tampereen Akateemisessa vaeltelin lukiolaisena juuri haaveilemassa, tutkimassa design- ja arkkitehtuuriosastoa, tein heräteostoja tarjouspöydistä. Mutta ei tunnelma enää täälläkään ole sama, eikä valikoimakaan. Tampereella oli myös iki-ihana Tampereen kirjakauppa, joka joutui lopettamaan. Kuinka monet Neiti Etsivät äiti sieltä mulle ostikaan, kuinka ihana oli vanhan myymälähuoneiston tunnelma…

    • Anna says

      Niin, tosiasioita vastaan ei kai voi taistella, kirjakauppa-ala ei taatusti ole nykypäivänä helppo. Moni pienempi kirjakauppa on lakannut olemasta. Mutta Helsingin Akateemisella jos jollain oli sentään mahikset, koska sijainti, maailmanlaajuinen arvostus ja mielenkiinto ja volyymit. Vaan ei, ei voitu vaalia. Perhana.

  7. Nikadora says

    Kuka muistaa antikvariaatit, nekin katoavat…
    Sieltä saattoi löytää mitä tahansa -vaikkapa oman syntymävuoden vanhoja (uskomattoman kauniin sävyisiä historiallisia ja humoristisia) lehtiä, Mustanaamioita vuodesta 1973, klassikkokirjoja…

    Akateeminen…kaikki muuttuu nykyajan imussa…
    Ja ne älylaitteet imevät meistäkin ajoittain ne kirjoja ja lukemista rakastavat mielet…houkuttelevat pinnallisuudellaan ja irrallisuudellaan.

    Vaan kirjat. Ne pysyvät. Kuten painettu teksti.
    Uskolliset, odottavat ikuiset ystävämme.

    • Anna says

      Jännä nähdä kokeeko kirja uuden renesanssin vain muuttaako lukeminen oikeasti vain kerta kaikkiaan lopulta täysin muotoaan. Koska kaikkihan on liikkeessä.

  8. Lukeminen jyrää vielä! Ei antauduta androidien ja pädien valtaan! Hassua ajatella, että itsekin todella viehättyy joinain päivinä enemmän ruudulla tapahtuvasta sormella pyyhkäisystä kuin oikeiden sivujen kääntämisestä…
    Onneksi tuo aivopesu ei ole vielä täydellinen, kirjahylly seisoo tukevasti ja alati sisällöltään kasvavana olohuoneessa, ja kirjakauppojakin on fyysisesti olemassa. Kiitos lukuvinkistä, tämä oli mielenkiintoinen 🙂

    • Anna says

      Mä myönnän, että mun on nyt tehtävä oikein sellainen repäisy takaisin kirjallisuuden pariin. Olen huomaamattani liukunut ruudun orjaksi. Onneksi kirjat sentään innostavat edelleen, ei tämän nyt niin vaikeaa pitäisi olla 🙂

  9. Karoliina says

    Rakastan kirjoja ja kirjakaupoissa haahuilua, inspiroitumista. Helsingin Akateeminen on tosiaan ollut jo jonkin aikaa erittäin luotaantyöntävä, valitettavasti. Turun Akateemiseen yritin mennä muutama viikko sitten käymään, hyvin nopeasti tuli niin kova ahdistus kyseisessä paikassa, että oli pakko päästä nopeasti pois. Bonnierille haettiin juuri vähän aikaa sitten työntekijää erääseen kirjojen digituotantoon liittyvään pestiin. Ilmoituksessa luki, kuinka etsityn henkilön toivottiin olevan ehkä kiinnostunut kirjallisuudesta. EHKÄ. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Toisaalta kertoo aika paljon. Nide on tosi kiva, samoin Turussa Pieni Kirjapuoti. Antikvariaatteja tulee koluttua, samoin käytän kirjastoja tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Haaveilen omasta pienestä kirjakaupasta (jossa olisi myös viinibaari), ehkä vielä joku päivä… Kiitos muuten blogistasi! Olen jo vuosia lukenut kiehtovia kirjoituksiasi, nyt ekaa kertaa kommentoin!

    • Anna says

      Ehkä… omg.
      Mä tulisin sun kirjakauppaan, tee se!
      Ja kiitos kun kommentoit, ja kun luet <3

    • Ahhh, minäkin olen haaveillut vuosikausia omasta kirjakaupasta plus kahvila, mutta kirjakauppa- viinibarihan on aivan mahtava idea!! Omat mahtipontiset ideat en itse pysty toteuttamaan mutta nimi on kyllä jo valmiina…

  10. Nikadora says

    Mun kaikki käymäni antikvariaatit ovat hävinneet kolmesta eri kaupungista…
    Sekin, joka oli piilossa pienellä kujalla. Huokaisin, kun huomasin Kebab-tarrat tilalla.
    Kirjastot kyllä vielä kukoistavat.
    Ja pieniä kirjakauppoja pienillä sohvanurkkauksilla hämärässä valossa…viinilasi kädessä…mikä mielikuva!
    Niitä nyt kaipaisi!

  11. Liivia says

    Jokainen sana mitä kirjoitit Akateemisesta on JUST näin! Me ei tosiaankaan enää olla me.

    Ja Tampereen Akateeminen- apua, se on niin nolo varjo entisestään, ettei pysty edes ajattelemaan. Ja kaiken lisäksi muuttanut katutasosta kolmanteen kerrokseen- siis, eihän kirjakauppa voi olla missään kerroksissa! Sinne pitää voida pujahtaa vaikka bussia odotellessa.

    • Anna says

      Hei toihan on muuten ihan totta, kirjakauppa ei voi olla kerroksissa! Kuin ne silleen??? Paitsi tietysti jos on silkkaa kirjakauppaa monta kerrosta, siitä mä tykkään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.