comments 12

Jääkarhujen aika

On tullut talvi, on totta tosiaan. Tai sitten jääkausi.

Onkohan olemassa ihmisiä, joilla ei kertakaikkiaan ole kylmänsietokykyä? Sen sijaan heillä on esimerkiksi hyvinkehittynyt sohvansietokyky, villapeitolla?

Kävin katsomassa talvitakkeja. Oli teknistä ja oli sporttista, oli erähenkistäkin, mutta ei ollut yhtään intellektuellia, vaikka kysyin. Viimeinen oljenkorteni on ehkä ostaa The Villakangastakin (jota myös perheessä toiseksi ihokseni kutsutaan) alle joku riivatun kevytuntuvatoppakinttana tai sitten vain pysyä sisätiloissa. Olen nyt toteuttanut jälkimmäistä.

Tukkakin menee huonosti pipon alla, ripsari jäätyy ja aurinko paistaa ikävästi silmään.

Teidän onneksenne Herra Kameralla on lämpöiset vaatteet ja karaistunut kamerasormi. Hän ja punaposkiset jääkarhunpentuni vinkkaavat kanssahankolaisille, että unelmainen lummelampi Casinon takana on jäässä, siellä voi rusettiluistella ja juoda kaakaota termospullosta vanhojen puiden katveessa.


Lue myös: Jääkarhu Anana Chicagon eläintarhasta ei hänkään ollut niin kylmän perään vuoden 2014 pakkasilla.

12 Comments

  1. Nyt olisi talviunen aika. Voisin herätä venytellen sitten, kun on saman verran lämmintä kuin nyt kylmää. Aivot jäätyvät pipon alla. Minut on luotu johonkin toiseen ulottuvuuteen…

    • Aivot todellakin jäätyvät, huomasin tänään kun ulkoilin noin 10 minuuttia, olin aivan tampiona siinä vaiheessa kun hoipuin eteiseen pyyhkien jäähilettä ripsistäni! Mutta sittenhän en toisaalta kestä liian kuumakaan, yritä siinä nyt sitten miellyttää tätä naista.

  2. Minä olen viime päivinä ollut kateellinen meidän kissalle. Mietipä ettei tarvitse herätä kellon soittoon, ei tarvitse väsyneenä raahautua töihin tuolla arktisessa pakkasessa… Voi vaan nukkua peiton päällä, sitten siirtyä nukkumaan peiton alle, vähän käydä syömässä raksuja ja siirtyä nukkumaan saunaan. Vähän tämä arkeen paluu on tökkinyt. Onneksi huomenna on taas vapaapäivä 😉

    • Minäkin olen miettinyt tosi paljon kissanelämää hoitokissan myötä, nuo onnelliset otukset! Tsemppiä arkeen!

  3. Anonyymi says

    Siis pipo + takki = probleema & seuraa joka talvi!!
    Uudestaan ja uudestaan. Joka talvi vannoo, että tällä takilla ja tällä pipolla mennään ainakin vuosikausia eteenpäin, mutta eipä mennäkään.
    Ihan kuin talvet olisivat niin erilaisia.
    Tai mielenlaatu. Tai hormonaaliset muutokset (?!)

    Ja sitten ostaa taas ajattelematta väärän värisen pipon tai takin ja yhdistely menee aina vain vaikeammaksi.
    Tarkoitus on yrittää joskus muutakin kuin mustaa ��

    Onnekseni olen ostanut Liivialta ihania ja muhkeita pipoja.
    Onnenpotku oli myös eräs iltapäiväinen harmiton kävelyhetki pienen kirpparin ikkunan ohitse.
    Mitä! Onko tuo ehtaa 70-lukua?
    Rynnistin kauppaan ikkunan mallinuken kimppuun, ja solautin mustavalkoisen pitkän puuvillatoppatakin sovituskoppiin. Niskassa luku Vuokko.
    Mitä, minäkö tämän löysin?
    Pitkä jämäkkä vetoketju kiinni ja testipyörähdys ulos. Pitäähän pakkasenpitävyys kokeilla.
    Takissa kulki ohuita mustia vaakaraitoja valkoisella pohjalla ja siinä oli jopa huppu!
    Erittäin tärkeää. Hintaa vain 15€. Olin sanaton.
    Onko kellään tietoa muista Vuokon talvitakeista?

    Nikadora

    • Totta, talvet ovat erilaisia, ja me niissä. Ja hormoonit, ne pirulaiset vaikuttavat ihan kaikkeen, jopa pipoihin. Huima onnenpotku kirpparireissulla sulla!
      Ai kuinka hyvä tietää tuo Liivia-vinkki. Liivia, jos olet linjoilla niin kerro miten ihania pipojasi saa tilata?

  4. Anonyymi says

    Onhan sulla merinovillaset alusvaatteet? Lisää vaatekerran lämpöisyyttä yllättävän paljon ilman ylenmääräistä "paksuuntumis"tunnetta.

    Niissä on myös se etu verrattuna esim. kevyttopikseen, että kun ei sitten jaksakaan lähteä ulos, niin ne päällä on miellyttävä kellahtaa sohvalle. Toimii myös pyjamana. Ja villahan puhdistuu tuulettamalla. Win-win- vaate kerta kaikkiaan.

    Tuohon pipoasiaan mun tulokulma on ihan eri. Nimittäin mulla on aika usein Bad hair- day, koska tukkani on ohut ja lasimainen eikä sitä oikein täällä osata leikata. Enkä varsinkaan osaa itse "laittaa" tukkaa mitenkään. En oo vaan ihan vielä keksinyt, miten loisin noin muuten sellaisen vaatetustyylin, että pipo toimisi myös kokous- tahi juhlasun asusteena. Toimiskohan villahuiviturbaani tommosissa yhteyksissä?

    Ripsiväri- ja häikäisypulmaan vastaus ois tietysti aurinkolasit, mutta jäätyykö ne nenälle? Mites olis laskettelulasit? Niissä olisi sekin etu, että kun ne päässä muutaman kerran tepastelisit pitkin Hangon rantaraittia, perheesi varmaan kannustaisi sinua jatkossa jäämään sinne kotisohvan nurkkaan siksi aikaa kun he reippailevat talvisäässä.

    Sellainen huomio vielä, että nyt kun et löydä/osta itsellesi laadukasta ja lämmintä talvitakkia, jotka tunnetusti sikakalliita, niin sähän olet käytännössä säästänyt itsellesi riemuloman Rivieralla!

    Belgian Lempi

    • Siis joku… kerrasto-tyyppinen?? Kuulostaa hyvältä, vaikkakaan ei yhtään minulta, mutta pakkohan näillä pakkasilla on jotakin keksiä. Ja tuo sohva- ja pyjamaominaisuus kiinnostelee toki! Aurinkolasit tosiaan vähän jäätävät poskia, mutta laskettelulaseja voisi koittaa. Perheeni on niin kahjouteeni tottunut, että pelkään etten onnistu heitä laseilla säikyttämään. Kieltämättä minulla on vähän samansuuntainen ajatusmaailma rahansäästön suhteen: miksi kummassa tuhlata toppatakkiin jos voi vain vaihtaa maisemaa Rivieran villakangas-lämpötiloihin? Onnea turbaanin etsintään!

  5. Mut on ainakin synnytetty väärille leveysasteille. Missä päiväntasaaja, ikuinen kesä, turkoosi meri ja niillä pienillä, kirjavilla auringonvarjoilla koristellut pina coladat ja mohitot? Kysyn vaan…

    • Ai kun maalasit nyt houkuttelevan kuvan silmien eteen, tuntuu kaksinverroin kylmemmältä palata tuosta mielikuvasta todellisuuteen!

  6. Ihanasti osuit tämänkin kirjoituksen kanssa! Mulla on 100% sohvansietokyky (täydellinen termi!) ja 0% pakkasensietokyky. In-ho-an talvea. Miten samoin mietinkään talvitakeista: en pysty ostamaan kunnollista, kun ne on jotenkin niin… talvitakkeja. Intellektuelli talvitakki, sitä odotellessa. Eikä talvella pysty kulkemaan koroissa kun ei pysy pystyssä – missään kauniissa kengissä kun ei ole traktoripohjaa liukastumista estämässä. Tukka menee lyttyyn, meikit rapisee poskille kun silmät valuu vettä pakkasessa. Suoraan sanoen nautin kahdesta edellisestä pakkasettomasta talvesta. En kehdannut kertoa sitä edes ääneen kun kaikki muut (mukaanlukien lapseni) haikailivat pakkastalven perään. Nyt saivat mitä tilasivat. Yritän sietää. Pitämään en pysty, saati nauttimaan.

    • Mutta on niin kovin kaunista sentään, sillä lohduttaudun! Ja lasten ilolla, kun saa luistella, lasketella, pulkkailla. Mutta juuri semmoinen Rivieran talvi, se riittäisi minulle vuodenaikojen vaihteluksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.