comments 6

Isoisän olkihattu

Pari asiaa, jotka saivat minut hymyilemään.

Mummoni, joka lähentelee sataa vuotta, osti uuden sängyn. Ja päiväpeiton. Ja vaihtoi koko makuuhuoneen järjestystä. Pukeutuneena tyköistuvaan merimiesraidalliseen neulemekkoon.

Ystäväni käytti edesmenneen isänsä vanhat kirjallisuuslehdet (Times Literary Supplement!) puutarhassa mullan pohjukkeena. Sato osoittaui sittemmin oikein fiksuiksi omenoiksi. Hän saa itse kertoa lisää, kunhan puutarha-aiheinen bloginsa näkee päivänvalon.

Nyt paukkuu raivokas pakkanen, ja se tarkoittaa, että meidän on pakko lunastaa lupaus itsellemme ja käydä vintin kimppuun. Vintin vinon katon alla on pölyltä tuoksuvia pahvilaatikoita, joita on nostettu sinne muuttomme yhteydessä yhdeksän vuotta sitten, ja joita ei ole sen jälkeen avattu. Jos en ole tarvinnut sieltä mitään yhdeksään vuoteen, tarvitsenko nytkään? Mutta pakkohan laatikoihin on edes kurkistaa, tosin silloin vaarana on ajelehtiminen memory lanelle? Puhumattakaan kaikista vaivihkaa vuosien varrella sinne ujutetuista nyssäköistä ja pussukoista.

Jos minusta ei mitään kuulu, olen eksynyt jonnekin viime vuosikymmenille, ja kauemmaksikin. Leijun menneisyyden kanssa siellä jossain neonkeltaisessa Ibiza-paidassa, enkä tunne enää kylmää…

6 Comments

  1. Oi ihanaa, Herra Kamera on käynyt kameroineen ihan mun lempipaikoissa! KESS:n punainen XXX Highway ulkosatamassa, mielettömän hieno kuva. Minulla oli pari vuotta sitten niin uskomaton tuuri, että satuin Hankoon kun Seine Highway oli ankkuroinut poikkeuksellisesti Länsisatamaan. Taisi olla ainoa kerta ikinä, ainakaan en ole nähnyt punaisia paatteja siellä toiste. Olin aivan tohkeissani siitä ;-D Yksi kuva löytyy täältä: http://kuukki.blogspot.fi/2012/10/valokuvatorstai-onnenkantamoinen.html

    Kiitokset näistä kuvista, lievittävät vähän Hanko-kaipuuta, kun ei sinne voi ihan joka viikonloppu tulla vaikka haluaisi. Meri ei taida olla vielä kokonaan jäässä?

    • Kuukki, mahtava kuva blogissasi, kävin katsomassa! Mä en ollenkaan ymmärrä tämmöisiä laivajuttuja, tämä on ihana, uusi maailma, jota raotat. Meri ei ole ihan umpijäässä vielä, mutta pakkanen panee kyllä parastaan. Kaunista on, näinkin. Eikö Hanko-kaipuu olekin ihmeellinen asia, minä pystyn kokemaan sitä joskus jopa silloin kun olen täällä, kaikuna menneistä ikävöinneistä <3

    • Kiitos! Kyllä on, Hangon kun päästää sydämeensä, se on siellä ja pysyy. Minusta erityisesti muut kuin matkustajalaivat ovat ihania ja kuvaan niitä paljon, enimmäkseen Hangossa. Ehkä vähän outo harrastus naiselle, mutta väliäkö sillä 😉

    • Ymmärrän kyllä tuon harrastuksesi, ja tiedän että Hangossa on porukkaa, joka bongaa laivoja harrastuksekseen. Ennen kaikki saapuvat laivat lueteltiin Hangonlehdessä, se oli minusta lumoavaa….

  2. Anonyymi says

    Voi mikä rakas mummo sinulla onkaan! Olisipa ihana nähdä kuva hänestä merimiesraidallisessa neulemekossaan! <3
    Oma mummini muistutti sinun mummoasi, ja parasta oli juuri tuo asenne: eletään kuin edessä olisi vielä toiset sata vuotta! Ja vaikka ei olisi kuin kaksi päivää, niin ovatpahan hienoja päiviä kauniissa makuuhuoneessa. 🙂 Kyllä viisaus asuu vanhoissa naisissa vai miten se sanonta menee.
    Ollapa vielä joskus itsekin tyylikäs ja herttainen harmaahapsi. Söisin karkkeja joka päivä hyvällä omalla tunnolla.

    t. Essi

    • Mulla jopa ON kuva mummosta sängynlaidalla, mekossaan! Mutta en tohdi edes kysyä lupaa esillepanoon, hän varmaan luulisi seuraavaksi joutuvansa BB-taloon tai muuten vain holtittoman julkisuuden nielemäksi 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.