comments 6

Ihminen on herkkä eläin

Olen aikaisemmin nimennyt Merete Mazzarellan Suomen Joan Didioniksi ja nyt väitän, että Rafael Donner on meidän oma Timothée Chalamet.

Kelatkaa nyt. Molemmat ovat 90-luvun lapsia, Rafael vain viitisen vuotta Timothéeta vanhempi. Taustoissakin on samaa: Rafael ponnistaa tunnetusta suomenruotsalainen kulttuurikodista ja Timothéen amerikkalaisranskalainen manhattanilaisperhe on sekin ollut värikäs kasvuympäristö. Helsingin ja New Yorkin vastapainoina nuorukaisilla toimivat toisella Tammisaari ja toisella pieni ranskalainen kylä Saint Agrève. Rafael haluaa (ehkä) elokuvaohjaajaksi, Timothée näyttelee, kuten hyvin tiedämme. Molemmat ovat hyvin etuoikeutettuja, hyvin lahjakkaita, ja hieman ahdistuneita (ainakin Rafael).

Rafael Donnerin esikoisteos, esseekokoelma Ihminen on herkkä eläin (Teos) on ihmeellisen rauhallinen ja tasapainoinen avaus, vaikka se kertookin hukassa olevasta nuoresta miehestä, joka ei voi olla varma mistään. Ei edes nimestään, paisti sitten kun lopulta on.

Sekä Rafael että Timothée edustavat jotain sellaista uutta miehuutta, johon on superkiinnostavaa tutustua. Mietin milloin olen jaksanut paneutua jonkun nuoren miehen ajatusmaailmaan, Rafael Donnerin kirjan kanssa tein sen tosi mielelläni. Hän ei kätke mitään, hän asettaa itsensä niin liikuttavan alttiiksi. Timothée Chalamet’n näyttelijäntyössä ja esiintymisessä rooliensa ulkopuolella on samanlaista lasinkirkasta imua. Chalamet’n lahjakkuus on niin valovoimaista, että sellaista harvoin näkee. Molemmissa on hiljaista voimaa, viisautta ja jotakin… syvää oikeudenmukaisuutta, sekä herkkyyttä, jota kummallakaan ei ole tarvetta peittää tai piilotella. Heissä on pyrkimystä hyvään.

Tunteensa padonneiden, raivossa rypevien äijänänkyröiden aika alkaa olla ohi. On Rafaelin aika ja on Timothéen aika.

Onneksi poikani saa kasvaa mieheksi nyt.

Lue lisää: Rafael Donnerin ja isä-Donnerin yhteishaastattelu Me Naiset-lehdessä vuodelta 2015.

6 Comments

  1. so_ says

    Saitpa kokoelman /nuoren miehen ajatusmaailmaan sukeltamisen kuulostamaan kiinnostavalta.

    Meinasin jo jättää kirjan lukematta, kun Juhani Karila (esseisti itsekin, edustaa absurdismia (!?) kertoo guugle…) teilasi sen 7.2 Hesarissa. Mutta nyt, toisin silmin!

    • Anna says

      Ymmärrän Karilan kritiikkiä, mutta minusta kaikki tyhjäkäyntikin ja mahdolliset banaliteetit kirjassa ovat niin totta ja niin aitoa, sellaistahan elämäkin on!

  2. Maaja says

    Kiitos ! Se pitää lukea.
    Senior Donnerin lause jäi mieleen:
    Uskon, että jos pystyy joka päivä pitämään yllä uteliaisuutensa, niin silloin elämällä on merkitystä ja tarkoitus.

    • Anna says

      Uskon tuohon, että uteliaisuus pitää virkeänä!

  3. Eija says

    Minä pidin kirjasta. Odotan mielenkiinnolla jatkoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.