comments 4

Hyvästi joulukuusi

Tänään, raahatessani joulukuusta kädet verillä ovesta ulos ja sitten imuroidessani neulasia 3 tuntia, ja sen jälkeen hangatessani itämaisista matoistani oksennuksen hajuista, läikkynyttä kuusenjalkavettä, palasin ajatuksissani pari viikkoa taaksepäin:

Äiti: ”Mä en sitten haluaisi joulukuusta tänä vuonna”
Mies ja lapset: ”Joulukuusi on PAKKO olla!!”
Äiti: ”Mä en kestä sitä neulas-showta…”
Mies ja lapset: ”Me hoidetaan kyllä kaikki, kuusi sisään, kuusi ulos, jälkisiivous -kaikki!”
Äiti: ”Sen kuin näkisi…”
Mies ja lapset: ”Sun ei tarvitse tehdä mitään kuusen eteen, me vannotaan!”
Äiti: ”No niin kai sitten…”

Minulla oli jo hetken aikaa kuuseen jonkunlainen positiivinen suhde. Syytän välähdyksenomaisesta hellyydestä Mineä ja Minen koukuttavan herttaisia joulukuvia, ja myös suunnittelija Kaare Baegaardia, jonka kuvan ripustin yläoksaan lasten vastusteluista huolimatta. Mutta nyt olen taas vankasti sitä mieltä, että VIHAAN JOULUKUUSIA!

Kuusi makaa nyt poikittain ulko-oven edessä. Hoitakoot nuo kuusenkannattajat sen siitä eteenpäin.

4 Comments

  1. Sellaista se on. Minä en lotkauta korvaanikaan esim. lemmikki-toiveisiin. "Kyllä me siivoamme sen häkin." Joo joo ja lehmätkin lentää.

    Meidän kuusen kanssa pääsen sentään helpolla. Ei karista, eikä pistele. Muovioksat läjään ja laatikkoon keskelle eteistä. Mies kyllä raahaa sen kellariin. On se sellainen muru!

    No, joulu on kerran vuodessa vaan. Eiks vaan.

  2. Mine: Onneksi, ONNEKSI, joulu on kerran vuodessa vaan! Mulle tosin riittäisi joka toinen vuosikin 😉

  3. Ihana! Voi mitä nauruterapiaa oletkaan minulle tarjonnut, kiitos! Löysin blogiisi Mrs Jonesin kautta ja olet kyllä kesäni pelastus. Nimimerkki "Meillä tehdään remonttia."

    Iloa ja onnea loppukesään!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.