comments 4

Huokaus

Yläkerran maalausurakka on nyt ohi. Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka hilpeästi remppailevat kotiaan, maalaavat seiniä fiiliksen ja sesongin mukaan ja vielä viheltelevät raikkaina raataessaankin.

Mä meinasin tulla hulluksi.

Kun on satanut koko alkukesän, niin pakkoko meidän oli heti helteiden pamahdettua päälle tunkea nuppimme Remontti-Ässä-saaviin ja nukkua pilkullisina läjässä olohuoneen lattialla?

Kylpyhuoneenkin maalasimme, joten peseytyminen oli hiukan hankalaa. Myös siksi, että puolet meidän makuuhuoneemme tavaroista oli tungettu oven ja suihkun väliin. Koska katotkin maalattiin, ja kaikki piti saada alta pois. Jonka siis tajusimme vasta siinä vaiheessa kun kattoja jo maalattiin.

En tiedä mitä olimme ajatelleet siirtäessämme vain muodon vuoksi kaikki huonekalut ja muut romppeet keskelle huoneita ja lähtiessämme Helsinkiin hummailemaan. Luulimmeko todella, että joku kotitonttu olisi sillä välin pakannut tavarat loogisesti banaanilaatikoihin, tyhjentänyt vuoteet ja peittänyt ne muoveilla, suojannut huonekalut ja tehnyt esivalmistelut maalausta varten?

Ja sitten vielä se, että minun nyrpeälle korkeudelleni myytiin tämä maalausurakka koko muun perheen kollektiivisella spanielinkatseella ja sanoilla. ”Äiti siitä tulee niin hauskaa, tehdään yhdessä!”. Yhdessä my ass.

Jos joku (yhtä torvi kuin me) joskus aloittaa maalausurakkaa, niin annan yhden kuuman vinkin: suunnittele nyt samperi soikoon ensin! (Ja huomioi teinien vaihteleva mielipide maalausurakan hauskuudesta.)

Mutta totta se on: tälläkin sekopäisellä tavalla, koko oman possen käsittämättömällä tsempillä (loppujen lopuksi) ja muutamien ihanien ystävien avustuksella yläkerta on nyt toden totta puhtaan valkoinen ja tavarat jotakuinkin paikoillaan. Muutamaa kylpyammeessa majailevaa jätesäkillistä ei lasketa. Ei ennen sateita tai syksyä. Olen oppinut taas paljon, mm. maalien kuivumisajoista ja lakkabensiinin huumaavista ominaisuuksista.

Mutta sen mä vaan sanon, että mä en koskaan enää maalaa yhtään mitään!

4 Comments

    • Mä olin kiukkuinen kuin ampiainen! Ja muuten ajattelin teitä ja teidän kädentaitoja muutamankin kerran 🙂

  1. komppaan Tuijaa 😀
    vähän jo ihmettelinkin minne olit kadonnut :O mutta maaliämpäristä kyllä on vähän vaikea irtautua..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.