comments 10

Happy Place

Niin siis sanoinko mä jo, että mä rakastan Gunnarsinrantaa?

… Gunnarinrantaa?

… Gunnarstrandia?

No anyway. Rakastan.

Vein viikonloppuvieraatkin taas seisomaan jokaiseen merkitykselliseen kohtaan tätä onnellista paikkaa.

Tämä on se kallio, jolle katan piknikin.

Tämä on se kolo, johon pyöräilen yksin lukemaan, salaa, kesken työpäivän.

Täältä näkee Tullarin silmänkantamattomalle sannalle.

Tuolta saapuvat maailman merien rahtilaivat, ja tuonne ne lipuvat.

Tästä kohdasta pitää aina ottaa valokuva.

Mutta näin meidän kesken… sovitaanko, ettei kerrota tästä paratiisista ihan kaikille 😉

10 Comments

  1. Enpä ihmettele tuota rakkautta lainkaan! Päinvastoin, eihän tuohon merimaisemaan, rantaviivaan, kallioihin voi olla rakastumatta. T. Länsirannikon merityttö

  2. Anonyymi says

    Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että muikenen kuin vaari!

    Multa jäis ehkä työt kokonaan tekemättä, jos tommonen ranta olis tässä lähellä…

    Belgian Lempi

  3. Anonyymi says

    Rantahan on aivan uskomaton ja joka kerta siellä ollessani ihmettelen, voiko se olla edes todellinen. Sinne pyöräilin viime kesänä kävelemään ja lukemaan, lähdin kaupalta sinua tervehtimästä.

    Riitta

  4. My lips are sealed. Näyttää hieman sellaiselta Yyteri meets Mäntyluoto/Reposaari -paikalta.

    Tulin vinkkaamaan tästä hankolaisesta nuohoojasta kertovasta dokkarista, jonka tosin lienet jo nähnyt: "Neljännen polven nuohooja Rune Råberg on hoitanut hankolaisia hormeja jo 34 vuoden ajan. Nokikolarin päivään mahtuu mm. Villa Thalattan, Hangon lintuaseman ja ajopuutaiteilijan tulisijojen nuohous." http://areena.yle.fi/1-2428054

    • En ole vielä katsonut tuota dokkaria, huomasin toki sen tulevan! Katson ehdottomasti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.