comments 22

Haastettuna

Harasek pisti pahan! Tai siis hyvän, mutta vaikean. Suomen ahkerimmalle marisijalle tämmöinen positiivisuushaaste on kiven takana. Olen nyt kaksi päivää yrittänyt löytää jotain valopilkkuja elämästäni.

Keksisin kaikenlaista virkistävää narisemista vaikka kuinka paljon, kuten esimerkiksi kolme huonoa asiaa päivissäni. Helppo! Astianpesukoneen täyttäminen ja tyhjentäminen. Työn ja vapaa-ajan erottaminen. Se fiilis kun pussilakana nielaisee pesukoneessa muut pyykit ja niitä märkiä mönttejä pitää kaivella sieltä pussilakanan sisältä. Vihaan sitä.

KOLME HYVÄÄ ASIAA PÄIVISSÄNI

❤ Aamut
Nousen aina aika innoissani ylös, ja aikaisin. En oikein käsitä miksi, koska elämäni on pääosin suunnattoman tylsää. Mutta jollain alitajunnan tasolla uskon lapsenomaisesti aina, että TÄNÄÄN LÄHTEE!

❤ Nettiyhteys
Viekööt korppi, mutta rakastan kaikkia vempeleitä, joiden avulla pääsen käsiksi siihen mittaamattomaan määrään tietoa ja hupia, mitä maailmalla on tarjota. Ihmiskontaktit, aivan yliarvostettu juttu.

❤ Sängyssä lukeminen
Sanon melkein joka ilta sänkyyn puikahtaessani samat sanat: päivän paras hetki! Rakastan peittoja, tyynyjä ja lakanoita, ja minusta on aina ihanaa päästä reissuilta omaan sänkyyn. Ja sitten kirja käteen.

Yöpöydälläni on juuri nyt:
Rafael Donner, Ihminen on herkkä eläin
Merja Mähkä, Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois – 543 päivän reppumatka
Laurent Gounelle, Matka yli onnen esteiden (onko joku todistettavasti pystynyt lukemaan tämän loppuun, meinasin luovuttaa jo siinä vaivaannuttavassa Nicole Kidman-kohdassa?)
Helena Petäistö, Ranska, Macron ja minä
Thadée Klossowski de Rola, Vie Rêvée

KOLME HYVÄÄ ASIAA MINUSSA

❤ Suu
Olen aika hyvä suustani, hyvässä ja pahassa. Blogissa olen säyseä kuin pieni kontiainen, mutta tosielämässä mielipiteissä löytyy, osaan terävästi kiteyttää asioita ja osoittaa lasermiekalla epäkohtia. Lempilauseeni on kaikkiko mun pitää itse tehdä, joka on johtanut mm. siihen, että olen ilmoittanut olevani Ranskan jalkapallojoukkueen käytettävissä valmentajan tehtäviin. Puhujana osaan ottaa yleisöni ja olen oikeasti aika hauska. Rakastan säkenöivää väittelemistä ja olen heikompien puolella.

(Sitä en tiedä miksi sensuroin itseäni täällä niin kovin? Pelkoa se varmaan on, vaikka muuta väittäisin. Päätän myös etukäteen itsekseni, mistä saatatte olla kiinnostuneita ja mistä ette, ja kuten olemme huomanneet, seulani kiinnostavien juttujen suhteen sen kuin tiukentuu. Haluaisin kirjoittaa joka ikinen päivä, minulla olisi siihen aikaa eikä aiheistakaan ole pulaa. Mutta torppaan 19/20 postauksesta ennen ensimmäistäkään kirjoitettua kirjainta. Koitan pyristellä tästä nyt eroon, ja olinkin ajatellut, että haastan itseni kirjoittamaan helmikuussa joka päivä jotain. Nyt on jo kuudes päivä, ja olen jumissa. Sitä paitsi sen sijaan että kirjoittaisin kaikenlaista lystikästä ja kiinnostavaa, kirjoitan joka toisessa postauksessa sivukaupalla siitä etten kirjoita. Nero.)

Suu on myös tosi, tosi kiva ruumiinosa lempiharrastusteni eli hyvin syömisen, viinin juomisen ja suutelemisen kannalta. 

❤ Aivot
Rakastan aivojani, ne ovat notkeat, kipinöivät herkästi uusille asioille ja rassaan niitä päivittäin. Tällä hetkellä perehdyn mm. Guatemalan vallankumoukselliseen maya-löytöön  ja yritän verrytellä kreikankielentaitojani. Myös ruotsalaisten feministien parisuhteet kiinnostavat.

Mutta sitten taas toisaalta olen vähän semmoinen maustelaatikko: Näyttää ehkä runsaalta, mutta jokaisen tiheästi tungetun lasipurkin tai litteän pussin pohjalla on vain vähän jotain hippusia, osassa parasta ennen -päivämääräkin jo mennyt.

Tämän olen perinyt mutsilta, hänellä on myös taito imeä triviaaleinkin asia itseensä. Tiedämme aivan kaikesta hyvin vähän. (Olen aivan varma, että jos näyttäisitte hänelle esimerkiksi Selviytyjät Suomi-ohjelman osallistujien kuvat, hän tietäisi kuka kukakin on. Kukaan normaali ihminenhän ei vaan voi tietää.)

Mutta mutsi osaa sanoa kirjoistakin kahdessa sekunnissa ovatko ne hyviä vai eivät aukomalla opuksia Akateemisessa ja tuijottamalla sattumanvaraisia rivejä piinkovalla katseella. Tällä tempulla hän koitti viime viikolla tehdä minuun vaikutusta kirjakaupassa. Näytösluontoisen testin läpikäynyt yllämainittu Rafael Donnerin kirja kuulemma on huono.

❤ Sydän
Kaikesta huolimatta minulla on myös suuri sydän.
(Olen myös voittanut koulussa empaattisuuspalkinnon, enkä ole koskaan, ikinä myöhässä!)

KOLME HYVÄÄ ASIAA ELÄMÄSSÄNI
(Enkä sano nyt perhe, koska boooring ja itsestäänselvää.)

❤ Hotelleissa remeltäminen Parkkosen kanssa
Aamiaisia vuoteeseen, kiiltäväkantisia lehtiä, myöhäisiä check-outeja. Paksuja kylpytakkeja ja vohkittuja tossuja. Me todella osaamme nauttia hotellielämästä ja onkin huutava vääryys, ettei meitä ole palkattu hotellitestaajiksi. Nauttimisen lisäksi haukansilmäni ja nyanssien tajuni olisi myös valjastettavissa maailman hotellielämän kehittämistarpeisiin.

❤ Kajalkynä
Voi taivas miten voi ihminen kajalia rakastaa! Olen itse asiassa melko varma, että Herran enkelitkin keksivät haluta kajalia heti Jeesuksen jälkeen. He olivat ikään kuin että Jeesushommat check, mutta milläs me saadaan nämä kalvakat enkelinsilmämme vähän paremmin esiin? Ja silloin niitylle paimenien lomaan astui joku Lähi-Idän ihme ja sanoi että kas tässä enkelit teille vähän lyijyä, sillä suttaatte ja hyvä tulee.Sattuuko muuten semmoinen rajauksien tatuoiminen ihan älyttömästi?

❤ Meidän talo
Jos sä rakastat mua, sä ostat mulle ton talon.

Valkoinen hassunmallinen kivitalo keskellä Hankoa, muutama askel merenrannasta. Takorautaparveke, kaari-ikkuna ja pihapöytä suuren vaahteran alla. Yli sata vuotta historiaa, alle 18 astetta lämmintä. Ei seiniä, mutta tilaa. Tällä talolla on iso rooli siinä, miten minusta tuli minä ja miksi ikuisesti uskon, että hulluimmatkin haaveet voivat käydä toteen.

KOLME HYVÄÄ ASIAA TÄNÄ VUONNA

❤ Matkat
Meksikosta juuri ja juuri toivuttuani mielessä siintävät jo ainakin Etelä-Ranska, Kreikan Peloponnesos ja se Kööpenhamina. Mitä enemmän matkustan, sitä enemmän haluan matkustaa. Mutta koska minä olen minä, kaipaan aina matkoilla vähän kotiin, ja kotona reissun päälle.

❤ Uudet ystävät (vanhoja unohtamatta)
Elämä heitti tässä jokunen aika sitten tielleni kaksi ihanaa naista, joita saan nykyään kutsua ystävikseni ja muusikseni. He ovat tuoneet elämääni naurua, kauneutta ja sisaruutta, ja hellästi kiskoneet minua erakkoluolastani valoon.

❤ Blogi
Kyllä se tästä taas iloksi muuttuu.

KOLME HYVÄÄ ASIAA BLOGISSANI

❤ Pakottomuus
Aika ajoin vonkaan jonkun määrittelemättömän blogimenestyksen perään, mutta toisaalta: en halua kirjoittaa minkään tekstimääräkiintiön mukaan, ahdistun yhteistyöajatuksista (menen lukkoon), enkä missään nimessä hingu mihinkään gaaloihin. Mitä sitten haluan? No, sanotaanko suoraan, että haluan, että joku maksaa minulle 5 000 euroa kuukaudessa ja saan kirjoittaa mistä huvittaa, silloin kuin huvituttaa.

(Tajusin eilen olevani blogimaailman Paavo Väyrynen. Sitkeästi täällä kirjoittelen itsekseni vuodesta toiseen, tunnen katkeruutta koko maailmaa kohtaan, pidän itseäni messiaana ja ponkaisen aina noin kuuden vuoden välein yllättäen hetkeksi valokeilaan.)

❤ Kärsivälliset lukijat
Te olette kyllä kultaa ja teillä on lehmänhermot. Te olette itse asiassa vähän kuin Parkkonen kotioloissa! Mä aina ihmettelen, että miten se mua jaksaa, koska GRAAH. Mutta hyvin se väittää jaksavansa, ja tykkäävänsä, ja kuulemma saan sen edelleen joka päivä nauramaan tai ällistymään. Ihme tyyppejä.

❤ Kolmanneksi…
koska en nyt viitsi itse itseäni koko ajan kehua, niin lainataan Stellaa:

Anna palaa Anna on yksi Suomen parhaista blogeista, viihdyttävä, älykäs ja samaistuttava…

Enpä olisi sitä paremmin osannut sanoa!

Kuva Carl-Gustaf Liliuksen näyttelystä Tammisaaressa viime vuodelta. Samaistun rimpuileviin, sinisiin naisiin. Meidän talomme oli aikoinaan muutamia vuosia hänen ateljeensa. Tänä vuonna tulee 20 vuotta Liliuksen kuolemasta, emmekä me ikinä ehtineet tavata.

Tämä nauratti mua tänään: Brigitte Bardot ja Catherine Deneuve saivat kylmää kyytiä Saturday Night Livessä, ja ihan ansaitusti! Jaan tämän myös siksi, että olen vähän Catherine Deneuven näköinen, joka kirjattakoon kohtaan 2. Olkoonkin, että muistutan nimenomaan 70-vuotiasta Deneuvea.

22 Comments

  1. Hanna says

    Riemastuttavaa itseanalyysia. 🙂 Kuninkaallisia mukeja susta ja Parkkosesta tuonne puodin puolelle?

    Liittyen vähän tuohon suuhun: kuuntelin vasta (!) eilen (!) podcastin Elämäni kirjat -illasta. Kuten kommentoijat jo kertoivat, se oli ihanaa ja kiinnostavaa kuunneltavaa ja miellyttävä äänesi ihan radiokamaa. ”Joudun” kuuntelemaan uudelleenkin, koska siinä kävelylenkillä kirjamuistiinpanojen tekeminen ei onnistunut.

    Podcastista mieleen jäi kotikirjastonne Pariisi-osasto. Onko siitä ollut blogissa laajemmin juttua, en ainakaan heti muista? Oli ollut eli ei, esitän postaustoiveen: mahdollisimman perusteellista jutustelua ja asiaankuuluvaa rönsyilyä liittyen Pariisi-kirjahyllyynne! Kumpikin aihe, kirjat ja Pariisi, kestävät kyllä reippaasti uusintakäsittelyäkin, joten kirjoita toki uudelleen, vaikka joskus tuo aihe blogissa olisi esiintynytkin. 🙂

    • Anna says

      Kuninkaalliset mukit olis kova! 😀
      Kiitos kun muistutit podcastistani, kuuntelin sen itsekin uudestaan. Ei se ihan huono ole!
      Pariisi-kirjakokoelman esittely oli ihana idea <3

  2. Nimetön says

    Ihanaa, löysin podcastisi ja naurusi. Makoilen täällä taloni kauneimmassa huoneessa, talo on pimeä ja ulkona sataa hiljalleen lunta. Oli elähdyttävää tavata pitkästä aikaa. Kävin Krunikassa, vesitornissa, hiekkarannalla, kirjamessuilla ja talossasi. Ja tapasin myös koko perheesi. Isojajasi❤️

    • Anna says

      Oiiiii, Jajaaaaa, etkö sä vaan voisi ajaa hurauttaa tänne lounaalle joku päivä??

  3. Tiainen says

    Minusta taas olisi todella virkistävää, jos joku lanseeraisi tätä vastaavan tai jonkin toisenlaisen narinatehtävän. Vaikken olekaan positiivisuutta ja onnea vastaan, olen ollut niin kauan niin lopen kyllästynyt niistä jauhamiseen, etten enää siedä kumpaakaan sanaa. Luojan kiitos tämä ei ole sellainen blogi.

    Koetan auttaa kirjoitusjumista kärsivää bloggaajaa: tekstithän voivat hyvin olla myös lyhyitä. Sellaisia välipaloja pidempää purkausta odotellessa. Pääasia, että on edes vähän tekstiä eikä ainakaan sen korvaamista kokonaan kuvilla.

    Lämmin kiitos lukollesi! Ymmärrän todellisuudesta jotain, mutta arvostan silti valtavasti sitä, ettei blogissasi ole mainoskirjoituksia.

    (Kontiainen.)

    • Anna says

      Todella hyvä pointti, tekstit voisivat olla tosiaan joskus vain välähdyksiä käsilläolevasta hetkestä. Koitan muistaa tämän!
      Kuvat eivät ainakaan tule korvaamaan tekstiä, sillä tällä hetkellä surin dilemmani on kuvien puute…

  4. LauraL says

    Tämä oli kiva! Tuossa aamun kohdalla nauroin jo ääneen. 🙂 Narina on itsellekin aina helpompaa, mutta kyllä niitä positiivisiakin juttuja löytyy, kun kaivelee. Ja hyvä mielihän niistä vaan tulee.

    Jatka vaan blogimaailman Väyrysenä. Jaksan odottaa tarinoitasi…

    • Anna says

      Ja ajattele, Laura, tätäkään en olisi mistään hinnasta julkaissut ellei olisi tavallaan ollut ihan pakko. En ollut (enkä ole) itse yhtään tyytyväinen tähän postaukseen. Onneksi saan teidät kuitenkin nauramaan, se valaisee elämääni <3 T. Väykkä

  5. Kiki de Lep says

    Muahhahaa, blogimaailman Paavo Väyrynen! I loves it!!! ;D

  6. Nina says

    Raportoihan sitten kuinka kävi Donner nuoremman kirjan kanssa, onko äitejä syytä kuunnella (uskoa!). Ja rajauksien tatuointi sattuu, se on ihan sa#”%&#ta, silmät vuotaa kun vesiputoukset, näytät hirveältä muutaman päivän jne. Mutta sitten ne on siinä, ja ne on ihanat.

    • Anna says

      AUTS! En tiedä uskaltaisinko ikinä rajaus-tatuoitavaksi, mutta kieltämättä ajatus kutkuttaa.

  7. Paluumuuttajatar says

    Voi miten hauskaa oli lukea tämä. Erityisen suuret hörähtelyt sai jostakin syystä aikaan tuo Paavo-vertaus. Vaikka ei saisi. Miehen mielestä Paavo on työpaikkakiusattu. Siinä saattaa olla perää. Mutta kun.

  8. Anna palaa vaan (hahaa) marinapostauskin. Tein itse just pari päivää sitten ”Kolme huonoa” -jutun, se oli yllättävän kivaa ?

    Löysin sun blogin vasta noin kuukausi sitten ja olen ihan rakastunut! Mun puolesta voisit kirjoittaa läpi vuoden joka päivä. Unohda se itsesensuuri!

    • Anna says

      Ja mä olen rakastunut tähän kommenttiin! Kävin lukemassa sun marinapostauksen, samaistuin. 🙂 Kuten myös kalenterihulluuteen!

  9. Maaja says

    Voi sentään. Kommentoin toissapäivänä jokaisen sydämen kohdalla jotain. No sitten olin varmaan painellut jotain nappia ja hups ! – kaikki oli hävinyt. En jaksa enää uudestaan kommentoida, mutta kirjoitat kyllä niin koukuttavasti, että ei mitään rajaa. Kajalista olin kommentoinut, että ÄLÄ ihmeessä mee kidutettavaksi. Osta kallein Kajal kynä jonka löydät ja käytä sitä. SANOITKO ”Ihmiskontaktit, aivan yliarvostettu juttu.” ? Justhan olit kertonut 2:sta uudesta ystävästä ? Talonne on super ! Näin jotain kuvia. Onko teillä yhtään pyöreätä ikkunaa (Virossa paljon) ? Sellaisen haluaisin jos olisin 30 v nuorempi. Nyt pitää jo tyytyä olevaan ja rauhoittua = käyttää kaikki irtorahat matkailuun ja nautiskeluun.

    • Anna says

      Voih, olisi ollut mahtavaa lukea kommenttejasi, mutta kiitos tästä!
      Tuo ”aivan yliarvostettu juttu” oli vitsillä, ei hätää 🙂
      Yhtään pyöreää ikkunaa meillä ei ole, mutta kaari-ikkuna kuitenkin!

  10. Maaja says

    Niin vielä – älä ihmeessä kirjoita joka päivä ?!. En kyllä ehdi joka päivä lukea ja harmittaa jos jotain jää väliin.

    • Anna says

      No ei tällä hetkellä ole sitä vaaraa, kunhan saisin joka VIIKKO jotain ulos itsestäni 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.