comments 11

Graah

Graaaaah. Siis niinku ihan kaikki: graaaaaaaaaaaaah.

Kävin Paku-Villen kanssa pikapikaa salaattilounaalla Lillanissa. Paku-Ville oli positiivisella tuulella ja rakasti kaikkea: Håkan Hellströmiä, Sara Forsbergiä, saaristolaisia aivan eritoten, käsilaukun näköistä kaiutinta, jotain hemmetin itävaltalaista hotellia, kypsentämättömiä vihanneksia, nukkekoteja, junia, missikisoja, suolaa, Lauri Tähkää… siis ihan kaikkea. Varsinainen pieni päivänsäde.

Minä olin negatiivisella tuulella.

Niskat lukossa, rahat lopussa, sanat vähissä, unet hukassa, kämppä kaaoksessa, aivot jumissa, joulu tulossa, lahjanarut solmussa, sukulaiset jo junassa.

Sanonko mä mihin mun puolesta saatte tökkiä kaikki neilikat.

Graaaaaaaaaaah!

Mites teillä?

Kuvassa: Charlotte Gainsbourg

11 Comments

  1. Anonyymi says

    Ai neilikat?! Niistä tulee aina mieleeni mummoni ja vanha puukirkko, jossa hän toimi suntiona. Niitä tummanpunaisia neilikoita oli korkeat lattiamaljakot aina täynnä. Neilikoista on romantiikka siis mielessäni kaukana. Ne mielikuvat seuraavat.
    Kirkko oli kaunis valkoinen ja puinen. Alttaritaulussa viimeinen ehtoollinen. Valkoinen puhujanpönttö ja alttarin kaareva penkki päällystetty viininpunaisella upottavalla sametilla.
    Siinä vedimme euroviisuja leikkien lomassa. Ylöskiertyvillä lehterille johtavilla portailla leikimme paperinukeilla. Ne mielikuvat.
    Ota kaikki rohkeasti vastaan. Joku korkea sotamies muisteli ajatelleensa pahimman pelon kohdalla: TULTA PÄIN! Suoraan kohti pahinta pelkoa vain!

    Nikadora

    • Nyt oli siis kyseessä ne Belgian Lempin mausteneilikat, joita olin ajatellut ohjeiden mukaisesti tökkiä appelsiineihin, mutta ei sitten ainakaan tänään huvittanut 🙂 Hauska tuo alttarin käyttöönotto euroviisu-estradina, niin sitä pitää! Ja joo, tulta päin!

  2. Anonyymi says

    Täällä Piikkiössä jatkan hymynkare suupielissä kämpän siivousta blogitekstisi lukemisen jälkeen. Ennenpitkää kaikenlaisilla neilikoilla on taipumus löytää oma paikkansa……
    Takuuvarmasti vielä ennen joulua tuherran itkua pölyrättiin, se on sellainen joululuperinne. Mutta aattona ne nurkat mitkä jäivät siivoamatta, saavat odottaa seuraavaa vuotta. Rakennan verkkaista tahtia joulupöytää. Sitä odotellessa.
    Hyvää Joulua Hankoon, kiitos blogistasi ja hyvästä huumoristasi.

    Hanna R

    • Musta tuntuu, että meitä jouluna pölyrättiin nyyhkijöitä on paaaaaljon enemmän kuin annetaan ymmärtää. Mutta verkkainen joulupöytä kuulostaa kyllä ihanalta, jaksaa jaksaa!
      Niin, ja kiitos kun luet <3

  3. Anonyymi says

    Mutta kuka on Paku-Ville?

    Juuri nyt mikään ei voi olla kohdillaan. Tai no, ainoastaa Adstrid Lindgrenin Marikin joulussa.

    Riitta

    • Paku-Ville on mun kaveri, Look like Lou'n lisäksi yksi ärsyttävimpiä kinastelukumppaneitani!
      Paku-Ville on seikkaillut blogissa aina silloin tällöin, pitäisi hänellekin varmaan kohta omistaa oma "tägi" 🙂
      http://kirjatoukkajaherrakamera.blogspot.fi/search?q=+paku

      Älä ymmärrä väärin, mutta lohdullista jos jollakin muullakin on vähän "graaaaaah". Kyllä me tästä, eikös niin?

  4. Anonyymi says

    Neilikoista onkin moneksi! Korvan taakse tai appelsiiniin rivistöinä törröttämään =)
    Mielikuvitus rajana. Jos sekään.

    Nikadora

  5. No graah, tosiaankin. Vaikka kuinka olen viettämättä joulua, niin eihän JOULUkuuta minnekään pääse pakoon – räntää taivaan täydeltä ja kaikki on jotenkin äärimmäisen ahdistavaa. Siis en vietä joulua, en kärsi pimeästä (oikeastaan nautin siitä) ja silti graaaaaah… Tähän kuuluis hymiö!

    • Joku graaaaaah nyt vaan roikkuu niskassa, en tiedä… Jännä että muillakin. Minäkin olen yleensä saanut kaivattua lepoa pimeästä ajasta kiihkeälle päälleni, mutta nyt vain ahistaaaaaaa joku. Mulla on kyllä joku toinen murrosikäkin meneillään, voisinkin kirjoittaa aiheesta lisää vallan blogipostauksen verran… Voimia meille! Pus!

  6. Haaa, ihanaa! Yltiöpositiivisena ihmisenä niin graaah meininki kuulostaahan ihan freesiltä 😀
    Turussa sataa vettä ja on pimeää enkä edes ole tajunnut että joulu on tulossa… vasta kun tytär tulee kotiin maanantaina (nyh nyh) niin äitikin voi saada vähän joulufeelis.

    Turuus´t haleja sinne Hankoon!

  7. Anonyymi says

    Jos on paha graah, mutta on kuitenkin "pakko" jostain syystä, niin sitten ei auta muu kuin lietsoa itsensä apinanraivoon ja tehdä mikä on tehtävä.

    Jossei ei oo "pakko", niin sitten pitää tehdä niitä juttuja, jotka huvittaa. Järjestellä vaikka runoslammejä! Koskas on eka?!

    Belgian Lempi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.