comments 7

Eräs vieras

Meillä asusteli muutaman päivän pieni poika. Hän oli juuri täyttänyt kuusi vuotta ja hän aloitti jokaisen aamun halaamalla kaikkia. Jokaisena aamuna hänestä oli yhtä valloittava tavata taas meistä jokainen. Jokaisen illan hän päätti halaamalla kaikkia ja katsomalla Herra Kameraa silmiin: “Kiitos tästä päivästä.”

Kun istuin koneella kulmakarvat kurtussa, hän tuli viereeni ja kuiskasi että näytän kauniilta. Kun tulin töistä poika huokaisi helpotuksesta kanssani. Meidän pojallemme hän kertoi monta kertaa päivässä, kuinka hirveän paljon rakasti.

Kaikki oli hänestä mahtavaa, ja jos häneltä kysyi mitä kuuluu, hän vastasi että hyvin kuuluu. Jokainen ihminen oli halauksen arvoinen. Ventovieraille hän sanoi melkein pystymättä pidättelemään innostustaan kuinka hänestä oli ihan tosi kiva tutustua. Kaikki oli ihmeellistä ja IHANAA, iltatorin jumppaesitys liikutti hänet melkein henkihieveriin. Ainostaan Cokiksen jakaminen oli välillä vähän vaikeaa.

Me lilluimme hänen aurinkoisessa maailmassaan ja kun hän lähti, me huomasimme puhuvamme Salamaa.

“Mä rakastan sua”, sanoi Herra Kamera, joka ei koskaan sano niin, noin vain keskellä paljasta päivää. Hänen kätensä silitti halauksessa selkääni samalla tavalla kuin tuon pienen pojan käsi. Hellästi, jotenkin kannustavasti ja vaatimuksitta.

Kiitos näistä päivistä.

Kuva: Veistosnäyttely BackYard yövalaistuksessa.

7 Comments

  1. Anonyymi says

    Lakisääteisesti yksi tuommoinen poika/talous.

  2. Anonyymi says

    Pieni ihminen voi opettaa parissa päivässä hellyydellään ja suoruudellaan sen, mitä aikuinen yrittää ikänsä…

    Nikadora

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.