comments 9

Elokuvajuhlat. It’s a wrap.

Vielä yhteenveto ja arvostelut näkemistämme elokuvista. Melko sellainen ahdistava oli ohjelmisto tänä vuonna, mutta hei, elämä on!

Helsinginkatua pitkin (Suomi) – No mutta tän te jo tiedätte. Nuoruus iski päälle.

Gloria (Chile) – ”Eiks tää koskaan lopu?”

Night train to Lisbon (Irlanti, Norja, Ruotsi) – Ainoa asia josta pidin, oli Jeremy Ironsin silmälasit ja nekin menivät rikki. Miten voi olla mahdollista, että KAIKKI muut tykkäsivät, paitsi me?

Twenty Feet from Stardom (USA) – ”You have a talent girl, you gotta use it girl!”

Prinsessa Kaguyan tarina (Japani) – ”Oih..!”

Ida (Puola) – Esittelyssä kuvailtiin elokuvaa sanoilla ”äärimmilleen latautunutta ahdistusta”. En mennyt. Herra Kamera meni. Oli kuulemma äärimmilleen latautunutta ahdistusta.

The Lunch Box (Intia) – ”Voiko tää pyöriä yhden lounasboksin ympärillä tää koko elokuva?” Kyllä voi.

Menneisyys (Iran, Ranska) – Jos ei oteta huomioon ensimmäisen elokuvan tunnekuohua, joka ei johtunut niinkään elokuvasta vaan hirmuisista flash backeistä, niin tämä oli festareiden paras elokuva. Huh… Mutta yks juttu. Mitä ihmettä on tapahtunut napakalle puolentoista tunnin leffakestolle?? Melkein kaikki elokuvat olivat yli parituntisia, ja melkein kaikista olisi voinut leikata puoli tuntia haahuilua kevyesti pois. 

Joo, ei ehkä ollut Peter von Baghin henki nyt tässä edellä puhumassa kauttani, mutta myönnän aivan auliisti olevani sellainen viihteellinen ja pinnallinen elokuvaihminen. Hirmuisen kivaa oli joka tapauksessa huomata miten kansainvälinen kattaus meidänkin leffamenustamme muodostui. Maailma on suuri, ihmiset pieniä, ja hyvin hyvin samanlaisia joka puolella. Rakkaus, se meidät kaikki yhteen solmii.

Kiitos Hangon Elokuvajuhlien tiimille, huippua minkä tapahtuman taas toitte meidän marraskuuhumme. Kiitos myös iki-ihana Kino Olympia, tästä ja siitä, että olette olemassa ympäri vuoden <3

Peukuta Elokuvajuhlia Facebookissa, niin saat ensimmäisten joukossa tietoa seuraavista festareista ja muustakin Hangon elokuva-annista pitkin vuotta.

9 Comments

  1. Monipuolinen leffakattaus siellä!

    Kävin mieheni kanssa katsomassa Idan Puola-viikoilla täällä Tampereella Niagarassa. Minusta se oli ihana, hänkin piti. En kokenut ahdistavana, vaikka kipeitä aiheita käsiteltiin ja tehtiin tiliä menneisyyden kanssa, kahdella hyvin erilaisella tavalla. Visuaalisestikin upea leffa ja musiikit, oi, oi!

    • Kiva kun kerroit teidän kokemuksesta! Pahoittelen, minulla oli tässä vähän sellainen mutkat suoriksi -ote elokuviin, eikä Ida saanut arvoistaan arvostelua. Onneksi elokuva on kuitenkin käsitelty hienommin mm. Nyt:issä: http://nyt.fi/a1414551752070

  2. mä riensin vuokraamaan night train to lisbonin kun jo leffan nimikin kuulosti niin hyvältä ja lupaavalta enkä Hankoon päässyt katsomaan, mutta oli se vähän lattea kokemus. Eikä edes Lissabonilla päässyt kauhean hyvin fiilistelemään, leffan alku oli ihan hyvä tosin ja kerrankin leffa joka ei kestänyt yli 2tuntia 🙂

    • Ihan täydellinen leffannimi! Ja alku OLI lupaava, Jeremyn kämppä oli esimerkiksi hieno. Ja ihan herkullisia muutamia lissabonilaismiljöitä oli, joita olin jotenkin odottanut kiihkeästi. Esimerkiksi ne baarit. Hienoja. Mutta näyttelijätyö kautta linjan… oliko se melko teennäistä puuhaa?

    • Joo ja kankeata ja mua harmitti leffan aikana se, että siitä ois voinut oikeasti saada tosi hyvän mutta jäi puoliväliin jotenkin koko homma…Millainenkohan kirja on, oletko lukenut?
      Tänään aion tsekata jos löytyisi videovuokraamon puolelta tuo Menneisyys 🙂

    • En ole lukenut kirjaa, nyt leffan jälkeen inspis sitä kohtaan vähän katosi, vaikka väärinhän se on kirjaparkaa kohtaan! Menneisyys-leffakaan ei ollut ihan ongelmaton, mutta ehdottomasti silti suosittelen.

    • Huh, Menneisyys oli hyvä. Ja loppukohtausta mietti pitkään, yhäkin, puristiko rouva kättä vai ei?!.
      Pohdintaa tuli tehtyä paljon elokuvan aikana ja jälkeen, tykkäsin.

    • Hei huomasitko, että vaimon poskea pitkin vieri kyynel!! Jäi kyllä niin auki, moni asia. Mielettömän hyvät näyttelijät vai mitä? Kiva että katsoit, kiva vaihtaa kokemuksia.

  3. juu huomasin! se oli jotenkin surullista, tuli mieleen että hänen sydän on särkynyt ja alitajuisestikin hän sen surun tuntee kun miehensä tuoksun haistaa. Näyttelijät oli todella hyvät mun mielestä myös ja on tosiaan kiva vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia leffasta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.