comments 2

Elämän kevät

Voi elämän kevät… toukokuu on usein kiireinen, mutta ihan tämmöistä minuuttipeliä se ei ole koskaan ollut. Minulla on tarkasti värikoodattu A4 koko ajan silmien alla, että pysyn pystyssä. Tai edes perässä. Hädintuskin järjissä.

Laiska töitään luettelee, mutta paljon niitä ainakin on. Ja kaikkien dead line on nyt. Sen lisäksi ensi viikolla on sekä hautajaiset että kokonaisen viikonlopun kestävät ylioppilasjuhlat. Muistinko mainita muut koulunpäättäjäiset ja suomentuntien kevätjuhlat, yhden typykän pääsykoerumban, kahden tyttären autokoulun, kesän odysseian valmistelut, reippaiden nuorten smoothie barin avajaiset, minun syntymäpäiväni (no niistä nyt viis), kesän pop up -puotien vahvistukset studiolle, pari blogikeikkaa…

Herään aamuisin jo viiden jälkeen, ja siltikään tunnit eivät tahdo riittää. Kaikista listoista huolimatta pelkään, että unohdan jotain tärkeää. Kuten kuohuviinilasit tai vuokra-auton varaamisen Kreikkaan. Sen verran järjen hiveniä minuun on sentään vuosikausien itkun ja hampaiden kiristelyn jälkeen tarttunut, että olen hyvissä ajoin tilannut siivousapua ja juhlatarjoilut. Kaikkea ei tarvitse jaksaa yksin.

Tämmöisillä ylikierroksilla ei pitäisi tehdä mitään ylimääräisiä päätöksiä. Annan esimerkin elävästä elämästä. Ostin Turusta lukulasit, koska kuvittelin väsymykseltäni, etten näe hyvin. Olin myös hemmetin hyvännäköinen lukulaseissa, mikä luonnollisesti vauhditti ostopäätöstä. Brassailin laseilla instagramissakin, mutta kyseessä oli väärä hälytys: mitään ikänäköä ei vielä olekaan. Aloin aavistella asiaa, kun minua alkoi oksettaa joka kerta kun laitoin lukulasit päähäni. Ne ovat auttamatta vielä liian vahvat.

No, hukkaanhan lasit eivät mene, kukaan kun koskaan vielä ei ole nuortunut.

Ulkona on heleä helatorstai, istun studiolla ja naputtelen menemään. Kyllä se tästä.

2 Comments

  1. Nikadora says

    Kiirehän on oikeastaan lennokasta ja ihanaa aikaa.
    Varsinkin, kun kaikki on vihdoin ohi ja pulkassa.

    Minäkin haluan lukulasit, tai mitkä tahansa lasit, joissa näyttää hemmetin hyvältä!
    Vain aurinkolasit ovat tähän pystyneet–luulisin. Tai ainakin kuvittelen.
    Itselläkin niin mitätöntä vielä näön hämärtyminen, että tunnistan tuon oksetuksen.
    Totuttelen kotona lukiessa, kun huomaan tekstin kuitenkin tarkemmaksi lasit päässä 😉

    Pysyttele vauhdissa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.