comments 14

Ei löydä ei

Valvoin koko viime yön. Luin John Williamsin ilmiöksi nousseen Stonerin ja olin ärtynyt ja ymmälläni. Olenko ainoa, joka ei ymmärrä tätä kirjaa helmeksi?

Koska minulla on nyt ollut aikaa lukea päivin öin, olen temponut uutuuskirjojakin siihen tahtiin, etten muista milloin. Kirjastokortti laulaa kun juoksen (hiippailen) kirja-arvostelujen innoittamana korttelin kulmaa ympäri. Yleensähän luen vain Lippe Suomalaisen muistelmia. No, viime yönä, puoliksi valveessa ja puoleksi unessa, viidentoista minuutin nukahtamisten ja pidempien lukutuntien sulautuessa toisiinsa sekoitin unissani Stoneria ja toista paljon kehuttua kirjaa, Ehkä rakkaus oli totta.
Minulle nämä peräkkäin luetut menivät samaan kastiin. Kirjoihin, joita en suosittelisi.

Mitä odotin Stonerilta? Odotin kai jotain samaa kuin Kristina Carlsonin kirjasta William N. Päiväkirja. Jota rakastan. Löysin sen sijaan marttyyrimiehen haalean tarinan. Odotin kirjaa, jossa ei tapahdu mitään, sain odottaa turhaan.

Molemmissa, Stonerissa ja Sadie Jonesin kirjassa Ehkä rakkaus oli totta on lukuromaanin (mikä ikinä se onkin) poljentoa, tarinankerrontaa, ihmiskohtaloita ja käänteitä. Miehiä, jotka ovat päättäväisiä ja suoraselkäisiä, petollisia tai hulluja naisia, kilttejä naisia, varastettua rakkautta, enimmäkseen kärsimystä (joka, huom., jalostaa) ja pieniä onnenhetkiä, jotka korostavat kärsimystä. On ”rakastelua ja rupattelua”.

En uskonut Ehkä rakkaus oli totta-kirjan henkilöihin. En uskonut Stoneriin. Onneksi minulla on ensi yöksi uusin Milan Kundera ja onneksi lukematta on edelleen myös Thomas Mannin Taikavuori.

Tämän takia kirjoitan harvoin kirjoista, bloginimestäni huolimatta. Tunnen itseni ilonpilaajaksi. 

14 Comments

  1. Minulle Stoner oli huikea lukukokemus. En ole yhtään samaa mieltä kanssasi mutta sehän on vain elämän suola ja pippuri. Omat kirjat tulee itse löytää ja kokea. Rakastin Stonerin surumielistä tunnelmaa. Se vei minut kokonaan mennessään. Yhä teen hidasta paluuta. Lempeää pääsiäistä! Uusin Kundera pitääkin saada, kiitos vinkistä.

    • Niin se menee. Minusta tuntui pahalta kirjoittaa näin, kun tiesin kuinka moni on pitänyt kirjasta. Mutta sitten ajattelin, että kai kuitenkin saattaa olla jännittävää kuulla, kuinka erilailla kirja on eri ihmisille avautunut. (Tai ei avautunut.) Johanna, kaunista pääsiäistä sinulle <3

  2. Voi harmi, ettet tykännyt Stonerista. Minulle se oli yksi alkuvuoden lukuelämyksistä, hiljainen ja silti niin väkevä, romaanihenkilössään täysi. Siinä oli alhoa ja valoa. Jonesin kirjastakin pidin, mutta silleen lukuromaanimaisen vetävänä.

    Taikavuori odottelee minullakin, aion hikoilla sen kanssa heinäkuussa (ehkä).

    Hyvää pääsiäistä!

    • Katja, tätä kirjaa olisin halunnut rakastaa! Anteeksi etten pitänyt, tuntuu ihan petokselta! Minulle alho näyttäytyy toisin, en päässyt sisään. Ehkä Taikavuori? Oikein hyvää pääsiäistä <3

  3. Kiitos tästä tekstistä! Minulla on Stoner vielä lukematta ja jotenkin puoliksi kauhulla odotan että mitä jos en pidäkään kun "kaikki muut kehuvat". Nyt ei ole enää paineita. <3

    Hyvää pääsiäistä!

    • Jaa, totta, voihan tämä kirjoitus toimia niinkin. Se olisikin hyvä, paineet pois 🙂 Oikein hyvää pääsiäistä, vielä on juhlapäiviä jäljellä!

    • Hyvin toimi, paineettomuus, viikonloppuna sain luettua. Ihan tykkäsin kyllä, ilman hurmiota kuitenkin, ja iloinen että luin. Mutta ilman syyllisyyttä siitä etten superinnostunut, kiitos. 🙂

    • Hyvä tietää, etten ole ainoa epäsuperinnostunut 🙂 Uskoitko päähenkilöön, tai siis, oliko hän sinusta uskottava?

  4. Anonyymi says

    Onnistuiskohan nyt kommentoi – tökkinyt viime päivinä…Toivottavasti sulla paraneminen taas vauhdissa, ettei takapakkeja.

    Etkö ole siis KOSKAAN lukenut Taikavuorta? (kaivaa järkyttyneenä hajusuolapussukkaansa jo pelkästä moisesta mahdollisuudesta)

    Minä olen viime aikoina lukenut uusiks Saul Bellowta. Miten joku niin ärsyttävä tyyppi onkin voinut kirjoittaa niin hienoja kirjoja. Ton ärsyttävyyden päättelin, kun luin sen kirjeenvaihtoa. Vaikka kyllä se toisaalta yritti. Olla ihmisiksi, aina välillä.

    Belgian Lempi

    • Ajattele Lempi, en koskaan!! Äitinikin oli ihan äimänä. Hän sen oikeastaan sanoikin, että pitäisin siitä, juuri siksi, ettei siinä tapahdu mitään. Ota nyt se hajusuola esiin, en ole lukenut Bellowtakaan. Onko samanlainen kuin Bashevis Singer? Vai mistä moista kuvittelen? Sanopa, mistä teoksesta aloitan? Onko kirjeenvaihdosta koostettu kirja? Rakastan kirjeenvaihtokirjoja… Niin ja hei HARMI jos kommentointi tökkinyt, haluan kuulla kaiken mitä sulla on sanottavaa!!

  5. tiedän tunteen, mulle kävi sama Kissani Jugoslavia kirjan kanssa, nolotti ja en itseasiassa saanut edes luettua koko kirjaa kun ei vaan sujunut.. ehkäpä se aukeaa myöhemmin.
    Stoneria pyörittelin käsissäni myös tällä viikolla, mutta ei ainakaan vielä lähtenyt mukaani kirjakaupasta.
    Hyvää pääsiäistä! 🙂
    t. Tiina

    • Tiina, älä nyt vain jätä Stoneria minun takiani, niin hurjan moni on kuitenkin tykännyt! Joskus kirja ei vain lähde lentoon, siitä ei saa otetta. Vaikka lukiessa saattaisi ymmärtääkin, että on periaatteessa hyvä kirja ja hyvin kirjoitettu – niin ei vain kosketa. (Minusta Stoner ei ollut kyllä edes kovin hyvin kirjoitettu… anteeksi, taas menin karkottamaan sua Stonerista!)

  6. Anonyymi says

    Sitä on ikuisuus, kun olen Singeriä lukenut, mutta hämärä vaikutelmani on, että Singer oli paljon tylsempää ja traagisista kohtaloista tai olosuhteista huolimatta sisäsiistimpää kuin Bellow. Ekaksi luettavaksi suosittelisin ehkä Humboldt's Gift tai Dean's December. Jos ei jaksa pitkää tekstiä, niin sitten Seize the day.

    Jos tykkäät kirjekirjoista, joissa ei oikeastaan sanota mitään, mutta loppujen lopuksi niistä osin monotonisista ja jankkaavista, usein vaan muutaman rivin mittaisista viesteistä piirtyy aika tarkkareunainenkin kuva, niin Saul Bellow: Letters on yksinkertaisuudessaan sen kirjan nimi. The Guardianissa oli muistaakseni tuosta Lettersistä aika osuva arvostelu.

    Belgian Lempi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.