comments 3

Ehkäpä todellisuudessa ei ole mitään tavoittelemisen arvoista

Minä todella kuvittelin nuorena, että ihminen voi elää kuten elävät ihmiset Kaurismäkien elokuvassa Arvottomat. Että sitä voisi elää istuskellen kulmakupilassa Ville Alfan lailla punaisen linoleum-pöydän ääressä, calvados toisessa ja päivän kahdestoista kahvikupillinen toisessa kädessä, Le Mondea lueskellen, seikkailuihin sattumalta ajautuen.

Että ihminen voisi ajella ympäri Suomea ja yöpyä sirkuskentillä, hypätä Pariisin koneeseen hetken mielijohteesta (tai gangsterit kannoillaan), tiskata tiensä seuraavalle aterialle. Koko käsitykseni elämästä taitaa perustua elokuvaan Arvottomat.

No, nykyään nuorallatanssin elämää eteenpäin homma kerrallaan. Siinä on puolensa (vapaus) ja puolensa (epävarmuus). Minulle tuli kuin taivaan lahjana mahdollisuus osallistua Hangossa Tesalongen-tyttöjen viikonloppukurssille koskien unelmia ja yrittämistä. Haluaisitko sinä tulla mukaan?

Paikkana on Herra Kameran studio, proggista perjantaista sunnuntaihin 22.-24.4.
Lisätietoa kaksikielisestä työpajasta löydät täältä. Ennakkoilmoittautuminen kannattaa, early bird-hinta on voimassa 10.4. saakka.

Blogijutun otsikko on lainaus elokuvan legendaarisista vuorosanoista, jotka toden totta osasin joskus aikoinaan ulkoa. Mahtoi olla kuumaa valuuttaa rakkausmarkkinoilla.

3 Comments

  1. Anonyymi says

    Nuoruus, koskemattomuus, arvaamattomuus, lähdön tuntu.
    Kaikki ne näkyvät tässä kuvassa, joka on mielestäni järkyttävän kaunis.
    Se jäi mieleen kauan sitten ja osaa pysäyttää ajattelemaan edelleen.
    Sellainen kuva on vaikuttavan onnistunut.

    Minä elin lapsuuteni kulkien vanhempieni kiertävän ammatin mukana. Tämä jäi veriin..

    Nikadora

  2. Anonyymi says

    Olihan se hyvin erilaista ja valloittavaa omalla vapaalla tavallaan.
    Elämistä vahvasti hetkessä, tässä ja nyt!

    -N-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.