comments 17

Ehkä se oli Saint-Raphael

No mutta hyvät hyttyset. Minun piti kirjoittaa Saint-Raphaëlista, jossa pysähdyimme lounaalle matkalla St. Tropeziin ja joka oli muistaakseni kiva, mutta olemmeko me taas kuvanneet vain syömistä ja juomista? Olemme.

Matkapäiväkirjassa lukee vain “Aamulla kahdestaan Cannes” ja sitten ei enää ole ollut edes pisteelle aikaa, on vain oheneva musteviiva, kuin vauhdissa haihtuva kaiku. Olemmeko siis yhden päivän aikana sännänneet Cannesiin kukonlaulun aikaan (nyt muistan, aamukahvit torilla), käyneet repimässä uniset lapset sängyistään, kiitäneet Saint-Raphaëliin lounaalle, pysähtyneet mereen mylläämään ja lopuksi valloittaneet St. Tropezin? Kuka hullu nyt niin tiiviiksi tekisi, lomansa?

Muistikuvissani Saint-Raphaël on sininen, mutta mistäs sen nyt tietää. Villa Le Menestrelin yläkerran rauhallinen, melkein kuin omassa siivessään sijaitseva makuuhuone omalla parvekkeella on myös sininen, ja se sentään on todistettavissa.

Ehkä se sitten oli Saint-Raphaël, jossa ostimme valtavat jäätelötötteröt rantabulevardin varrelta ja löysimme ihanan herkkukaupan, josta ahnehdimme paperikassillisen tuliaisia kuten laventelisiirappia, jota voi tipauttaa limonaadiin tai kuohuviiniin ja makeaa, sitkeää, pistaasien täplittämää nougaata. Ja kenties se oli Saint-Raphaëlissa, kun pujahdimme vanhaan katedraaliin ja löysimme pojan pyhimyskaiman ja muiden pyhien tyyppien kuvilla varustettuja söpöjä votiivikynttilöitä, joita myöhemmin koitettiin tunkea tuskanhiessä matkalaukkuihin kotimatkaa varten.

Mutta sen tiedän, että sen meluisan lounaspaikan nimi oli Roma ja se oli symppis, vaikkakaan ei niinkään ruokansa puolesta ikimuistoinen, ennemminkin tunnelmansa takia suositeltavissa. Katsokaas, ravintolat minä kyllä muistan!


Lue lisää: Uudessa Mondo-lehdessä 1/2016 on ihana Riviera-juttu, kannattaa kulkea lehtihyllyn kautta!

17 Comments

  1. Ihan jutunvierestä:Mulla on kaupungin paras värisilmä…tosin mä istun sen päällä,eli osaako joku neuvoa mikä tuon tummemman seinän sävy/nimi on?Mä koen sen turkoosin tummansiniseksi?(ei varmaan edes ole olemassa),tumma petrooli ripauksella sinistä? Siis niin haluaisin yhden seinän tolla.Mutta löydäppä oikea sävy ja oikeasti juuri eikä melkein.

    • Meillä on yksi seinä tuommoisella samanlaisella petroolinsinisellä! Muttei einää aavistustakaan mikä maali se oli… Voin yrittää kysyä villan maalarimestarilta mikä juuri tämän sävyn nimi tai numero on, palaan asiaan!

    • Ei valitettavasti löytynyt villaltakaan tämän värin tietoja, pahoittelen!

  2. Anonyymi says

    Tuo väri on syvä ja sykähdyttävä. Itsekin haaveilen seinästä tuossa sävyssä, mutta se vaatisi vanhempaa arkkitehtuuria mielestäni…
    Nyt omistan petroolin sinistä vain laukun, villakangastakin ja puseron verran.
    Se on kaunis väri. Eri vivahteita esiintyy paljonkin.

    Kirjis: Kuvasi pelastivat päiväni. Olen pakotettuna sisätiloihin jo kolmatta vuorokautta ja se on minulle jo vankila-aika. Huomenna heti aamusta ulos ja hammaslääkärille!

    Nikadora

    • No mahtavaa jos olen voinut tarjota viihdykettä! Tsemppiä huomiseen hammaslääkärireissuun, aina yhtä juhlaa 😉

  3. Anonyymi says

    Kiitos Kirjis, ilman puudutetta mennään paikkaamaan poskihammasta. Ei tunnu missään =)
    No, tässä yritän muistella ennätystäni. Raskaana ollessa 3 hammasta paikattiin ilman puudutetta (okei, taustalla puuduteainepelko). Ja miltei samoihin meni kolmen viisaudenhampaan poisto vuotta myöhemmin samalla kertaa…
    En kuvaile tarkemmin =)

    Hauskaa huomista ja tulevaa viikkoa!

    Nikadora

    • Mullakin on poistettu kymmeniä vuosia vanhat amalgaamit jyystämällä ilman puudutteita… Ja sitten muovia tilalle. Olen ollut sitä mieltä, että ilman puudutetta on aina se mahdollisuus, ettei koko hammaslääkärisession aikana satu – puudutteen pistäminenhän sattuu kuitenkin 100% varmuudella (tää siis ihan mun teoriani, joka ei perustunut mihinkään kokemuksiin). Reilu vuosi sitten kuollutta hammastani alettiin juurihoitaa eikä lääkäri edes kysynyt mun mielipidettäni ennen kuin vetäisi puudutetta ympäriinsä. Ja ihme, se ei sattunut! Eikä mikään sen jälkeenkään. Niin että puudutekammosta voi päästä eroon yhdellä positiivisella kokemuksella. No, katotaan miten käy, kun seuraavan kerran saan valita…

    • Mun pitäisi mennä hammaslääkäriin, mutten saa soitettua ja tilattua aikaa. Hammaslääkäripelkoni ei varsinaisesti hellittänyt kun viime kerralla lääkäri porasi kieleeni ja sitten ompeli siihen tikit ja jouduin sosekeittoilemaan hyvän aikaa…

    • Hammaslääkärillä käynti on helvetistä eikä useat vastaavat tunaroinnit ainakaan houkuttele lisäämään käyntejä… Mä kävin näyttämässä kipeää hammastani, jonka lääkäri totesi olevan ihan kunnossa. "Älä harjaa niin kovakouraisesti, ikenet ne vaan on kipeät". Alle kaksi viikkoa sen jälkeen samainen terve hammas irtosi kesken sunnuntailounaan. (Eri) hammaslääkäri totesi hampaan juurineen kuolleen jo aikoja stten. Että käykää vaan muut tarkastuttamassa hampaitanne säännöllisesti, mä en enää…

  4. Anonyymi says

    Jep, niin kokemuksista kiinni. Ja se mielikuva ala-asteen hammashoitolan katosta välähtää edelleen mieleeni ( ja se puuduteaineen laitto, jota voisi kuvata aika alkukantaisesti…)

    Nikadora

  5. Anonyymi says

    Hei, pitäiskö siedättää itseään ja mennä työharjoitteluun vastaaviin paikkoihin…
    Ei juma, muistin juuri nuorena olleeni pienen hammashoitolan välinehuoltajana pienen rupeaman! Oisin jatkanutkin, mutta kunnan määrärahat loppuivat…
    Välineiden sterilointia, pussitusta ja autoklaaviin viimeiseksi. Muistan vain yhden työkalun nimen: keltainen oli karveri! Meidän hammaslääkäri oli oikesti kajahtanut ja ylihermostunut, mutta eihän siihen aikaan 80-luvun lopulla niin ollut väliäkään…

    Nikadora

    • Ai hurjaa. Mutta mun on rehellisyyden nimissä tähän keskusteluun nyt lisättävä, että on mulla hyviäkin hammaslääkärikokemuksia, sellaisia rentoja, ei satu yhtään, hoidetaan hyvin. Sillä onhan onni että sentään on hammaslääkäreitä!

  6. Anonyymi says

    Kyllä! Ja olihan se puoskari, joka veti 3 viisaudenhammastani, ihan toiminnan ihmisen näköinen =)
    Varttuneenpi pyylevä naisimmeinen suojaavassa esiliinassaan!
    Kivastihan se ylähammas napsahti kuin sokerinpala, mutta toisen poskihampaan nykiminen irroitti melkein leuat sijoiltaan…oli niin perrrhanan tiukassa. Mutta hän onnistui!

    Nikadora

  7. Oijjoijoi, näissä oli nyt kaikki mitä tammikuiseen pakkasaamuun (sen sietämiseen)tarvitaan! Ihania, kiitos!

    • Kiva kun tykkäsit. Voisin velloa näissä ranskanmatkamuisteloissani näköjään ikuisesti 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.