comments 4

Dokumenttielokuva Didionista

Hei mistä saan tietää näkyykö Netflixin lokakuun lopussa ensi-iltansa saava Joan Didion -dokumentti myös Suomessa? Kai se nyt näkyy? Miksei näkyisi? Kuolen nimittäin jos ei näy.

Joan Didionin lukeminen ensi kertaa (löysin Didionin vasta myöhään, muutama vuosi sitten) oli kirjallinen jysäys. Miten ihanan pelkistettyä, älykästä ja kirkasta, ei mitään turhaa, ei mitään kliseistä, ei mielistelyn häivääkään. Pieni kyynisyyskin on minusta aina pelkkää plussaa. Siitä lähtien olen suositellut Didionia muillekin, vaikka olenkin jostain syystä rajoittanut Didionini tasan kahteen viimeisimpään, omaelämäkerralliseen esseeteokseen, joita lueskelen vuoron perään. Hullulla on halvat huvit. Tosin kirjoista Maagisen ajattelun aika ja Iltojen sinessä on huvi kaukana, ne ovat nimittäin molemmat haikeita surun kuvauksia.

Viimeksi tyrkkäsin Didionia valkokuvaaja Krista Keltaselle, kun sekä hän että Jonna Kivilahti kuvausreissulla toisistaan tietämättä vierailun loppupuolella kysyivät, onko minulla suositella lukemista. Tuo kysymys on lempparini, menen innosta sekaisin kuin koiranpentu, kun saan esitellä kirjahyllyäni ihmisille. Samaan aikaan ahdistaa: kuinka koskaan voin suositella vain yhtä, kahta tai muutamaa? No, Jonna lähti yhden kirjan kanssa, Krista neljän. Toivon, että he pitävät valinnoistani.

Takaisin dokumenttiin. Nyt lokakuussa Netflix julkaisee Didionin edesmenneen aviomiehen veljenpojan (englanniksi riittäisi pelkkä nephew!), näyttelijä ja elokuvantekijä Griffin Dunnen ohjaaman dokumentin Joan Didion: The Center Will Not Hold. Kickstarteria varten tehty esittelyklippi antaa hieman osviittaa tulevasta, eli vuosikymmenittäin amerikkalaisten kirjallisuuspiirien ajankuvaa ja Didionin omaa ääntä. Ja mun on siis pakko saada nähdä tämä.

Didionin edellä mainittujen kirjojen lisäksi hyllyssäni keikkuu The Last Love Song, Tracey Daughertyn (joka on muuten mies) Joan Didion-elämäkerta. Saa lainata.

Parkkoselle mä laitan talteen tähän loppuun meidän tulevaisuudennäkymät. Tai poimitaan ainakin noi ravintola-aamiaiset repertuaariin!

”Joan Didion and John Dunne, or the Didion-Dunnes, as their friends referred to them, had a superb marriage that lasted 40 years. They were ideally matched. Once, years ago, they thought briefly about getting a divorce. They actually wrote about it in a weekly column they were then contributing to the Saturday Evening Post. But they didn’t get a divorce. Instead they went to Hawaii, a favorite getaway place of theirs, and began a life of total togetherness that was nearly unparalleled in modern marriage.

They were almost never out of each other’s sight. They finished each other’s sentences. They started each day with a walk in Central Park. They had breakfast at the Three Guys Restaurant on weekdays and at the Carlyle hotel on Sundays. Their offices were in adjoining rooms of their sprawling apartment. John always answered the telephone. When it was someone like me calling with an interesting bit of news, he could always be heard to say, “Joan, pick up,” so that she could hear the same bit of news at the same time. They were one of those couples who did everything together, and they were always in accord on their opinions, whatever subject was under discussion.

They were very much a part of the New York literary scene. (…) They dined out regularly, primarily at Elio’s, a celebrity-oriented Italian restaurant on Second Avenue at 84th Street, where they always had the same table, next to framed jackets of two of their books. They wrote their books and their magazine articles separately, but they collaborated on their screenplays for movies.”

– Dominick Dunne, Vanity Fair

Lue lisää: Joan Didion Célinen mainoskasvona, Vogue.

Kuva: Annie Leibovitz for Vogue, October 2017

J. K. Vihdoin ilmestyi myös dokumentin virallinen traileri. 

4 Comments

  1. Kyllä se näkyy Suomessa, sillä dokumentti on jo nyt haettavissa Netflixistä. Tulossa on!

  2. ville says

    Kiitos vinkistä! Joan Didion on myös suosikkini. Niinkuin tämä blogi. Kirjoitat niin hyvin! Pelkästään kuvatkin jo toisivat minut säännöllisesti tutkimaan sitä. Didionin molempiin kirjoihin tartuin ensin osittain kansikuvien perusteella. Niissä oli lumoa, mutta se jatkui myös tekstissä joka olikin pysäyttävää.
    Päätin jo tulla lainaamaan tuon elämäkerran (en ole koskaan edes käynyt Hangossa vaikka olen asunut Helsingissä yli 30 vuotta), mutta kun se löytyi Helmetistä niin tilasin sen sieltä. Ihanaa syksyä ja kiitos!

    • Anna says

      Ah, kiitos, ilahduin palautteestasi! Hankoon kannattaa kyllä tulla, jos ei kirjojen tähden, niin muuten vaan. Ja varsinkin nyt syysmyrskyjen aikaan. Eihän tämä niemennokka ole kuin alle kahden tunnin päässä Helsingistä! Uskon, että nauttisit.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.