All posts filed under: Uusi

Pääsiäinen aperitiivi aperitiivilta

Meillä oli ihan älyttömän kiva pääsiäinen. Paljon vieraita ja menoa ja meininkiä, silti rentoa. Roppakaupalla hyvää ruokaa ja ihan käsittämätön samppanjatuuri. En nyt halua brassailla, mutta meidän ensimmäiset vieraamme olivat SAMPPANJANKERÄILIJÖITÄ. Tuliaiset olivat sen mukaiset. Meille molemmille oli varattu myös oma synttäripullo myöhemmin nautittavaksi, minun oli tietysti upea ja musta. Tässä on itse asiassa kuvia kahdelta aperitiiviemännöinniltä. Avasimme ensimmäisen samppanjan kaveriksi valtavan purkillisen entisen vuokraemäntämme kälyn tekemää hanhenmaksaa suoraan heidän tilaltaan, saimme sen tuliaisiksi edellisellä Ranskan vierailulla. Siitä riitti koko pääsiäiseksi, monella eri tavalla tarjottuna. Fois gras on herrojen herkku ja kuninkaiden ruokaa, mutta entä mitä muuta aperitiivipöytään voi laittaa? No jos on Belgian Lempi niin tietysti kaikkea huisin hienoa ja lehtitaikinaan käärittyä, mutta siis me tumpelot? Erilaisia makkaroita ja leikkeleitä Retiisejä, cocktailkurkkuja, oliiveja, kirsikkatomaatteja Paahdettuja paprikoita, grillattuja kesäkurpitsoita Hedelmiä, kuten viikunoita ja päärynöitä Kovaa juustoa (mutta vain vähän, koska illallinen häämöttää) Viikunahilloa Erilaisia pähkinöitä ja siemeniä, nekin mielellään paahdettuina Yrttejä, kuten rosmariinia Pieniä paahdettuja paahtoleipiä, gluteenittomia tapas-korppuja Ja koska oli pääsiäinen: suklaamunia Aperitiivikutsu on ihanan vaivaton tapa viihdyttää. Pikkuruinen Hankomme tuntui pullistelevan pääkaupunkiseutulaistuttuja pääsiäisenä. …

Uutta studiolla

Uutta studiolla! Seinät ovat saaneet maalia pintaan, taidekirjakokoelmaa on kasvanut entisestään mutta muu roina vähentynyt. LP-levyt seisovat järjestyksessä soittajia odotellen. Kyllä täällä kelpaa kokoontua, kahden sataman välissä. Tilaa voi tiedustella kokouspaikaksi suoraan Parkkoselta. Samasta osoitteesta myös taulukaupat! Nyt soi: Talking Heads

Le Cannet

Maanantai, vaikkakin pääsiäismaanantai. Viikko käynnistyy maanantaina, oli se sitten pyhäpäivä tai ei, maanantaissa on maanantain imu. Nappaan läppärin syliin jo kuuden jälkeen, tungen pyykkejä pesukoneeseen, odotan, että kello olisi tarpeeksi parille puhelulle. Torstaina lähdemme Ranskaan, paitsi yksi, joka lähteekin keskiviikkona, ja sitä paitsi Islantiin, lentääkseen sitten perässä Nizzaan. Ilmassa on lähdön tunnelmaa. Matkalaukut läväytetään auki yläkerran lattialle, niihin lehahtaa vaatteita sitä mukaa kun pyykkikone jumppaa. Teen matkasuunnitelmia ja samaan aikaan yritän olla suunnittelematta liikaa. Tuntuu, ettei tekeminen ja näkeminen noilla nurkilla lopu koskaan, koitan luottaa siihen, että tämänkin jälkeen saan vielä palata. Jos nyt maltamme nauttia villasta, voisimme myös ottaa rauhassa naapurustoa haltuun. Ihan  Villa Le Menestrelin lähellä on Le Cannetin kaupunginosa, josta pidän enemmän kuin umpikauniista Mouginsin vanhastakaupungista. Ja Cannetissa sijaitsee ihana Musée Bonnard. Minulle tulee ranskalaisesta taiteilijasta Pierre Bonnardista (1867-1947) vähän mutkan kautta mieleen Carl Larsson. Bonnardin työt ovat aurinkoisia, värikkäitä, aiheet läheltä. Hänen maalauksissaan on usein perhettä, kotia, puutarhaa. Siis jos liikehdit Rivieralla, ja olet jo kolunnut kaikki kuuluisimmat museot, teekin pieni mutka Le Cannetiin ja Musée Bonnardiin. Ravintolavinkkinä kulmilla mainittakoon Le Café de la Place, …

Kreikkalainen jumalatar

Tuosta kuvasta: ajatella että oli ihan hilkulla, että olisin missannut koko elämyksen. Olimme Helsingissä maanantaista tiistaihin, yösijaksi valitsimme Jätkäsaaren topakan tornihotellin Clarionin. Hotellista lisää myöhemmin, nyt mun täytyy pohtia yhtä toista juttua. Kotona pakatessa heitin uimapuvun viikonloppulaukkuun, koska ajan hermolla hiihtelevänä trendsetterinä tietysti tiesin jo hotellin katolla sijaitsevasta uima-altaasta. Mutta olin ihan satavarma, ettei uikkarille olisi käyttöä, minähän en ihan hevillä hillu vähissä vaatteissa yleisillä paikoilla. Koska paksu. Päästyämme perille menimme ensimmäiseksi katsastamaan hotellin 16. kerroksen maisemabaarin. Voi rakas Helsinki, miten kauniilta kaikki näyttikään sieltä ylhäältä, nosturit ja vanhat proomutkin! Tilasin Eira Beauty -nimisen cocktailin lapsuuden kotikulmien kunniaksi. Samalla kun siemailin mansikoilla koristeltua drinkkiäni mustalla pillillä, vilkuilin sivusilmällä kerroksen toisessa päässä sijaitsevaa allasta, joka työntyy ulos seinästä hurjan korkealla. Altaan seinästä kurkistavan päädyn pohja oli lasia, vesi välkkyi vihreänä. Yhtäkkiä mua rupesi suututtamaan oma asenteeni. Sain jonkun herätyksen, pilli kirposi huuliltani. Nyt helvetti mä en halua enää pienentää mun elämää koko ajan ja jättää tekemättä kaikkea kivaa sen takia että mä oon niin rajoittunut!!! Purskahdin Parkkosen kauhuksi pitkään saarnaan, joka sisälsi yhteiskunnallista pohdintaa kauneusihanteista ja omista traumoistani. Sitten me menimme syömään …

Taiteilijatreffit Tammisaaressa

Tammisaaressa, Pro Artibuksen Elverketissä on 7.5. saakka esillä Talviklassikko -näyttely, jolla on meille erityinen merkitys. Hankolainen taiteilija Carl-Gustaf Lilius (1928-1998) nimittäin työskenteli aikoinaan talossa, jossa me nyt asumme, ja myös Parkkosen studio on Liliuksen entinen ateljee. Liliuksen veistosten varjot heiluvat näkymättöminä seinillämme, siveltimen vedot pyyhkivät ilmaa edelleen. Lilius oli valtavan tuottelias ja monipuolinen taiteilija, mutta myös hyvin edistyksellinen ihmisoikeusaktivisti. Hänellä olisi varmasti paljon sanottavaa meidän ajassamme. Oikeastaan kaikki, mistä hän puhui jo vuosikymmeniä sitten, on edelleen ajankohtaista, pakolaiskysymyksestä lähtien. Tammisaaren näyttelyä täydentävät pieni juliste- ja kirjanäyttely Hangon kirjaston galleriassa 10.-29.4. sekä Carl-Gustaf Lilius Seminaari 22.4. Seminaarin aiheena ovat Lililukselle tärkeät teemat kuten ihmisoikeudet, sananvapaus ja tasa-arvo. Lue lisää: Liliuksista, koko taiteilijaperheestä, olen kirjoittanut useasti ennenkin, esimerkiksi täällä. Carl-Gustaf Liliuksen elämäkerran kolmas osa on vastikään ilmestynyt. 

Happy Homes -julkkarit

Eilen tiistaina harpoimme aamutuimaan Iso Robaa pitkin Jonna Kivilahden ja Krista Keltasen uuden Happy Homes – Hideaways kirjan julkkareihin. Ihanasti järjestetty tapahtuma, kiitos Cozy Publishing kun saimme olla mukana! Julkkaripaikkana oli Proloque-niminen puoti, tai oikeastaan aarrearkku. Miten en ole tiennyt tämmöisen kaupan olemassaolosta, sehän oli kuin suoraan päiväunistani! Saattaa olla, että ostin yhden muistikirjan. Ja kynän. Tarpeeseen. Kaupan ulkopuolelle oli parkkeerattu tuorepuurokärry, sisällä kävi kiihkeä kuhina. Hädin tuskin mahduimme halaamaan Jonnaa ja Kristaa. Ja vihdoin pääsin selailemaan itse kirjaa. Suomalaisia kesäkoteja ja mökkielämää esittelevä englanninkielinen kirja on tosi tyylikäs ja raikas, kiinnostavan sisältönsä lisäksi kaunis esine. Aion kiikuttaa sen tuliaiseksi niin Ranskaan kuin Kreikkaankin. Ja mikä parasta, jatkoa seuraa, uusin teemoin: kirjasarjan toinen osa on jo kuvattu, ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, kolmannessa osassa avautuvat ovet erääseen teillekin tuttuun vanhaan läkkisepänpajaan… Lue lisää: Krista Keltasen blogissa hurmaavia kuvia julkkareista, siellä näkyy Proloquetakin paremmin.

Gauharin Hello Spring -pop up!

Seuraa pikavinkki Helsinkiin: Gauharin Hello Spring pop up -kauppa on avoinna vielä tänään keskiviikkona kello 10-19, osoitteessa Punavuorenkatu 22. Poimin ostoskoriin t ä y d e l l i s e n olkihatun kevään ja kesän reissuille (leveä musta kanttinauha! tupsu!), kashmirhuivit meille molemmille ja täydennystä tuoksutuotteisiini. Tänään pop upissa on asiakkaille lisäksi Flower Bar, jossa saa niputtaa itselleen kauniin kevätkimpun. Sanokaa Jannikalle & Sabinalle terveisiä! Tapahtuman fb-sivun löydät täältä.

Salt, supper!

Nyt tarkkana Tallinnaan menijä. Seikkailu vähän sivummalle kannattaa, sillä ravintola Salt on jokaisen  keskustasta pois päin vievän askeleen väärti. Tässä ravintolassa on kaikkea sellaista mistä pidän: rento meininki, huippuhyvää ruokaa, puheensorinaa, MEININKIÄ, hyvä palvelu, kiva miljöö, asialleen omistautunut omistaja… No, aivan nappimesta siis, tai supper, kuten paikalliset sanovat. Ja jälleen kerran, ulospäin et ikinä arvaisi. Paikka on ihan pikkuruinen, asiakaspaikkoja löytyy hyvä jos kolmeakymmentä. Lämpötila nousee kattoon kylki kyljessä ruokaillessa, kellarihuone on sakeana tuoksuja ja ääniä. Pöytävaraus lienee välttämätön. Annokset on tarkoitettu jaettavaksi, me valitsimme jokusen itse ja osan suhteen annoimme omistaja Tiina Treumannille vapaat kädet. Ruoka oli kaunista, herkullista, raikasta – kertakaikkiaan rakastettavan hyvää. Lista vaihtuu säpäkkää tahtia sesongin ja inspiksen mukaan, Treumann matkustaa ahkerasti hakemassa innoitusta maailman keittiötrendeistä. Jo seuraavana päivänä ikävöimme takaisin, tämä ravintola riittää jo itsessään uuden Tallinnan-matkan syyksi. Seuraavana aamupäivänä oli aika sanoa Tallinnalle näkemiin ja seilata takaisin kotimaan kamaralle. Hyvä reissu, kaikinpuolin!

Takkatulille Tallinnaan

Yksi juttu mitä en lakkaa ihmettelemästä on se, että miten tässä meidän maassamme, jossa talvi kestää keskimäärin 10 kuukautta, ei ole enemmän tulisijoja ravintoloissa ja kahviloissa? No Tallinnassapa on! Meidän vierailuviikonloppumme sää oli oikukas. Satoi, taivas oli harmaa ja oli kylmä. Koko Tallinna tuntui eräästä mokkakengissä hipsuttelevasta turistista yhdeltä valtavalta hyiseltä kuralätäköltä. Hakeuduimme lämmön äärelle. Vasta lähtöpäivänä aurinko sojotti niin että riisuimme itseämme vaatekappale vaatekappaleelta säädyllisyyden rajoissa matkalla laivaterminaaliin. Ensimmäisen takkakokemuksemme ja illallisemme nautimme puolivahingossa tosi kivassa paikassa, joka oli Tallinnan tuntijoillemmekin uusi tuttavuus. Ravintola Kuldmokk sijaitsee vähän syrjässä keskustasta, Toompean mäen tuolla puolen, mutta kävelymatkan päässä kuitenkin. (Kävelymatkan ja kävelymatkan, nämä meidän oppaamme ja vanhuksemme ovat sen luokan vaeltajia, että saimme rukoilla välillä heitä turvautumaan kanssamme taksiin. He valehtelematta kävelisivät vaikka sata kilometriä siinä missä me jälkeenjääneet läähätämme jo muutaman korttelin jälkeen ja vannomme kiinnittävämme jatkossa parempaa huomiota omaan kondikseemme!) Ravintola Kuldmokk oli valloittava pieni paikka, palvelu ystävällistä ja ruoka herkullista. Ulospäin et arvaisi mitä herkkuja sisältä löytyy, onneksi kävimme ihan sattumalta pihalla juttusille viehättävän vaalean naisen kanssa, joka paljastui ravintolan omistajaksi. Vanha suositus! Parhaan …

Sailors and mermaids

Olen ihaillut By Muttin seilorihenkisiä posliiniesineitä jo kauan, mutta erityisen hauskan käänteen fanittamiseni sai kun kommenttiboksissanikin riemastuttava lukijani ja tuttavani Titte kertoi, että By Muttin Eva on hänen hyvä ystävänsä ja kuulemma ihana tyyppi! Taidan olla Evaan yhteydessä ja kysyä jos hänkin liittyisi Shop-jengiini, siinä nimittäin proggis, jonka kanssa aion pian ryhdistäytyä. Ja josta tulee huippujuttu! Titen kreisinrohkeaa vanhan talon kunnostusta voit seurata hänen blogissaan, täällä.