All posts filed under: Shop

Gauharin Hello Spring -pop up!

Seuraa pikavinkki Helsinkiin: Gauharin Hello Spring pop up -kauppa on avoinna vielä tänään keskiviikkona kello 10-19, osoitteessa Punavuorenkatu 22. Poimin ostoskoriin t ä y d e l l i s e n olkihatun kevään ja kesän reissuille (leveä musta kanttinauha! tupsu!), kashmirhuivit meille molemmille ja täydennystä tuoksutuotteisiini. Tänään pop upissa on asiakkaille lisäksi Flower Bar, jossa saa niputtaa itselleen kauniin kevätkimpun. Sanokaa Jannikalle & Sabinalle terveisiä! Tapahtuman fb-sivun löydät täältä.

Sailors and mermaids

Olen ihaillut By Muttin seilorihenkisiä posliiniesineitä jo kauan, mutta erityisen hauskan käänteen fanittamiseni sai kun kommenttiboksissanikin riemastuttava lukijani ja tuttavani Titte kertoi, että By Muttin Eva on hänen hyvä ystävänsä ja kuulemma ihana tyyppi! Taidan olla Evaan yhteydessä ja kysyä jos hänkin liittyisi Shop-jengiini, siinä nimittäin proggis, jonka kanssa aion pian ryhdistäytyä. Ja josta tulee huippujuttu! Titen kreisinrohkeaa vanhan talon kunnostusta voit seurata hänen blogissaan, täällä. 

Muistikirjarakkautta

Olen teettämässä omia muistikirjoja myyntiin tuonne SHOPin puolelle, yksi pitkäaikainen haave toteutuu! Mutta voi taivas miten monta asiaa tytön PITÄÄ TIETÄÄ ennen kuin muistikirjoja ryhtyy tilailemaan. Olen levitellyt kaikki muistikirjavarastoni pitkin olohuoneen lattiaa ja tehnyt syväluotavaa tutkimusta siitä minkälaisista muistikirjoista tykkään. Mikä tekee muistikirjasta hyvän. Tunnustelen sisintäni esimerkiksi sellaisten yksityiskohtien parissa kuin ensimmäisen ja viimeisen aukeaman väri. Huokaus. Jonkunlainen lista toivottavista piirteistä on kuitenkin pikkuhiljaa muodostumassa, nyt tarvitsen vielä teidän apuanne loppusilaukseen. Minkälaisista muitikirjoita te pidätte, mikä saa teidän muistikirjarakkautenne roihahtamaan? Täydentäkää vapaasti! Pidän siitä, että sivut ovat viivoitetut, toisaalta olisi hyvä jos osa sivuista olisi ihan blancoja. Täytyyhän ihmisen saada välillä piirrelläkin.Tai ainakin tuhertaa. Kirjanmerkkinauha on niiiiiin kiva, tui tui …samoin kirjan sulkeva kumilenkki (koska liput, laput ja kukat). Kovakantinen on jotenkin pehmeäkantista merkityksellisempi, arvokkaampi (no joo, myös hinnaltaan…) Teetän todennäköisesti kahta kokoa kirjasia: pikkuinen (A6) käsilaukkumalli nopeille muistiinpanoille ja isompi (A5) suurille, painaville ja harkituille ajatuksille. Semmoinen tasku takakannessa olisi ihana (taas koska liput, laput ja kukat). Pieni muistikirja olisi kansikuvaton, mutta ehkä värillinen (onko olemassa muita värejä kuin musta?) … suuri taas saisi jonkun …

Hattaraa

Vasta kun petroolinsiniset sohvat rantautuivat meille viime kesänä, huomasin että tosiaankin, yksi olohuoneen seinistä on joskus maalattu ihan sillä samalla sävyllä. Niin sitä silmä tottuu, en ollut edes ajatellut koko asiaa. Nyt tuntuu, että sinistä on kylliksi ja koska sohvista en aio luopua, niin seinä saa uuden maalin. Tekee mieli puuteripinkkiä. Vaaleanpunainen nojatuoli meillä jo onkin, se saapui kotiin silloin kun olin Kreikassa. En ole ihan varma odotinko perheen vain tuolin näkemistä enemmän. Se oli täydellinen, kuin hubbabubba-purkkaa, ei yhtään varovainen vain juuri oikean kreisin ruusunpunainen! Ja Mokon vaaleanpunaisia samettityynyjä löytyi ennestään myös. Viime perjantain kotona liihotellut tanssiaisperhonen vain vahvisti pinkkejä unelmia, kaikki näytti satumaiselta vaaleanpunaisen tyllin läpi! Kun Mrs Jonesin blogissa oli kuvia Tukholman sisustusmessuilta, sielläkin kummitteli se sama pehmeä roosan sävy. Ja Edie & Edie Grey Gardenista nyt tietysti tiesivät vaaleanpunaisen heleyttävän voiman jo ajat sitten. Pinkit linkit SHOP-sivulla! Tuoli: Jean Vernet Filtti: Langø Korvakorut: Gauhar

Aarrearkut auki

Tuolta Shopin puolelta löytyy yksi ruutu, jonka nimi on mystisesti Annan faijan aarrearkku. Silti tämä ensimmäinen löytö on kyllä minun. Meidän löytömme eivät ole (ainakaan yleensä) mitään arvokasta antiikkia tai huikeita design-esineitä, vaan enemmänkin kuriositeetteja. Faijani on varsinainen Nenä, hän on ollut keräilijä jo vuosikymmeniä. Lähinnä hänen aarteenetsinjänsydäntään on meriantiikki, mutta jos minä saan valita kaupattavat esineet, ovat ne kotoisampia tavaroita arkikäyttöön tai lahjaksi. Minun löytöni ovat aina rakkautta ensi silmäyksellä ja puhdasta sattumaa, en ole systemaattinen keräilijä ollenkaan, vaan vedän tunteella ja tuurilla. En ole vielä ratkaissut miten asettelen aarteet näytille, siis minkälainen näkymä avautuu kun klikkaat Shop-sivulla aarrearkku-ruutua. Siksi ainakin tämä ensimmäinen kauppatavara pomppaa silmillesi ihan näin postauksena ja aarrearkku-ruutu on vielä “kiinni”. Ensimmäiseen aarteeseen: Minusta maailmalta raahatuissa koristelluissa saviastioissa on aina ollut jotain ihanaa. Niistä tulee mieleen Välimeri, aurinko, kuumat pation kivilaatat varpaiden alla, kylmä viini, venyvä aika, liehuva helma, laiskat suudelmat. Juuri näillä ruukuilla saattaa olla kyllä enemmän tekemistä Mustanmeren kuin Välimeren kanssa, enemmän Balkania kyljessään kuin eteläistä Eurooppaa. Yhtäkaikki, savikannu ja kupit tekee mieli viilentää ja niistä tarjota roseeta tai napakkaa ja minttuista sitruunamehua …

Mitä, missä, milloin Riviera

Lähdemme siis huhtikuussa jälleen Ranskaan, Villa Le Menestreliin. Matka niihin maisemiin ei mitään erityisiä syitä enää kaipaa, enemmänkin kyse on jo jonkilaisesta pakosta päästä siihen valoon, niihin tuoksuihin, tuttuun hulinaan ja kieleen. Mutta tällä kertaa matkalla on myös komea tarkoitus, eräs haluaa paeta paikalta suuren ja pyöreän merkkipäivän alla. Mietimme kiihkeästi miten vietämme tärkeän juhlapäivän. Lounas Colombe d’Orissa vai peräti yksi yö? Tai etsimmekö käsiimme jonkun vanhoista kalastajista ja sulloudumme sardellipaattiin katselemaan Rivieraa mereltä päin? Avoauto päiväksi, kuten kerran Pariisissa? (Sekin oli muuten hänen syntymäpäivänsä! Auto oli pieni suklaanruskea Mini ja lapset nukahtivat limittäin ahdettuina takapenkille kun me ajoimme Riemukaarta ympäri, ympäri. Saimme myös pysäköintisakot myöhemmin päivällä. Sillä reissulla meillä on hauska vuokrakämppä Marais’n kaupunginosassa.) Uskaltaisiko kysyä jos saisi vaikka vain syödä lounaspiknikin Matissen Vencen talon, Villa Le Rêven, puutarhassa, niiden kuuluisien palmujen alla? Olemme ehtineet tehdä, nähdä ja kokea paljon Cannesin ympäristössä, listataanpa: Cannes itsessään tietysti (tori, kauppakadut, ihanat ravintolat. Kuuluisat kädenjäljet festivaalipalatsin ympärillä, Carltonin terassin, ne elokuvajuhlatkin.) Le Suquet Ile Saint Honorat Musée Bonnard, Le Cannet Nizza, ihana Nizza! Pyöreäkivinen ranta, joulumarkkinat maailmanpyörineen, …

Hän on 19

Jos eilen juhlittiinkin hillitysti uutta blogia, niin tänään oli vielä suuremman saavutukseni merkkipäivä. Esikoisemme täyttää 19 vuotta. (On käsittämätöntä kuinka näin nuorella ihmisellä on noin vanhoja lapsia, mutta olenhan toki lähdes kehdosta ryöstetty lapsimorsian.) 19-vuotias on jo aikuinen, kaikkien muiden kuin kyseisten 19-vuotiaiden äitien mielestä. Minusta minun 19-vuotiaani on vauva. Kuten vauvatkin, 19-vuotiaat ovat todella suloisia nukkuessaan ja aavistuksen ärsyttäviä ja yllättävän äänekkäitä hereillä ollessaan. 19-vuotiasta ei kuitenkaan voi olla syvästi rakastamatta 24/7, sillä 19-vuotias on niin kertakaikkiaan ihana olento, kuten vain olla voi se, jolla koko maailma on avoinna edessään. 19-vuotias on jo – jos ei jo muuttanut – ainakin muuttamassa kotoa. (Paitsi Italiassa.) Irtautumista omaan elämään tehdään näyttävästi.  19-vuotiaalle voi sanoa, että nyt on kyllä aika paljon meikkiä, mutta 19-vuotias vastaa siihen vain tyynesti että juuri niin paljon kuin haluan. 19-vuotias tulee ja menee omia teitään, mutta mitä tulee hammaslääkäriaikoihin, olisi hyvä jos äiti voisi soittaa. Tämä 19-vuotias lukee nyt vimmatusti ylioppilaskokeisiin, puuhaa kesätöitä ja haaveilee suurenmoisista matkoista. Me voimme enää vain seistä eteisen nurkassa ja huutaa perään että pysy lämpimänä rakas! 19-vuotiaalle on enää …