All posts filed under: Shop

Iloa uudesta

Muistanette vielä vierastalomme alakerran, jota Taiteilijaresidenssiksikin kutsutaan? Sen yläkerrassa on vuoroaan odotellut samankokoinen tila. Yläkerta on hauska vinokattoineen ja jo asennettuine ”ikkuna-ovineen”. Ajattele kuumaa kesäpäivää, kun voit leväyttää kaikki kolme ovea auki koko talon pituiselle aamukahviparvekkeelle, antaa tuulen heilutella pellavaverhoja ja kuunnella lintujen (ja meidän perheen) kujerruksia pihalla, syreeneiden alla. Keräilen kansikaupalla inspiraatiokuvia, jotka eivät vastaa lainkaan budjettiamme. Remonttihommat maksavat päätähuimaavia summia, tarjouksien kymppitonnit vain vilisevät silmissä ja välillä on pakko hengitellä hetki paperipussiin. Olen kuitenkin ostanut asuntoon jo keittiöpyyhkeet ja piirtänyt lyijykynällä vihkoon kuvia tasoista, joilla on taidekirjapinoja, suuria saviruukkujalkaisia lamppuja sekä outoja esineitä maailmalta. Olen valinnut taulun Parkkosen valikoimista (Walls, HANKO 1), haluaisin sen koko seinän korkuisena! Tiedän sohvan värin, samoin maljakossa huojuvien neilikoiden. Kuulen kuinka levysoittimen neula naksahtaa uralleen ja lempeät sävelet pyyhkäisevät valossa kylpevän asunnon päästä päähän. Eli kai se tästä. Kai se tästä.

Miehen tuoksu

Minähän nyt aina auliisti esittelen omia kosmetiikkalöytöjäni, mutta tällä kertaa käydään Parkkosen… pussilla? Parkkonen ei todellakaan itseohjaudu mihinkään kosmetiikkahyllyille, siinä mielessä hän on ihan Suomisen perheen aikakaudelta. Mutta kyllä hän mielellään kuitenkin taistelee kuivumista, ikääntymistä ja yleistä rapisemista vastaan. Silloin hän ojentaa kätensä ja nappaa jonkun minun kalliin punoitusvoiteeni ja hinkuttaa sitä leukaperiinsä. (Oletteko nähneet kuinka miehet laittavat kosteusvoidetta? Koko kämmenellä, naama tuskanväänteillä, ihan kuin tarkoitus olisi TUNKEA se tavara sisään ihohuokosiin. Etkö sä voisi yrittää nauttia tuosta toimenpiteestä, yritän kysyä varovasti kylppärin ovenraosta, mutta hän vain kiristelee hampaitaan ja rasvaa naamaansa vimmatusti, kuten pesisi hevosta…) Olen hellästi viime aikoina kannustanut häntä ostamaan omat tuotteensa ja nyt koossa on jo aika hyvä miehenhuoltosetti. Vasemmalta lähtien: Saippua. Yleistän nyt rankasti, mutta mieshän hoitaisi kaiken mielellään yhdellä saippualla jos vain voisi. Kropan, tukan, naaman, pyykit, astiat, autonpesun, laiturin kuurauksen… Tuo pallero on taas sieltä ranskalaisia vintagejuttuja myyvästä KooPernusta. Siellä oli myös aasinmaidosta tehty versio, joka kelpaisi Kleopatrallekin, mutta tämä taisi sisältää oliiviöljyä. Joka tapauksessa siis kosteuttavaa kamaa, puhtaista luonnon raaka-aineista. Kropalle. Seuraavaksi rykelmä ranskalaisten lääkäreiden kehittelemää lisäaineetonta …

Tästä innostuin tänään #2

Lupailin viikottaisia innostumislistoja, mutta aikaa on vierähtänyt hävyttömästi enemmän. Emme silti lannistu, vaan jatkamme ihan pokkana. 1. Arkkitehti Luis Barraganin Casa Barragan Mexico Cityssä oli listoillamme, kunnes kaikkinainen häslinki sen sieltä reissun päällä pudotti. Harmittaa vieläkin vietävästi. Tosin vielä enemmän harmittaa kun matkan jälkeen huomasin toisen Barraganin piirtämän kohteen, jossa voi myös (erikseen sopimalla) vierailla. Casa Pedregal on täydellinen, lattiasta kattoon pinkiksi kaakeloitua keittiötä myöten! 2. ja 3. Me sujahdamme usein Helsingissä ollessamme lounastamaan Brondaan. Se on niin kaunis! Ruokakin toki maistuu. Kannattaa mennä vähän kiireisimmän lounasajan jälkeen ja unohtua espresson ääreen, katselemaan kun kokit hellästi kiillottavat työtasojaan ruuhkan jälkeen. Brondasta olen kirjoittanut enemmän mm. täällä. 4. Ranskalainen sarja Dix pour cent (Call my agents!) löytyy nyt Netflixistä. Sarja kertoo elokuvatähtien agentuurista ja hauskan siitä tekee joka jaksossa omana (liioiteltuna) itsenään esiintyvä vaihtuva ranskalaisnäyttelijä. Myös vakkarikaarti on varsin charmanttia, vaikkakin sekopäistä. Sarjaan on helpompi hurahtaa, jos ranskalaiset starat ovat yhtään ennestään tuttuja. Hangossahan siitä pitää huolen Hangon kirjasto, jossa lehtihyllyistä löytyy legendaarinen Paris Match! 5. Auringonpaiste ja lisääntyvä valo saavat paukkupakkasista huolimatta uskomaan, että kyllä …

Tästä innostuin tänään #1

Piiskatakseni itseäni eteenpäin jäätävästä kirjoituskammosta huolimatta, keksin aloittaa viikottaisten inspiraatiolistojen keräämisen. Aloittaminen on ehkä huono sana, toki olen viljellyt innostuksiani täällä aina ennenkin, mutta jos nyt jotenkin systemaattisemmin. Koosteissa voisi olla ja onkin juttuja, joihin käyn kuumana juuri nyt, tai jotka jostain muusta syystä aiheuttavat positiivista sydämentykytystä. Olisi tietysti toivottavaa, että lukijakin löytäisi sarjasta vinkkejä oman elämänsä sulostuttamiseen. Kuten kaikki ideani tällä hetkellä, myös tämä tuntuu typerältä ja totaalisen epäkiinnostavalta, mutta aion tehdä sen silti. Aloitetaan. Meksikossa eniten pyörryttävää ostohimoa aiheuttivat värikkäät astiat ja kaikenlaiset muut keraamiset hässäkät. Mitä isompi ruukku tai laakeampi vati, sitä kiihkeämmin sitä halusin. 12 hengen astiaston tai laattalaatikollisen raahaaminen Suomeen oli tietysti mahdottomuus. Ihan pienen pienet barro negro (mustaa savea) kipposet saimme tuotua Oaxacasta, siinä kaikki. Onneksi on Punavuoren Moko. Ostin lämmittelymielessä ensi alkuun pienen vihreäpilkullisen kulhon, mutta haaveilen tuosta maalinroiskeesta myös ruokalautasissa. Sellaisiakin sieltä nimittäin löytyisi. Vaan kuka ne tiskaisi käsin… Kullanväriset korvakorut ovat Kappahlista, ne saavat joka toisen vastaantulijan, tarjoilijan tai muuten vaan lähelläni liikehtivän puhkeamaan spontaaneihin kehuihin. Itsekin bongasin ne hirveissä jet lag-tiloissa tyttärien ystävän korvista, Helsingin lentokentällä! …

The Last Days of Summer

Ostamme silloin tällöin Parkkosen kanssa toisillemme lahjoja ilman mitään sen kummempaa syytä. Tai keksimällä keksimme syyn, tai aiheen, kuten vaikkapa kesälahja. Kesälahja on (esimerkiksi) kiitos kivasta kesästä, muisto, pieni yhdessäolon ylistys. Minä ostin Parkkoselle kesälahjaksi valokuvaaja Akila Berjaouin kirjan The Last Days of Summer. Tai ostin ja ostin, miten sen nyt ottaa. Koska oli Parkkonen oli sopivasti Helsingissä, passitin hänet mitään tietämättömänä Fredalle ja Kirjakauppa Niteeseen (NIDE) hakemaan JA maksamaan oman, etukäteen sinne varaamani kesälahjansa. Mutta hei, ajatushan on tärkein, vai mitä Parkkonen! The Last Day of Summer on pullollaan klassisia rantalomakohteita, raidallisia, suolaveden haalistamia aurinkovarjoja, ajattomia, helteiden vääristämiä, vesimeloninmehun värisiä lomamaisemia ja sensuellia, kuumaa kesäihoa. Eikä se pahakseen pannut, Parkkonen. (Osti tietysti muitakin kirjoja, sekoaa kirjakauppoissa, kuten vaimonsakin.) (Ah kuinka mä kaipaan sitä alkukesämme Kreikan ehtymätöntä, aseistariisuvaa lämpöä, tänäkin koleana elokuun iltana…) Haluatteko tietää mitä minä sain kesälahjaksi? Lue lisää: Kivan pikakatsauksen Berjaouin lempiasioihin saat tästä (kylläkin jo muutaman vuoden vanhasta) FvF:n haastattelusta. Seuraa Akila Berjaouia myös Instagramissa. TallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallenna

Vauhdikas kotiinpaluu ja pop uppia

Olemme palanneet, siis jo melkein viikko sitten. Kotiutumisesta en vielä osaa sanoa, jalat ovat hädintuskin koskettaneet maata sen jälkeen kun aamuneljältä viime keskiviikkona laskeuduimme Helsingin lentokentälle. Se ken ei ole elänyt Hangon kesää, ei voi ymmärtää tätä heinäkuisen touhotuksen määrää! Nyt tapahtuu koko ajan ja paljon. Joka ilta on bileet, jokaisena aamuna on laitettava kello soimaan että ehtii kaiken. KAIKEN! Hanko on ahneiden alttari, mitä tulee kesäkivaan. Ja osassa siitä meilläkin on lusikkamme sopassa. Helsingin houkuttelevimmat kivijalkapuodit Nest Factory, Tikau ja Urban A, sekä hyvää tekevät Itämeri-brändit DROPP ja Guardian of the Baltic Sea ovat vallanneet Parkkosen studion Hangon Itäsataman kupeessa. Nyt jos koskaan kannattaa tehdä päiväretki Hankoon. Lähdet kotiin ehkä köyhempänä, mutta onnellisena. Ja vatsa täynnä – voi pojat tätä meidän ravintolatarjontaa taas! Kenties haluat syödä simpukoita Itämeren Portissa tai ostereita Hotel Regatan brasseriessa? Vai vanhan kunnon lohikeiton Brygganilla? Huomenna keskiviikkona studiolla on rosé-viinitarjoilua ja muuta kivaa klo 16 alkaen, eli Hankoon sieltä ja vähän vikkelään. Nähdään kamu! Lue lisää: kaikki Hangon kesätapahtumat löydät täältä. Studion pop upin tapahtumasivu facebookissa, kas täällä.

Matkailija kiittää

En ole puhunut läpiä päähäni kun olen vielä kovasti keskeneräisen shoppini nimissä kehunut muutamia tuotteita. Tämän matkan alkutaipaleen ehdottomat ilonaiheet löytyvät nimittäin tutuilta merkeiltä. Gauharin meikkipusseista intoilin jo aikaisemmin. Kaikki kolme (iso, keskikokoinen ja pieni) täyttyivät sutjakasti lähtötohinoissa. Ne kuljettavat tottelevaisesti road tripeilläkin mm. kaikki erilaiset öljyni (parasta juuri nyt: aurinkoöljyt kolmenkympin suojakertoimella) paikasta toiseen ja sitä paitsi ilahduttavat ulkonäöllään. Koen – harvinaista kyllä – hallitsevani elämääni, kun näen tuon tyylikkään trion kreikkalaisen makuuhuoneeni piirongin päällä. Ja Gauharin olkihattu, se on ihan pakollinen kun aurinko porottaa minkä kerkiää. Gauhar rakentaa muuten paraikaa pop uppia Hankoon, Villa Himan tiloihin, jos kiinnostuit! Gauharin juttuja päätyi myös niihin tuliaispussukoihin. Langøn pyyhkeet ovat ihan ässiä näissä säissä: ne mahtuvat pieneen tilaan (korikassi), kuivuvat sukkelaan suolavesikylvyistä, eivätkä ime hiekkaa itseensä. Niillä somistetaan hetkessä huone, parveke, terassi tai jopa katetaan pöytä, silloin kun ovat hetken putipuhtaina. Tämän kesän väritykset ovat sattumalta ihan Kreikkaa, tykkään tosi paljon. Nest Factoryn kaftaani on TÄYDELLINEN lomavaate, niitä on mukana kaksin kappalein. Omani (mustavalkoinen ja oranssi-turkoosi) ovat hankolaisesta Tian Veranta-puodista. Uikkari alle, kaftaani päälle ja rannalle. …

Viemisiä

Niin, Kreikka. Lähdemme kesäkuun päästyä vauhtiin Kalamataan, lokakuisen karkumatkani kaupunkiin. Makaa iltaisin peiton alla ja huutelen sieltä perheelle kaikkia niitä paikkoja, joita aion heille näyttää. (Perhe!!! Kohta ollaan Kalamatan torilla!!!) Pelkään pahoin, että he ovat jo aivan uupuneita ennenkuin olemme edes astuneet Ateenan lentokentälle. Ainakin he katoavat kuin tuhka tuuleen joka kerta kun teatraalisesti leväytän valtavan Peloponnesoksen kartan keittiön pöydälle. Emme asetu siihen samaan asuntoon, jossa haahuilin kuukauden päivät itsekseni. Niin mahtavia kuin harva se aamu raikuvat kirkonkelloherätykset olivatkin. Mutta vuokraemäntä on sama! Osaan jo aavistaa, että María kantaa meille ehtymättömästi puutarhansa antimia, omaa oliiviöljyään ja perheensä viinitarhan rapeaa valkoviiniä. Minäkin haluan antaa jotain. Etsiskelin itselleni ideoita ja nyt tekin joudutte viattomat raukkaparat osallisiksi. Mitä sinä veisit Kreikkaan tuliaisiksi? Mistä tulee kivoja Suomi-viboja, mikä mahtuu matkalaukkuun  ja mikä ei nielaise matkabudjettia jo lentokentällä? Kuivatut tatit? Happy Homes-kirjan olenkin jo hankkinut (vein yhden kappaleen Ranskaankin, suuri suksee!), mutta jotain muutakin pitää vielä haalia. Tämmöisiä keräsin inspikseksi itselleni: Happy Homes Hideaways, Jonna Kivilahti & Krista Keltanen, Cozy Publishing Tyrni & Sitruuna Himalajansuolasaippua (luomu), Flow Tove Jansson, Work and Love, Tuula …

Nécessaire

Olen joskus ennenkin valitellut haaveiden ja todellisuuden ristiriitaa mitä tulee matkahabitukseeni. Kertonut, kuinka kiihkeästi haluaisin olla se eteerisesti lentokentän kokolattiamatotettuja tuubeja eteenpäin lipuva salaperäinen kaunotar, jolla on tyylikäs, kevyesti rullaava matkalaukku tai ylellinen viikonloppukassi silkinverhoaman matkailijanvartalonsa jatkeena, ja muu rekvisiittakin sävy sävyyn. Mutta olen ollut yhä vain yhtä eripari nyssykkää koko nainen… Hitain askelin hivuttaudun kuitenkin kohti unelmien itseäni. Ensin satsasimme kauniisiin lentolaukkuihin ja nyt lähestyn arvokasta aikuisuutta nesessääri nesessääriltä. Olin etsinyt suurta beauty-pussukkaa jo hyvän tovin (kummallisen vaikea löytää…), enkä ollut uskoa onneani kun löysin paitsi sen suuren, myös kokonaisen hienostuneen KOLMIKON Gauharin taannoiselta pop up-keikalta. Päällinen on pellavaa, mutta sisällä on vedenpitävää pintaa, kuten kuuluukin. Isoon mahtuvat hiustuotteet, vartaloöljyt ja uusin innostukseni – suihkutettava kasvovesi. Keskikokoiseen seerumit, voiteet ja balsamit, ja pieneen kiivaasti kuluvat kajal-kynien pätkät ja huulikiiltotuubit. (Yks luonnonkaunis sanoi Instan puolella, että pärjäisi tuolla keskikokoisella pelkästään, minulla kosmetiikan määrä ylittää pakaaseissa vaatteet ja kengät ihan kevyesti.) Niin, suihkutettava kasvovesi: ranskalaisten apteekkien viileät daamit ovat jo vuosikausia yrittäneet opettaa minut käyttämään suihkutettavaa kasvovettä, yleensä Avènea. Olen sinnikkäästi joskus yrittänytkin, mutten ihan ymmärtänyt hyvän päälle, sehän on …

Aarrearkun antimia

Hitaasti mutta epävarmasti myös tämä shoppi-touhuni etenee. Annan faijan aarrearkku on ammottanut tyhjyyttään (tosin tyhjyyttään vain netissä, oikeassa elämässä aarteiden määrä saa mutsini repimään hiuksiaan päästään) mutta valon lisääntyessä ja lomien lähestyessä aktivoidumme mekin kuin pienet mehiläiset. Minkä lumen luomiselta ennätämme siis. Asiaan! Minullahan on siis tämä saviastiavillitys (crazy pot lady?), siksi tipoittain tänne tarjolle putoavien aarteiden toinen osa seuraa ensimmäisen jalanjälkiä. Tällä kertaa tarjolla on upeat, tummat, pienet marokkolaishenkiset espressokupit lautasineen, kahvikannu, maitokannu sekä sokerimaljakko. Nimistä viis, näin orjallisestihan astioita ei suinkaan tarvitse käyttää. Kuppeihin voi istuttaa vaikka kaktuksia, kuten Do it in Paris -instatililtä juuri trendinenät väristen opimme. Kaikki astiaston osat (6 pientä kuppia, 6 lautasta, 1 isompi kannu, 1 pienempi kannu, 1 sokerikko) ovat ehjiä ja hyväkuntoisia. Väritys poikkeaa vähän astiasta toiseen, käsinmaalattuja kun ovat. Hinta koko setistä on 45 euroa ja näiden särkyvien kanssa vain nouto Hangosta tai Helsingistä, ei postitusta. Astioita ei myydä erikseen ja blogikirppismeiningillä kun mennään, niin ei mitään palautushässäköitä. Setti myydään sille, joka ensimmäisenä kommentoi tähän alle ostoaikeistaan. Muistathan, että kun lisäät kommentoidessa sähköpostiosoitteesi, näkyy se vain minulle, ei muille.