All posts filed under: Shop

Viemisiä

Niin, Kreikka. Lähdemme kesäkuun päästyä vauhtiin Kalamataan, lokakuisen karkumatkani kaupunkiin. Makaa iltaisin peiton alla ja huutelen sieltä perheelle kaikkia niitä paikkoja, joita aion heille näyttää. (Perhe!!! Kohta ollaan Kalamatan torilla!!!) Pelkään pahoin, että he ovat jo aivan uupuneita ennenkuin olemme edes astuneet Ateenan lentokentälle. Ainakin he katoavat kuin tuhka tuuleen joka kerta kun teatraalisesti leväytän valtavan Peloponnesoksen kartan keittiön pöydälle. Emme asetu siihen samaan asuntoon, jossa haahuilin kuukauden päivät itsekseni. Niin mahtavia kuin harva se aamu raikuvat kirkonkelloherätykset olivatkin. Mutta vuokraemäntä on sama! Osaan jo aavistaa, että María kantaa meille ehtymättömästi puutarhansa antimia, omaa oliiviöljyään ja perheensä viinitarhan rapeaa valkoviiniä. Minäkin haluan antaa jotain. Etsiskelin itselleni ideoita ja nyt tekin joudutte viattomat raukkaparat osallisiksi. Mitä sinä veisit Kreikkaan tuliaisiksi? Mistä tulee kivoja Suomi-viboja, mikä mahtuu matkalaukkuun  ja mikä ei nialaise matkabudjettia jo lentokentällä? Kuivatut tatit? Happy Homes-kirjan olenkin jo hankkinut (vein yhden kappaleen Ranskaankin, suuri suksee!), mutta jotain muutakin pitää vielä haalia. Tämmöisiä keräsin inspikseksi itselleni: Happy Homes Hideaways, Jonna Kivilahti & Krista Keltanen, Cozy Publishing Tyrni & Sitruuna Himalajansuolasaippua (luomu), Flow Tove Jansson, Work and Love, Tuula …

Nécessaire

Olen joskus ennenkin valitellut haaveiden ja todellisuuden ristiriitaa mitä tulee matkahabitukseeni. Kertonut, kuinka kiihkeästi haluaisin olla se eteerisesti lentokentän kokolattiamatotettuja tuubeja eteenpäin lipuva salaperäinen kaunotar, jolla on tyylikäs, kevyesti rullaava matkalaukku tai ylellinen viikonloppukassi silkinverhoaman matkailijanvartalonsa jatkeena, ja muu rekvisiittakin sävy sävyyn. Mutta olen ollut yhä vain yhtä eripari nyssykkää koko nainen… Hitain askelin hivuttaudun kuitenkin kohti unelmien itseäni. Ensin satsasimme kauniisiin lentolaukkuihin ja nyt lähestyn arvokasta aikuisuutta nesessääri nesessääriltä. Olin etsinyt suurta beauty-pussukkaa jo hyvän tovin (kummallisen vaikea löytää…), enkä ollut uskoa onneani kun löysin paitsi sen suuren, myös kokonaisen hienostuneen KOLMIKON Gauharin taannoiselta pop up-keikalta. Päällinen on pellavaa, mutta sisällä on vedenpitävää pintaa, kuten kuuluukin. Isoon mahtuvat hiustuotteet, vartaloöljyt ja uusin innostukseni – suihkutettava kasvovesi. Keskikokoiseen seerumit, voiteet ja balsamit, ja pieneen kiivaasti kuluvat kajal-kynien pätkät ja huulikiiltotuubit. (Yks luonnonkaunis sanoi Instan puolella, että pärjäisi tuolla keskikokoisella pelkästään, minulla kosmetiikan määrä ylittää pakaaseissa vaatteet ja kengät ihan kevyesti.) Niin, suihkutettava kasvovesi: ranskalaisten apteekkien viileät daamit ovat jo vuosikausia yrittäneet opettaa minut käyttämään suihkutettavaa kasvovettä, yleensä Avènea. Olen sinnikkäästi joskus yrittänytkin, mutten ihan ymmärtänyt hyvän päälle, sehän on …

Aarrearkun antimia

Hitaasti mutta epävarmasti myös tämä shoppi-touhuni etenee. Annan faijan aarrearkku on ammottanut tyhjyyttään (tosin tyhjyyttään vain netissä, oikeassa elämässä aarteiden määrä saa mutsini repimään hiuksiaan päästään) mutta valon lisääntyessä ja lomien lähestyessä aktivoidumme mekin kuin pienet mehiläiset. Minkä lumen luomiselta ennätämme siis. Asiaan! Minullahan on siis tämä saviastiavillitys (crazy pot lady?), siksi tipoittain tänne tarjolle putoavien aarteiden toinen osa seuraa ensimmäisen jalanjälkiä. Tällä kertaa tarjolla on upeat, tummat, pienet marokkolaishenkiset espressokupit lautasineen, kahvikannu, maitokannu sekä sokerimaljakko. Nimistä viis, näin orjallisestihan astioita ei suinkaan tarvitse käyttää. Kuppeihin voi istuttaa vaikka kaktuksia, kuten Do it in Paris -instatililtä juuri trendinenät väristen opimme. Kaikki astiaston osat (6 pientä kuppia, 6 lautasta, 1 isompi kannu, 1 pienempi kannu, 1 sokerikko) ovat ehjiä ja hyväkuntoisia. Väritys poikkeaa vähän astiasta toiseen, käsinmaalattuja kun ovat. Hinta koko setistä on 45 euroa ja näiden särkyvien kanssa vain nouto Hangosta tai Helsingistä, ei postitusta. Astioita ei myydä erikseen ja blogikirppismeiningillä kun mennään, niin ei mitään palautushässäköitä. Setti myydään sille, joka ensimmäisenä kommentoi tähän alle ostoaikeistaan. Muistathan, että kun lisäät kommentoidessa sähköpostiosoitteesi, näkyy se vain minulle, ei muille.

Mokossa värien perässä

Kävimme huhtikuussa Mokossa ostamssa Mokosta lisää värikkäitä samettityynyjä kotiin. Kamalan vaikea valita, katsokaa noita värejä! Muistan ensimmäisen käyntini Mokossa: en voinut uskoa, että niin ihanaa kauppaa voi olla olemassakaan.  Ja miten siellä saattoi olla ihan kaikkea sitä mitä rakastan ja haluan? Sisustusjuttuja, kirjoja, astioita, herkkuja. Tulen aina vähän hulluksi Mokossa. Vasta myöhemmin opin yhteisten tuttavien kautta tuntemaan Mokon omistajat, sisarukset Lillin ja Susun. Ja Lillin keijukaismaisen tyttären Lakshmin, me ollaan ehkä kaksosia pienestä ikäerosta huolimatta 😉 Jos asuisin kulmilla, olisin Mokossa aina, riesaksi asti. Toisaalta nyt kukkaroni kiittää, että pääsen vain silloin tällöin apajille.  Tosin mokomilla on verkkokauppakin, sitä kautta tilasin sen Crosleyn levarin Parkkoselle joululahjaksi. Levysoitin on muuten saanut vappuna kyytiä, se todella kulki minne vain mukana (kunhan oli töpseli) ja veivasi sitkeästi musaa milloin ex tempore taidegalleria-piknikillä, milloin aurinkoisilla takapihan portailla. Mutta näistä lisää myöhemmin! Tiesitkö, että Mokolla on myös oma blogi? Erityisesti suosittelen kyttäämään reseptejä, jumalaisen sisustussilmän lisäksi mokolaiset ovat lunkeja huippukokkeja! Otetaan nyt vaikka esimerkiksi se Kevätpasta alla Lilli. Huom: myös tuo samppanjanvärinen Peugeot on myynnissä, eikö se ihan huuda Hankoon kesäöiden ajeluille!

Laskeutunut

Olen laskeutunut. Ehkä. Kun lähdimme suoraan pääsiäisestä Ranskaan ja suoraan Ranskasta jouluun vappuun, on ollut itselläkin vaikeuksia pysyä omien kinttujensä perässä. Hopeapopot kyllä kiitävät minkä kerkeävät, mutta pää raahaa jäljessä. Minulla oli läppärikin mukana matkalla, mutta kuten huomaatte, yhtään en ehtinyt kirjoittaa. Vaikka olin kerrankin ajatellut olla kunnon bloggari! Minulla on ihanan paljon kuvia koneella pitkältä ajalta, ja niistä sikiäviä juttuja, mutta kun katson esimerkiksi pääsiäistunnelmia, tuntuu, että siitä kaikesta on ikuisuus. Mistä nappaan kiinni, mistä aloitan taas? Kevät on ollut aika kiireinen ja yhä kiireisemmäksi käy. Luulen, että vasta kun lentokone keinahteli lauantaina toukokuun kynnyksellä Helsingin kentälle sakeassa lumipyryssä ymmärsin, että nyt ne vauhtiviikot vasta alkavatkin. Seuraavaan matkaan on alle kuusi viikkoa. Mutta sitä ennen kaikenlaista kirjoittelua ja varsinkin Ranska-kuulumisia. Kiva olla taas täällä! Olkihattu: Gauhar Helsinki Hopeaballerinat: h&m

Gauharin Hello Spring -pop up!

Seuraa pikavinkki Helsinkiin: Gauharin Hello Spring pop up -kauppa on avoinna vielä tänään keskiviikkona kello 10-19, osoitteessa Punavuorenkatu 22. Poimin ostoskoriin t ä y d e l l i s e n olkihatun kevään ja kesän reissuille (leveä musta kanttinauha! tupsu!), kashmirhuivit meille molemmille ja täydennystä tuoksutuotteisiini. Tänään pop upissa on asiakkaille lisäksi Flower Bar, jossa saa niputtaa itselleen kauniin kevätkimpun. Sanokaa Jannikalle & Sabinalle terveisiä! Tapahtuman fb-sivun löydät täältä.

Sailors and mermaids

Olen ihaillut By Muttin seilorihenkisiä posliiniesineitä jo kauan, mutta erityisen hauskan käänteen fanittamiseni sai kun kommenttiboksissanikin riemastuttava lukijani ja tuttavani Titte kertoi, että By Muttin Eva on hänen hyvä ystävänsä ja kuulemma ihana tyyppi! Taidan olla Evaan yhteydessä ja kysyä jos hänkin liittyisi Shop-jengiini, siinä nimittäin proggis, jonka kanssa aion pian ryhdistäytyä. Ja josta tulee huippujuttu! Titen kreisinrohkeaa vanhan talon kunnostusta voit seurata hänen blogissaan, täällä. 

Muistikirjarakkautta

Olen teettämässä omia muistikirjoja myyntiin tuonne SHOPin puolelle, yksi pitkäaikainen haave toteutuu! Mutta voi taivas miten monta asiaa tytön PITÄÄ TIETÄÄ ennen kuin muistikirjoja ryhtyy tilailemaan. Olen levitellyt kaikki muistikirjavarastoni pitkin olohuoneen lattiaa ja tehnyt syväluotavaa tutkimusta siitä minkälaisista muistikirjoista tykkään. Mikä tekee muistikirjasta hyvän. Tunnustelen sisintäni esimerkiksi sellaisten yksityiskohtien parissa kuin ensimmäisen ja viimeisen aukeaman väri. Huokaus. Jonkunlainen lista toivottavista piirteistä on kuitenkin pikkuhiljaa muodostumassa, nyt tarvitsen vielä teidän apuanne loppusilaukseen. Minkälaisista muitikirjoita te pidätte, mikä saa teidän muistikirjarakkautenne roihahtamaan? Täydentäkää vapaasti! Pidän siitä, että sivut ovat viivoitetut, toisaalta olisi hyvä jos osa sivuista olisi ihan blancoja. Täytyyhän ihmisen saada välillä piirrelläkin.Tai ainakin tuhertaa. Kirjanmerkkinauha on niiiiiin kiva, tui tui …samoin kirjan sulkeva kumilenkki (koska liput, laput ja kukat). Kovakantinen on jotenkin pehmeäkantista merkityksellisempi, arvokkaampi (no joo, myös hinnaltaan…) Teetän todennäköisesti kahta kokoa kirjasia: pikkuinen (A6) käsilaukkumalli nopeille muistiinpanoille ja isompi (A5) suurille, painaville ja harkituille ajatuksille. Semmoinen tasku takakannessa olisi ihana (taas koska liput, laput ja kukat). Pieni muistikirja olisi kansikuvaton, mutta ehkä värillinen (onko olemassa muita värejä kuin musta?) … suuri taas saisi jonkun …

Hattaraa

Vasta kun petroolinsiniset sohvat rantautuivat meille viime kesänä, huomasin että tosiaankin, yksi olohuoneen seinistä on joskus maalattu ihan sillä samalla sävyllä. Niin sitä silmä tottuu, en ollut edes ajatellut koko asiaa. Nyt tuntuu, että sinistä on kylliksi ja koska sohvista en aio luopua, niin seinä saa uuden maalin. Tekee mieli puuteripinkkiä. Vaaleanpunainen nojatuoli meillä jo onkin, se saapui kotiin silloin kun olin Kreikassa. En ole ihan varma odotinko perheen vain tuolin näkemistä enemmän. Se oli täydellinen, kuin hubbabubba-purkkaa, ei yhtään varovainen vain juuri oikean kreisin ruusunpunainen! Ja Mokon vaaleanpunaisia samettityynyjä löytyi ennestään myös. Viime perjantain kotona liihotellut tanssiaisperhonen vain vahvisti pinkkejä unelmia, kaikki näytti satumaiselta vaaleanpunaisen tyllin läpi! Kun Mrs Jonesin blogissa oli kuvia Tukholman sisustusmessuilta, sielläkin kummitteli se sama pehmeä roosan sävy. Ja Edie & Edie Grey Gardenista nyt tietysti tiesivät vaaleanpunaisen heleyttävän voiman jo ajat sitten. Pinkit linkit SHOP-sivulla! Tuoli: Jean Vernet Filtti: Langø Korvakorut: Gauhar

Aarrearkut auki

Tuolta Shopin puolelta löytyy yksi ruutu, jonka nimi on mystisesti Annan faijan aarrearkku. Silti tämä ensimmäinen löytö on kyllä minun. Meidän löytömme eivät ole (ainakaan yleensä) mitään arvokasta antiikkia tai huikeita design-esineitä, vaan enemmänkin kuriositeetteja. Faijani on varsinainen Nenä, hän on ollut keräilijä jo vuosikymmeniä. Lähinnä hänen aarteenetsinjänsydäntään on meriantiikki, mutta jos minä saan valita kaupattavat esineet, ovat ne kotoisampia tavaroita arkikäyttöön tai lahjaksi. Minun löytöni ovat aina rakkautta ensi silmäyksellä ja puhdasta sattumaa, en ole systemaattinen keräilijä ollenkaan, vaan vedän tunteella ja tuurilla. En ole vielä ratkaissut miten asettelen aarteet näytille, siis minkälainen näkymä avautuu kun klikkaat Shop-sivulla aarrearkku-ruutua. Siksi ainakin tämä ensimmäinen kauppatavara pomppaa silmillesi ihan näin postauksena ja aarrearkku-ruutu on vielä “kiinni”. Ensimmäiseen aarteeseen: Minusta maailmalta raahatuissa koristelluissa saviastioissa on aina ollut jotain ihanaa. Niistä tulee mieleen Välimeri, aurinko, kuumat pation kivilaatat varpaiden alla, kylmä viini, venyvä aika, liehuva helma, laiskat suudelmat. Juuri näillä ruukuilla saattaa olla kyllä enemmän tekemistä Mustanmeren kuin Välimeren kanssa, enemmän Balkania kyljessään kuin eteläistä Eurooppaa. Yhtäkaikki, savikannu ja kupit tekee mieli viilentää ja niistä tarjota roseeta tai napakkaa ja minttuista sitruunamehua …