All posts filed under: Ranska

Pieni ravintolalöytö Matissen ja Chagallin ystäville

Voi mikä suloinen pieni ravintolaosoite mulla onkaan teille antaa! Cimiezin kaupunginosa Nizzassa on kiehtova kävelehtimiskohde, ei pelkästään museoidensa takia, josta syystä tänne ylös, kauas keskustasta, yleensä noustaan. Cimiezissä kun sijaitsevat sekä Musée Matisse että Muśee Chagall. Kuin myös fransiskaaniluostarin hautausmaa, Matissen viimeinen leposija sekä Rooman vallan aikaiset kaupunginrippeet. Cimiez on rauhallinen ja hienostunut. Osa 1800-luvun villoista on kuin pieniä palatseja, ruusuköynnöksiä ja hedelmäpuita pursuaviin puutarhoihin on kiva kurkistella koristeellisten rauta-aitojen raosta. Museomatkalaisen on vain vähän vaikea löytää ruokapaikkaa näiltä kulmilta, kunnes nyt sekin ongelma on ratkaistu! Ravintola Côté Sud on kätkössä pienellä sivukadulla, joka putoaa vähän pääväylältä. Eikä itse ravintolakaan ole koolla pilattu, viileänä huhtikuisena päivänä puutarhan terassikaan ei ole vielä avoinna. Onnistumme (ilman pöytävarausta, me olemme maailman surkeimpia pöytävarauksentekijöitä!) ahtautumaan tupatentäyden, puheensorinan sakeuttaman ravintolan ovensuun pyöreään pöytään. Sitten vain tilailemaan liitutaululta. Olemme nälkäisiä kuin sudet, unohdamme kaikki raportoimisvelvollisuudet ja keskitymme muun muassa valokuvaamisen sijaan vain syömiseen ja toisiimme. Alkuun artisokkasalaattia, pääruoaksi päivän pihvi, suklainen jälkiruoka puolitetaan. Kaikki, myös leipomukset, on paikan päällä tehtyä, tuoretta, maistuvaa, raaka-aineet sesongin mukaan. Viineistä suurin osa on luomua, luomumunia saa ostaa myös mukaan. Vasta lipoessamme …

Diabolo grenadine

Ai niin, tämä mun pitikin vinkata! Meidän lasten (NUORTEN AIKUISTEN!) ehdoton lempijuoma Ranskanmaalla on Diabolo Grenadine eli sekoitus limonadia ja granaattiomenan siemenien makuista grenadiinisiirappia. Juoma tarjoillaan kauniisti osissa: korkean, pillillä ja/tai sekoitustikulla varustetun lasin pohjalla on mitallinen punaista, makeaa siirappia ja limonadipullo nostetaan rinnalle ja avataan vasta pöydässä. Jäät tuodaan usein omassa pienessä kipossa. Sitten vain sekoittamaan sopivassa suhteessa. Yksi tykkää makeasta ja sakeasta, toinen haluaa vain laimean vaaleanpunaista, sitruunaista juomaa. Ihan parasta on saada Diabolonsa legendaarisella Perrierin limonadilla, Pshittilla. Suomessa yli 100-vuotian Moninin Le Sirop de Monin-makusiirappeja löytää (silloin tällöin) Alkosta. Lue lisää: Yllätyshitti muutaman kesän takaa, limonadia purukumisiirapilla eli Diabolo Bubblegum!

Ranskan presidenttitaisto

Ranska valitsee tänään uuden presidentin. Koska me olimme vaalien ensimmäisen kierroksen aikaan sopivasti mestoilla, lähdimme vaalisunnuntaina tarkkailuretkelle. Kiertelimme rannikon pieniä kyliä, notkuimme äänestyspaikkojen lähistöllä, salakuuntelimme kahvilakeskusteluja. Lataus oli käsinkosketeltavaa. Niin vastenmielinen hahmo kuin Marine Le Pen onkin, ei entinen eliitikoulujen kasvatti ja pankkiiri Emmanuel Macron ole helppo valinta monelle ranskalaiselle hänkään. Jotkut tuttumme kiristelivät kuuluvasti hampaitaan kahden pääehdokkaan ratkettua. Hämmästyttävintä minusta oli se, että En Marche! -liikkeen perustaneen liberaalin Macronin reilut parikymmentä vuotta vanhempi puoliso koettiin ongelmalliseksi. Sumuisimpien salaliittoteorioiden mukaan Brigitte Trogneaux ohjailisi miestään ja olisi se todellinen vallankäyttäjä, mikäli Macronista tulee presidentti. Ensinnäkin, miksi ilmeisen vahva nainen olisi automaattisesti manipuloiva? Eikö viisas keskustelukumppani ole avioliitossa kuin avioliitossa vain hyväksi? Ja toiseksi, mistä lähtien ranskalaisia on piirun vertaa kiinnostanut poliitikkojensa suhdekuviot? Ei ainakaan silloin, kun ikäero on ollut toisin päin, rakastajattaria löytynyt liuta tai muuten vain siinnyt jotain epämääräistä suhinaa Élysée-palatsin liepeillä. Uskon joka tapauksessa, että tänään Ranska äänestää Front Nationalia vastaan. Ei äänestääkseen välttämättä niinkään Macronia, vaan ennemminkin ….tulevaisuudenuskoa. Jotain sellaisia kaikuja kuin vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Eikö ranska suju? Viimeisen suuren vaalidebatin viime keskiviikolta voi …

Laskeutunut

Olen laskeutunut. Ehkä. Kun lähdimme suoraan pääsiäisestä Ranskaan ja suoraan Ranskasta jouluun vappuun, on ollut itselläkin vaikeuksia pysyä omien kinttujensä perässä. Hopeapopot kyllä kiitävät minkä kerkeävät, mutta pää raahaa jäljessä. Minulla oli läppärikin mukana matkalla, mutta kuten huomaatte, yhtään en ehtinyt kirjoittaa. Vaikka olin kerrankin ajatellut olla kunnon bloggari! Minulla on ihanan paljon kuvia koneella pitkältä ajalta, ja niistä sikiäviä juttuja, mutta kun katson esimerkiksi pääsiäistunnelmia, tuntuu, että siitä kaikesta on ikuisuus. Mistä nappaan kiinni, mistä aloitan taas? Kevät on ollut aika kiireinen ja yhä kiireisemmäksi käy. Luulen, että vasta kun lentokone keinahteli lauantaina toukokuun kynnyksellä Helsingin kentälle sakeassa lumipyryssä ymmärsin, että nyt ne vauhtiviikot vasta alkavatkin. Seuraavaan matkaan on alle kuusi viikkoa. Mutta sitä ennen kaikenlaista kirjoittelua ja varsinkin Ranska-kuulumisia. Kiva olla taas täällä! Olkihattu: Gauhar Helsinki Hopeaballerinat: h&m

Le Cannet

Maanantai, vaikkakin pääsiäismaanantai. Viikko käynnistyy maanantaina, oli se sitten pyhäpäivä tai ei, maanantaissa on maanantain imu. Nappaan läppärin syliin jo kuuden jälkeen, tungen pyykkejä pesukoneeseen, odotan, että kello olisi tarpeeksi parille puhelulle. Torstaina lähdemme Ranskaan, paitsi yksi, joka lähteekin keskiviikkona, ja sitä paitsi Islantiin, lentääkseen sitten perässä Nizzaan. Ilmassa on lähdön tunnelmaa. Matkalaukut läväytetään auki yläkerran lattialle, niihin lehahtaa vaatteita sitä mukaa kun pyykkikone jumppaa. Teen matkasuunnitelmia ja samaan aikaan yritän olla suunnittelematta liikaa. Tuntuu, ettei tekeminen ja näkeminen noilla nurkilla lopu koskaan, koitan luottaa siihen, että tämänkin jälkeen saan vielä palata. Jos nyt maltamme nauttia villasta, voisimme myös ottaa rauhassa naapurustoa haltuun. Ihan  Villa Le Menestrelin lähellä on Le Cannetin kaupunginosa, josta pidän enemmän kuin umpikauniista Mouginsin vanhastakaupungista. Ja Cannetissa sijaitsee ihana Musée Bonnard. Minulle tulee ranskalaisesta taiteilijasta Pierre Bonnardista (1867-1947) vähän mutkan kautta mieleen Carl Larsson. Bonnardin työt ovat aurinkoisia, värikkäitä, aiheet läheltä. Hänen maalauksissaan on usein perhettä, kotia, puutarhaa. Siis jos liikehdit Rivieralla, ja olet jo kolunnut kaikki kuuluisimmat museot, teekin pieni mutka Le Cannetiin ja Musée Bonnardiin. Ravintolavinkkinä kulmilla mainittakoon Le Café de la Place, …

Urheiluhullu

Tässäpä teille edelliseen vuodatukseen liittyen aihe, josta varmasti ihan hyvällä syyllä mietin että kiinnostaako ketään. Siis ketään muuta kuin minua. Sain teidät ehkä nostamaan chicisti toista kulmakarvaanne otsikon nähdessänne. No daah, en todellakaan urheile, mutta se ei estä minua rakastamasta tiettyjä urheilulajeja. Voisinkin muuten joskus tehdä sellainen “10 faktaa minusta, joita et tiennyt”. Keksin siihen heti neljä kohtaa: 1. Syön vain kokonaisia suolapähkinöitä (kyllä, ajaa saman kulhon äärellä olevat hulluksi). 2. Ricky Martin on pyytänyt minua illalliselle seurueensa kanssa. Se oli sitä María-biisin aikaa. En mennyt. 3. Kuuntelin nuorena kaikki Jokereiden matsit radiosta, ellen päässyt paikan päälle. Pidän itseäni jossain määrin osallisena vuoden 1992 liigamestaruuteen. 4. Itkin yhdet alkuaikojemme treffit Parkkosen kanssa alusta loppuun saakka koska Suomi oli hävinnyt Kanadalle. (Ei sodassa senkin sivistynyt pöhkö, vaan jääkiekossa. Vuosi 1994, loppuottelu, 2-1 rangaistuslaukauskisassa.) Asiaan: (ihan todellako olen kirjoittanut ettei minulla ole mitään sanottavaa?) Katsoin vastikään aivan mahtavan dokkarin Les Bleus – Une Autre Histoire de France 1996-2016 Ranskan jalkapallomaajoukkueen historiasta parinkymmenen vuoden ajalta. Näkökulmana jalkapallon ja yhteiskunnan suhde. Sairaan mielenkiintoista! Joudun miettimään nyt ihan uudessa valossa sitä pyrkimystäni Ranskan …

Tästä lumouduin tänään

Pariisilainen muotiliike, tai kuten perustaja Sarah Colette sanoo meeting place (josta-saa-kaikkea-ihanaa-mutta-vain-viiksikyniin-on-varaa) Colette juhlii paraikaa 20 vuoden taivaltaan kaiken kauniin ja trendikkään parissa jättiläismäisessä pallomeressä Musée des Arts Décoratifsin seinien suojissa. Rue de Rivolille ja installaatioon The Beach kannattaa sukeltaa nopeasti jos meinaa, kierrätettävät muovikuplat roudataan pois jo 25.3. jälkeen. Vapaa pääsy. Coletten sivun laitan myös usein myös “soimaan” kirjoitellessani, sillä itsehän en tietenkään osaisi valita niin coolia taustamusaa. Juuri nyt soi Samphan (No one knows me) Like the Piano.

Mitä, missä, milloin Riviera

Lähdemme siis huhtikuussa jälleen Ranskaan, Villa Le Menestreliin. Matka niihin maisemiin ei mitään erityisiä syitä enää kaipaa, enemmänkin kyse on jo jonkilaisesta pakosta päästä siihen valoon, niihin tuoksuihin, tuttuun hulinaan ja kieleen. Mutta tällä kertaa matkalla on myös komea tarkoitus, eräs haluaa paeta paikalta suuren ja pyöreän merkkipäivän alla. Mietimme kiihkeästi miten vietämme tärkeän juhlapäivän. Lounas Colombe d’Orissa vai peräti yksi yö? Tai etsimmekö käsiimme jonkun vanhoista kalastajista ja sulloudumme sardellipaattiin katselemaan Rivieraa mereltä päin? Avoauto päiväksi, kuten kerran Pariisissa? (Sekin oli muuten hänen syntymäpäivänsä! Auto oli pieni suklaanruskea Mini ja lapset nukahtivat limittäin ahdettuina takapenkille kun me ajoimme Riemukaarta ympäri, ympäri. Saimme myös pysäköintisakot myöhemmin päivällä. Sillä reissulla meillä on hauska vuokrakämppä Marais’n kaupunginosassa.) Uskaltaisiko kysyä jos saisi vaikka vain syödä lounaspiknikin Matissen Vencen talon, Villa Le Rêven, puutarhassa, niiden kuuluisien palmujen alla? Olemme ehtineet tehdä, nähdä ja kokea paljon Cannesin ympäristössä, listataanpa: Cannes itsessään tietysti (tori, kauppakadut, ihanat ravintolat. Kuuluisat kädenjäljet festivaalipalatsin ympärillä, Carltonin terassin, ne elokuvajuhlatkin.) Le Suquet Ile Saint Honorat Musée Bonnard, Le Cannet Nizza, ihana Nizza! Pyöreäkivinen ranta, joulumarkkinat maailmanpyörineen, …

Yö Matissen talossa

Tästä lumouduin tänään. Kun toinen maailmansota riepotteli Henri Matissen palvomaa Nizzaa, siirtyi hän muutamaksi vuodeksi (1943-1949) asumaan sisemmäksi Provencen sydämeen, Venceen. Kaunis kivirakennus sai nimen Le Rêve eli uni, unelma. Talossa oli viihtyisää ja rauhallista, pitkästä sairastelusta toipuva Matisse luomistuulella. Erityisesti häntä inspiroi (jokapäiväistä iloa tuottavan Rivieran valon lisäksi) ikkunan takana kasvava valtava palmu. Sen hän halusi vangita! Palmu innoittikin moniin découpage-töihin, joihin Matisse oli hurahtanut oltuaan kauan sairasvuoteen omana. Aika Villa Le Rêvessä poiki myös Vencen kyläläisille kauniin muiston: La Chapelle du Rosaire-kappelin kaikki yksityiskohdat itse rakennusta lukkunottamatta ovat Matissen käsialaa. Mutta se lumoutumiseni syy: sinä voit nykyään yöpyä siinä samassa, viehättävässä talossa! Villa Le Rêve on vuokrattavissa, ei tosin ihan vain yhdeksi yöksi, mutta viikoksi kerrallaan. Tilaa on peräti kahdelletoista taiteelliselle, ja ateljee-huoneita maalaustelineineen kolme. Palmut puutarhassa tuskin ovat enää samoja, mutta valo on… Päivän kirja: Henri Matisse, The Cut-Outs, EMMA-shop.

Ranska-teemainen kesäkirjalista ja reseptejä piknikille

Maanantaiaamu valkeni ihanimpana ikinä, kun valutin itseeni maitokahvia, lajittelin lukemistoani ja hoipuin lopulta muina kameleina kirjakasseineni Leijonarantaan Gauharin ranskalaista piknik-tapahtumaa emännöimään. Niin lämpöistä aamua ei tähän kesään ollut vielä ehtinyt osuakaan. Me suorastaan kelluimme helteessä vilteillämme ja tyynyillämme! Kiitos kun poikkesitte, te kaikki kivat ihmiset. Kesäkirjalistat loppuivat alkuunsa, joten täältä pesee lukemista niille, jotka jäivät ilman. Listan alla vielä piknikin himotuimman dipin ohje sekä muita eväsvinkkejä blogiarkistosta omille helteisille rantareissuillenne. Gauharilaisetkin halusivat kiittää teitä mielenkiinnosta jatkamalla piknik-päivän etua blogin lukijoille; koodilla kirjatoukkablog saat Gauharin verkkokaupan ostoksista -20 % sunnuntai-iltaan (klo 00:00) saakka.  Mutta nyt asiaan, eli kirjoihin <3 KLASSIKOT:  Victor Hugo, Kurjat  Guy de Maupassant, Koru ja muita novelleja  Irène Némirovsky, Veren polte  Francoise Sagan, Bonjour Tristesse  F. Scott Fitzgerald, Yö on hellä UUDEMPAA RANSKALAISTA  Anna Gavalda, Lohduttaja  David Foenkinos, Yhden elämän muistot  Delphine de Vigan, D’aprés une histoire vraie  Muriel Barbery, Kulinaristin kuolema ELÄMÄÄ ja ELÄMÄKERTOJA  Herman Lindqvist, Madame de Pompadour  Alicia Drake, The Beautiful Fall, Fashion, Genius and Glorious Excess in 1970s Paris  Gertrude Stein, Alice B. Toklasin omaelämäkerta  Juha Tanttu, Ranskalaisia pastilleja  Francoise …