All posts filed under: Hanko

Elokuvaa, valokuvaa ja hyvää ruokaa

Marraskuuta ei ehkä kukaan koskaan ole maininnut lempikuukaudekseen. Siksi tuo kuuparka tietysti vetoaa meikäläiseen, ja aionkin ottaa ilon irti pian koittavasta mustuudesta. Sitä paitsi voin hilpein mielin keskittyäkin marrasfanitukseen, kun jouluangstista ei ole tietoakaan. Mehän olemme silloin Meksikossa. Järjestin viime vuonna ravintola Makasiinin kanssa Beaujolais Nouveau -illan, ja teen sen taas. Ajatuskin viinin ja ruoan täplittämästä marraskuisesta torstaista on hykerryttävä. Viikonloput ovat pikkujouluaikaan kekkereidentäyteisiä ja helvetillisellä hauskanpidolla paineistettuja, mutta tavallisena torstaina sitä vasta voikin tapahtua ihan mitä vain. Beaujolais Nouveau -kemuilussa ei kannata fokusoida pelkkään viiniin ja pilata omaa tai muiden fiilistä sen ominaisuuksista marisemalla. Mehu mikä mehu! Marraskuu, torstai ja nimensä mukaisesti Beaujolais’n alueelta kotoisin oleva gamay-rypäleistä valmistettu kevyt Beaujolais Nouveau ovat juuri sopivan outoja seuralaisia löysätäkseen hiukan henkisiä nutturoitamme. Suhtaudu asiaan vaikka näin: Beaujolais Nouveau on pullollinen silkkaa iloa ja kiitollisuutta uudesta sadosta! Kippis ja kulaus! Marraskuun kolmas torstai on siis maailmanlaajuisesti viininrakastajan juhlapäivä. Ehkä vähän elämänrakastajankin. Sillä se ken joskus on hiipinyt Hangon Itäsatamassa marraskuisena iltana tietää, että jokainen mahdollisuus pieneen arjesta irrottavana hupailuun on toden totta hyödynnettävä. Kuten viimeksikin, aloitamme illan elokuvalla. …

Hangon Elokuvajuhlat lähestyvät

Kirjoitan sinnikkäästi joka vuosi Hangon Elokuvajuhlista, koska se nyt vain sattuu olemaan lempitapahtumiani tässä tuulisessa kaupungissa, ja vieläpä osuu lempivuodenaikaani syksyyn. (Syksy on aina syksyisin lempivuodenaikani, kevät taas keväisin. Kätevää.) Tänä vuonna festaroidaan to-ma 19.-23.10. Vuoden 2017 ohjelmisto oli jotenkin miehinen, sotaisa ja aavistuksen ahdistava, mutta siltikin löysin itselleni taas katseltavaa päällekkäisyyksiin asti. *** En muuten ollut miehisyys-pohdintojeni kanssa ihan väärässä. Olin kirjoittanut tätä postausta tähän saakka, kun hyppäsin lukemaan Hesarin artikkelia Nordic Business Forumista. Joka muuten alkaa sanoilla ”Olemme hyvin tärkeitä henkilöitä! Olemme hyvin tärkeitä henkilöitä!” Kuuluisaa kansallisrunoilijaa lainatakseni: että mitähän vittua? Saavatko naiset puhua tuolla ollenkaan??? Otin kuulakärkikynän ja rupesin alleviivaamaan jutusta puhujia, olleita ja menneitä: 15 nimeä, 15 miestä. Toivottavasti naiset saivat edes keittää kahvia näille hyvin tärkeille henkilöille? Tai taputtaa käsiään? Artikkelin päättää kävijäkommentti: ”Tuli ehkä vähän uskoa ihmisyyteen.” No kuule mulla kävi ihan just päinvastoin! Ja siis sitten tästä suivaantuneena nappasin myös Hangon Elokuvajuhlien ohjelmiston käsittelyyn; 21 esitettävästä elokuvasta (lyhäreitä en laskenut) 19 on miehen ohjaamaa. Ja ne kaksi muutakin ovat mies-nainen-työparin. Ei siinä mitään, minähän rakastan miehiä. Tämä vain välihuomiona, …

Tekeekö mielesi Annan kanssa

Kuten eilen jo kerroinkin, studiolla oli viikonloppuvieraita. He olivat tulleet Hankoon häihin, mutta jäi meille yhteistä aikaakin. Ajelimme ympäri Hankoa lempirannoillemme, sipaisimme apérot meillä ja söimme mainiosti Ravintola Makasiinissa. (Listalla on nyt bouillabaissea, allez!) Kiipesimme Tellinan vintille katsomaan merta ja taidetta, taidetta ja merta… Jatkot vietettiin studiolla, jossa sain lahjoista kauneimman, serenadin. Tiedättekö biisin? Tekeekö mielesi Annan kanssa juosta lentokalojen perään ja pyhänä mennä korvasieneen ja kuukusia kerään? Jos löydät hyvän mansikkapaikan saako Anna täyttää mukin? Tekeekö mielesi Annan tukka koristaa sinisin kukin? Hymyiletköhän itseksesi kun kuljet pitkin teitä? Ja juoksetko Annaa paijaamaan, jos on silmissä kyyneleitä? Onko sinusta onnellista tehdä yhdessä uutteraa työtä? Tahdotko toisinaan suukotella Annaa pitkin yötä? Kannatko aamulla punaisia omppuja Annan syliin? Mielitkö viedä kyyhkyn selässä tyttösi maailman kyliin? Jos vastaat, jos vastaat myöntävästi näihin kysymyksiin, niin silloin – kai Annaa rakastat… ja te kaksi sovitte – yksiin. – Kaarina Helakisa Vieraamme kirjoittavat parisuhdeblogia nimeltä Flirttimaisteri ja trubaduuri, löydät heidät myös Instasta. 

Yö Belmondon kanssa

Valmistelimme perjantaina studiota viikonloppuvieraille. Siivoamista inhoan, mutta laittelemista rakastan. Nostimme patjat paksun itämaisen maton päälle ja asettelimme taidekirjat ”sängynpäädyksi”. Koska vieraamme rakastavat kaikkea punaista, valitsimme yöpöydiksi taipuville jakkaralle ja laatikolle punakantisia kirjoja ja studion suurelle peltipöydälle kimpun punaisia ruusuja. Sivupöydälle katoin yömyssy-setin: giniä, tonicia, rosmariinia ja punaposkisia karpaloita. Studiolla on taidekirjojen lisäksi ihana levykokoelma ja mahdollisuus heijastaa leffoja seinälle. Tällä kertaa vieraat vastaanotti kynttilälyhtyjen lisäksi makuukamarisilmineen Jean-Paul Belmondo. Lue lisää: Reilu vuosi sitten Stella otti ihania kuvia studiolta heidän yöpymisensä aikaan, ja me olemme viettäneet siellä elokuvaillan jos toisenkin. Mutta vieläkään emme ole itse äityneet studiolle yöksi asti! Klippi kaupan päälle: 84-vuotias Jean-Paul Belmondo sai aikamoiset aplodit Ranskan ”Oscareissa” eli Césareissa alkuvuodesta.

Tullarilla tuulee

 Hangossa tuulee aina. (Paitsi tänä iltana, mutta muuten.)  Olen aina inhonnut tuulta, eikä se vieläkään ole lempielementtini, mutta täällä asuessani olen oppinut suhtautumaan tuuleen toisin kuin ennen; tuuli on ohjelmanumero, nähtävyys. Kun tuulee, laitetaan tarpeeksi päälle ja ajetaan rannoille katsomaan näytöstä. Tehdään ehkä jopa eväät mukaan. Se mitä tapahtuu, ja missä, on tuulensuunnasta kiinni. Pitää tuntea rannat, ilmansuunnat ja boforit. Tai sitten vain ajella ja osua lopulta oikeaan paikkaan. (Seurata vaikka naapurin autoa, vaivihkaa.) Maanantai-iltana kaikki kokoontuivat Tulliniemen rannalle. Oli hassua ajaa läpi tyhjän kaupungin, kääntyä aution Esplanadin päästä ja taittaa vielä mutka rannan parkkikselle. Näky oli kuin olisi landannut joillekin festareille! Sillä erotuksella, että siellä fanitettiin tuulta, ei tähtiä. Värikkäät leijat täplittivät vesirajaa, aaltoihin puskettiin kaikenlaisilla erilaisilla laudoilla. Märkäpukuiset hahmot loikkivat virtaviivaisina uimakoppien välistä rantaan. Puuskat nostivat pieniä hiekkamyrkskyjä dyyneiltä ja ripottelivat hiekanjyviä kaiken ylle, meriheinät värisivät, ja minä kastelin tossuni, kun en malttanut pysyä poissa korkeina vellovien vihreiden aaltojen tuntumasta. Kohina oli niin kova, että oli turha yrittää puhua ja hiekankin takia oli paras pitää suu kerrankin supussa. Ja koska tuuli nappasi lopulta …

Hangon syksy – ihmisen parasta aikaa

Sain lukijalta noottia, etten ole kirjoittanut pitkään aikaan Hangosta, joka onkin ihan totta! Välillä tuntuu, että toistaa itseään kun kirjoittaa näistä pikkuisista ympyröistään. Toisaalta Hanko-jutut ovat palautteen perusteella yksiä kaikkein toivotuimpia. Koetan ryhdistäytyä. Sain samaan syssyyn lukijalta myös kysymysnivaskan koskien syksyistä päiväretkeä Hankoon, ja ajattelin vastata huutoon ihan näin kaikkien kuullen. Ehkä siellä on joku muukin, joka haluaa hypätä tänne niemennokkaan vuoden parhaaseen aikaan tunnelmoimaan. Sillä parasta aikaa tämä ehdottomasti on. (Tai siis apua, kevätkin on aivan ihana, se ujo valo, kiihkeä vihreys, ilmassa leijuva odotus… mutta silti.) Muutamat illat taas hattaranvärisiä rantoja kolunneena huomaan vähän väliä huokaisevani, ettei missään, missään ole kyllä NÄIN kaunista! Hiljainenhan Hanko jo on, sitä ei käy kieltäminen. Vaan siinäpä se syksyn lumous piileekin. Täytyy olla oma, vahva viihtymisenkyky, kun ulkopuolista sirkusta ei ole tuuppimassa riennosta toiseen. On vain ääretön meri ja sen rannalla pieni, omalaatuinen kaupunki, joka aukeaa satunnaiselle kulkijalle hitaasti kuin ovi Narniaan, palkitakseen sitten ihmisen usein lopuniäksi. Ravintoloita on nyt syksyllä auki muutama. Lukija kyseli vinkkejä hyviin barbeque- tai burgeripaikkoihin, sellaisia ei suoranaisesti ole. Mutta kannattaa tiedustella …

Le Petit Festival tulee taas

Kansainvälinen teatterifestivaali Le Petit Festival hurmaa Hangossa jo kolmannen kerran, perjantaista sunnuntaihin 25.-27.8. Vuonna 2015 haastattelin blogiin festivaalin emoa, Mi Grönlundia, se juttu kannattaa lukaista pohjustukseksi, jos aihe ei ole ennestään tuttu. Festari on huima lisä Hangon kulttuuritarjontaan, ja ihana elokuun loppu Muinaistulien öineen mitä sopivin näyttämö erilaisille esityksille ja riennoille. Melko maaginen päätös kesälle. Mi jakoi meille taas muutamat tärpit, vaikka tiukkaa tekikin pysytellä vain kolmessa, joille tilaa lupasin 🙂 Eli älä missaa ainakaan näitä: 1. Tanssin ilta eli tanssiesityksiä Suomesta (mm. festivaalin pääesiintyjäksikin nimetty Suomen nykytanssin huippu, tanssija-koreografi Ima Iduozee), Ranskasta ja Kreikasta sekä Marija Grazio, kroatialainen pianotaiteilija (lauantai, kaupungintalo). 2. Ruotsalaiset performanssitaiteilijat Gustaf Broms ja Maline Casta (perjantaina ja lauantaina, kaupungintalolla ja Regatan rannassa). 3. Lasten sunnuntai, eli naamiotyöpaja sekä Oscar Wilden Onnellinen Prinssi (kaupungintalo). Koko ohjelmiston esitysaikoineen, -paikkoineen ja artistiesittelyineen löydät täältä. Festaripassilla (65 eur) pääsee kaikkiin viikonlopun esityksiin sekä EXPO-taidenäyttelyyn, mutta saatavilla on lisäksi yhden illan lippuja, sekä lippuja yksittäisiin esityksiin. Lippuja saa Tiketistä sekä Hangosta kirjakauppa Tian Kirjasta. Koko festarin ajan maailmanmusiikki soi ja raikaa myös Hangon kaduilla ja …

Vauhdikas kotiinpaluu ja pop uppia

Olemme palanneet, siis jo melkein viikko sitten. Kotiutumisesta en vielä osaa sanoa, jalat ovat hädintuskin koskettaneet maata sen jälkeen kun aamuneljältä viime keskiviikkona laskeuduimme Helsingin lentokentälle. Se ken ei ole elänyt Hangon kesää, ei voi ymmärtää tätä heinäkuisen touhotuksen määrää! Nyt tapahtuu koko ajan ja paljon. Joka ilta on bileet, jokaisena aamuna on laitettava kello soimaan että ehtii kaiken. KAIKEN! Hanko on ahneiden alttari, mitä tulee kesäkivaan. Ja osassa siitä meilläkin on lusikkamme sopassa. Helsingin houkuttelevimmat kivijalkapuodit Nest Factory, Tikau ja Urban A, sekä hyvää tekevät Itämeri-brändit DROPP ja Guardian of the Baltic Sea ovat vallanneet Parkkosen studion Hangon Itäsataman kupeessa. Nyt jos koskaan kannattaa tehdä päiväretki Hankoon. Lähdet kotiin ehkä köyhempänä, mutta onnellisena. Ja vatsa täynnä – voi pojat tätä meidän ravintolatarjontaa taas! Kenties haluat syödä simpukoita Itämeren Portissa tai ostereita Hotel Regatan brasseriessa? Vai vanhan kunnon lohikeiton Brygganilla? Huomenna keskiviikkona studiolla on rosé-viinitarjoilua ja muuta kivaa klo 16 alkaen, eli Hankoon sieltä ja vähän vikkelään. Nähdään kamu! Lue lisää: kaikki Hangon kesätapahtumat löydät täältä. Studion pop upin tapahtumasivu facebookissa, kas täällä.

Ohoi sailor, suuntana Hanko!

Hangon kesä on todentotta alkanut, kaupunki kuhisee. Joka vuosi on yhtä kiehtovaa seurata kuinka muuttolintujen vanavedessä kaupunki täyttyy ensin yhä ahkerimmista viikonlopun viettäjistä ja sitten pikkuhiljaa kesäasukkaista, matkailijoista, tenniksenpelaajista, veneilijöistä… Omakin väki syöksyy kaduille, puistoihin ja rannoille. Pieni, vielä kohmeinen kaupunki levittää kaiken kauneutensa näytille kuin riikinkukko ja paistattelee suven suosituimpana, kunnes taas syksyllä venyttelemme kylliksi saaneina ja annamme talven tehdä tehtävänsä; valmistaa seuraavaan kiihkeään kesään. Jos aava meri, lähes ehtymätön aurinko ja vanhanajan villaromantiikka eivät riitä syiksi hypätä ratin taakse tai junavaunuun, niin miten olisi eurooppalaisittain parin päivän ruokamatka? Tarjonta nuppineulanpään kokoisessa kylässämme alkaa olla ihan kreisin hyvä. Perjantai-illaksi saimme kutsun tutustumaan uusimpaan tulokkaaseen, Skifferiin. Skifferin juuret ovat Helsingin edustan Liuskaluodolla. Sieltä kaikki alkoi, purjehtijoiden ja urheiden Kaivopuiston rannasta irtautuvien lauttamatkalaisten ruokkimisesta. Liuskaluoto on myös lainannut nimeä ravintolan gourmetpizzoille, tai flat breadeille, eli liuskoille. Liuskat erottaa perinteisistä pizzoista hauska, pitkulainen muoto ja astetta anarkistisemmat, runsaat täytteet. Meille oli ennestään tuttu Erottajan Skiffer, jossa olemme lapanneet kitusiimme kuuluisaa mansikkapizzaa ja kylmää valkoviiniä kerran jos toisenkin, ja jossa Parkkonen käy harva se viikko duunireissuillaan, ”tukemassa Itämerta” eli syömässä kalaisan, mummonkurkuilla ja …

Meidän vappu

Ranskan villan uima-altaalta suoraan suomalaiseen lumipyryyn laskeutumisen aiheuttama järkytys unohtui hetkessä, kun toukokuun ensimmäinen valkeni aurinkoisena. Vappumme näyttää kuvista katsottuna yhdeltä heilumiselta. Ja ilmapalloilta, kuorolaululta, levysoittimen raahaamiselta paikasta toiseen. Poika osti tavaratalon alekorista meille 40 munkkia ja hommasi pullon ihanaa, kotitekoista simaa lainaamalla jalkapalloa naapureille. Ranskasta kannetut pateet ja roseet sekä vierastalon mansikkasalaatti kruunasivat taidegalleriassa päivystävän ystävän iloksi katetun ex tempore –piknikin. Loppuiltapäivä istuttiin tiiliseinän lämpimässä kyljessä omalla takapihalla erinäisten ystävien ja falafelpyöryköiden kanssa, kun sisätilat oli vallannut lauma kikattavia ilmapallokauppiaita. Meiltä ei puuttunut yhtikäs mitään. (Mutta yksisarvisilmapalloni kylläkin lopulta karkasi taivaan tuuliin.) Näyttelyvinkki Hankoon: Heikki Kukkonen, mies lattiaan maalatun maton, beduiiniteltta-toiletin ja monen lempitaideteoksemme takaa esittelee tuotantoaan 30 vuoden varrelta Hangon kaupungintalon galleriassa sunnuntaihin 7.5. saakka. Suosittelemme! Kuvissa vilahtava kauniskansinen levy on artistisisarusten nimeä kantava Angus & Julia Stone.