comments 11

Cannesista löytyi viileä eli cool yllätys

Matkapäiväkirja 23.12.2014

Toivuttuamme saapumisillan näköalanihailu-, patee- ja juustokoomasta säntäsimme jo aikaisin seuraavana aamuna tapaamaan muutaman vuoden takaista vuokraemäntäämme Marie-Joséeta.

Ajoimme toisiamme puoleen väliin vastaan, istuimme kahville (no okei, kuohuviinille) Mandelieun pienen ostoskeskuksen kuppilaan ja halailimme ja pussailimme ja vaihdoimme hillopurkkeja (Marie-Josée) ja Makasiinin piparkakkuja ja samppanjapulloja (me). Meillä oli vain puolisen tuntia aikaa, sillä Marie-Josée oli lähdössä ajamaan Vosgesiin, yli 700 km pohjoiseen, kotikonnuilleen joulunviettoon. Silti hän halusi välttämättä nähdä meidät. Aika hassua. Mitä näkemistä meissä nyt on!

(Saimme myös rouvan Nizzassa asuvan tyttären puhelinnumeron ja kehoituksen tavata hänet seuraavana päivänä, ennen kuin tytär puolestaan hyppäisi lentokoneeseen ja muun perheen perään. Näitä hullunkurisia suomalaisia piti esitellä siis laajemminkin suvulle.)

Kurvasimme treffejen jälkeen takaisin talolle ja otimme päiväunet, meistä eräät ovat erittäin ansioituneita päiväunien ottajia.

Illalla porhalsimme Cannesiin, täynnä uutta tarmoa. Rue d’Antibeksi loogisesti nimetty kuuluisa ostoskatu meinasi jouluaatonaaton ruuhkassaan aiheuttaa akuutin kakkospäiväunien tarpeen ihan siinä keskellä katua, mutta pelastauduimme Sephoran paperikassien kanssa rantaan päin, joulutorille. Ja minkälaiselle joulutorille! Luistinrata, valaistuja puita, vin chaud-kojuja, sokeriin upotettuja omenoita, suklaakastiketta tiukkuvia churroja, vohveleita kermavaahtovuorilla, käsityöläisten ja tilpehöörinmyyjien mökkejä, musiikkia, värejä, iloa ja hilpeyttä!

Ihan pikkuisen on ihmeteltävä, että me talven ihmemaaksi itseämme kutsuva maa emme saa aikaiseksi luistinratoja joka niemeen ja notkoon? Vai onko se ekologinen kysymys, siinä tapauksessa vedän kysymyksen takaisin. Oli ihan mieletöntä katsoa kuinka paikalliset lapset ja nuoret mustanaan jonottivat luistelemaan, flirttailivat jonossa ja jäällä, poppi raikui, värivalot täplittivät jään, kentän reunalla myytiin herkkuja ja kuumia juomia. Harva varsinaisesti osasi luistella, näky oli kuin Bambi-elokuvasta, mutta hauskaa oli! Törmäsimme samanlaisiin jääkenttiin muuallakin, isoissa kaupungeissa, pienissä kylissä. Joissakin jään ja lainaluistimet tarjosi kaupunki, korkeimmillaan maksoimme muutaman euron luisteluvuorosta ja luistimista.

Ranskalaiset jouluvalot olivat meille ensin pieni epäileväinen ja kurkkuääninen hmmmmmmmm…. kaikessa välkkeessään. Mutta lopulta se riemu imaisi meidätkin paulohinsa, ja unohdimme varpuset jouluaamuna ja sen, että hetken kestää elämä, ja sekin synkkä ja ikävä. Sisällä kupli, ilo ihan pulputti pintaan. On sentään juhla, on ihanaa!

Siinä huumassako me sitten ostimme valtavan langustin ja söimme sen persiljavoisulan kanssa iltapalaksi talollamme? Jos lähimarketista saa langustia, se mahdollisuus kannattaa käyttää hyväksi. Sillä hei, hetken kestää elämä!

Jatkoa luistinratapohdiskeluun: Voi Suomi sentään

11 Comments

  1. Aaaiii mä niin rakastan lukea näitä ihania juttuja. Paha vaan, että lukeminen aiheuttaa valtavaa tarvetta vuokrata tuo villa itsellekin 🙂
    Kai sä syntyessään luistelunlahjan saaneena suomalaisena näytit ranskiksille kolmoissalkovit ja kaksoisaxelit 😉

    • Minä en jäälle rohjennut, Herra Kamera kylläkin, ja tehtyään ensin valtavan vaikutuksen vauhdikkailla kierroksillaan minuun ja muihin ranskalaisiin, kaatui polvilleen ja joutui keräilemään voimiaan ja vanhat luunsa aidan päällä istuen. Tokeni kuitenkin, onneksi. Kiva että pidät horinoistamme, kiitos!

  2. Ellet olisi itse linkannut tuota Suomi -juttua niin olisin sen saman sulle laittanut. Samoin ne taannoiset uutiset siitä miksei luistinratoja voinut jäädyttää.
    Tekee mieli huokaista syvään. En kaipaa sekuntiakaan tuota puolta Suomesta.

    • Huomasin jutun juuri kun olin painanut Julkaise-nappia, ja palasin kiireenvilkkaa linkittämään. Niin osuvasti sattui nyt aiheeseen sopimaan… valitettavasti…

  3. Voi apua miten ihania kuvia ja ihania kirjoituksia!! Juuri yksi päivä miesystävälle puhuin miten minä nautin kesällä olla (sateisessa ja kylmässä) Suomessa ja juuri joulun aikaan minusta olisi kiva matkustaa ympäri maailmaa haistelemassa eri maiden joulun tunnelmia. Arvaa olisiko ihana vuokrata tuo samainen villa?!
    Minä en ole koskaan maistanut churroja? Miltä ne maistuvat? terveisin yksi ikuinen laihduttaja jota odottaa parsa ja kala lautasella… :/

    • Voin lämpimästi suositella villan vuokraamista joku joulu, niin hyvä loma meillä oli. Ja varsinkin jos saa ystäviä tai perhettä mukaan hintakin asettuu oikein kohtuulliseksi!
      Churrot maistuvat munkeilta, mutta ehkä vaniljaisemmilta? Makeita, kuumia, pehmeitä, syntisen hyviä! Ne olivat usein tomusokerilla huurrettuja ja niitä dipattin Nutellaan tai sulaan suklaaseen. Alaun prin herkku on Espanjasta kotoisin. Ranskassa ei kannata laihduttaa, vaikka toisaalta kala ja parsakin ovat aivan ihania!

    • Anonyymi says

      Niin, olen erityisen kateellinen leipomoista, joita oli ainakin Pariisissa joka toisen kadun nurkassa.
      Ne leivonnaiset…vesi valuu kielelle…
      Ja aamunhan sai aloittaa lomalla syntisesti heti joillakin noista herkuista, ja skipata tavallisen tylsä aamiainen =))

      Nikadora

    • Kiitos Margareta, mahtavaa jos voimme tarjota pienen mielikuvitusmatkan lukijoillemme!

  4. Anonyymi says

    Sekin Ranskanmaalla oli hauskaa ja yllättävää, kun tammikuisella lomaviikolla, viitisen vuotta taakse päin, Eiffel- tornin yhdellä tasanteella oli jäädytetty luistelukenttä! Kuinka romanttista ja ranskalaisen eleganttia…
    Cannesiin olen katsellut hintoja jo useana vuonna, vielä en ole koneeseen älynnyt hypätä!
    Ehkä pitäisi, kun näin teidän huvilakuvat, jotka pihalta varsinkin ovat aivan epätodellisen ihastuttavia, suu loksahti auki…Samoin kylpyhuoneiden suihkuseinien oviaukot, wau!

    Onnenrutistus ja voimahalaus tuleviin tutkimuksiin, ihminen on vahva.

    Nikadora

    • Nikadora, meidän lomamme oli kyllä kaikkien pennosten arvoinen, suosittelen lämpimästi! Kiitos rutistuksesta, tuli tarpeeseen. Ja nyt jäin haaveilemaan luistelemisesta Eiffel-tornissa, eikö tuo olekin mitä täydellisin "once in a life time"-juttu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.