comments 6

Arvaa missä!

Pikainen bonsoir rakkaat, ettette taas luule, että olen jäänyt rypemään omissa angsteissani!

Aikalailla päinvastoin: tupsahdimme, Herra Kamera ja minä, tänään aamupäivällä tuttuihin maisemiin, pienellä twistillä. Sen sijaan, että majoittuisimme vakkarissamme Villa Le Menestrelissä, olemmekin ja asummekin kuvauskeikalla Menestrelin naapurissa La Vigiessä. Muistanette helmikuisen mandariinirosvoretkemme

Saavuimme juuri parahiksi lounasaikaan. Lounashetki jäi tosin silmänräpäykseksi, sillä olemme kuvanneet kuin hullut koko päivän. Siinä missä Suomi kylpee helteissä ja sanomalehden sääkartta on pelkkää kuumottavan punaista ja keltaista aurinkoa, on tänne luvattu perhana soikoon pilvistä. Mutta katsotaan. Minuahan se ei haittaa, olen ehdottomasti enemmän menninkäisiä kuin päivänsäteitä. Vaan kuvausten kannalta argh!

Ajelimme jo eilen aikaisen aamulennon takia Helsinkiin ja kävimme ottamassa vauhtia Ranska-tunnelmiin Ravintola Lyonissa. Oikeasti, olkaa jo menneet, eihän tuommoin taito ja luovuus ole tottakaan! Sanonpahan vain, että paineet ovat nyt ranskalaisilla. Lyonin herkuista lisää pian, uusia kuvia odotellessanne voitte viivähtää vuoden takaisessa Lyon-postauksessamme, ruokahalua nostattamassa.

Herra Kamera virittelee tuolla takapihalla grilliä, napostelemme oliiveja ja paistamme kohta pihvit ja parsaa illalliseksi. Pehmeä punaviini hengittelee antavassa karahvissa, aurinko on vielä palmunlatvan korkeudella. Cannesin lahdella keinuu veneitä, jahteja ja laivoja kuin pilviä meressä. Istun juuri tuon kuvan lounaspöydän ääressä, meillä on pieni toimisto pystyssä tässä varjossa. Keskittyminen on vaikeaa, on juostava jokainen mystinen kivinen polku ja tutkittava jokainen kukkiva puu ja pensas. Valuttava seinän viereen kiviselle penkille, hinattava mekkoa ylemmäs, jotta aurinko saa suudella kalpeita sääriä.

Ihana uusi kohtaaminen täällä salaisessa puutarhassa: mandariinipuut ja sitruunapuut kukkivat. Se tuoksu, voisin ehkä elää pelkästään sillä! Sitruunapuut myös kantavat edelleen hedelmää.

No jaa, ehkä sittenkin kuitenkin myös se entrecôte, jätetään kukkaset keijukaisille. Oikein hyvää viikonloppua, koitan ehtiä postata teille ainakin yhden tosi kivan harissa-lammas-reseptin, ja tietenkin tupituoreita kuulumisia täältä ranskanmaalta.

Joku terhakas Gallian kukko on muuten hoilannut kaula pitkänä koko kuvauspäivän jossain lähistöllä, osuvaa!

6 Comments

  1. Jopas taas kerkisitte!
    Täällä on vain kirmailtu pitkin valkovuokkoista metsää.

  2. Anonyymi says

    Punaviini, palmut, sitruunapuut, salainen puutarha…järki lähtee!

    Nikadora

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.