comments 2

Ajatukseni mut kauas kantaa

Gunnarsinrannasta on tullut varsinainen voimapaikkani. Pienet punaiset kalavajat, Tulliniemen rannalle johtava korkea kallio tähystyspaikkoineen ja hyvällä säkällä auringon lämmittämillä penkeillä turisevat ukot. Hiekkarannan alkupään sileään kiveen on joku kaivertanut sata vuotta sitten purjelaivan. Toisessa päässä on toinen sileä graniittinlohkare, kuin luotu selällään makaamiseen syvään hengittäen. Hiekalle helmojaan heilauttava meri on tähän aikaan vuodesta käsittämättömän kirkas ja ihan vihreä. Asteita on kuulemma nyt noin 11, uimareille tiedoksi.

Satama sykkii ihan siinä idyllin takana, rahtilaivoista saa kummaa voimaa. Maailma käy kääntymässä tässä meillä! Tuosta eteenpäin kaikki on auki.

Jos liikut pyörällä, kuten Kirjatoukka, ehdit nähdä kaikki kivat talot, pihat ja piharakennukset, kaksi vanhaa hautausmaata ja ruosteisen radanpätkän. Rullaa Troolarisatamankin kautta, alukset ovat kuin piirretyistä elokuvista. Torille on viiden minuutin matka.

Yksi alueen lempitaloistani (vaikken siis koskaan ole käynyt sisällä tai edes pihalla), laivaa muistuttava funkishelmi on näköjään myynnissä. Jos mä olisin sä, mä muuttaisin Hankoon!


Hangon karttaa, ole hyvä.
Muista myös: Reitti Suomen eteläisimpään kärkeen on nyt auki. 

2 Comments

  1. Anonyymi says

    Ihania reittejä, ja mikä funkkishelmi tosiaan! Kyllä siellä kelpaa tallustaa ja haaveilla=))

    Nikadora

  2. Anonyymi says

    Kirjoitusvirheet annettakoon anteeksi…=)

    Edellinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.