comments 10

Ajattelin sinua

Tiedättekö, aika paljon kului kahvia kortteja kirjoitellessa. Tilkkanen viiniäkin. Lopulta viestejä lähti matkaan yli 40, pieni paperikassillinen.

Koitin kirjoittaa jokaisen kortin eri tavalla, kertoa vähän erilaisista asioista. Osan kirjoitin ihan alkumatkasta, osan vasta viime hetkillä. Joskus tartuin kynään heti kun heräsin ja muutaman kerran vielä sängyssä, ennen nukahtamista. Kerran annoimme lasten lojua aamutuimaan sängyissään ja kipaisimme kahdestaan Cannesiin Forvillen torin nurkille maitokahville korttipinoinemme. Torin kulmille siksi, että on hauskaa katsoa tiskien kokoamista ja aamuhulinaa, kauppiaiden punaisia poskia, erilaista, utuisempaa kello seitsemän valoa.

Kirjoittelin myös ravintola Colombe d’Orissa, ihanan lounaselämyksen jälkimainingeissa, suuren puun varjossa. Kirjoitinkohan jonkun kortin Italiankin puolella, kukkasten kaupungissa San Remossa? Isoimman osan ainakin postitin muistaakseni Mentonista, postileimahan sen vastaanottajalle kertoo. Postimerkit, ensimmäisen erän, ostin vakkarisupermarkettimme lehtikioskista. Sain vain kymmenen, koska lehtikioskin mies halusi säästellä merkkejä vastaisen varalle. Hyväksyin selityksen paikalliseen tapaan vain lievän ärtymyksen värittämällä olankohautuksella ja ostelin suosiolla lisää seuraavista kioskeista. Postimerkeissä, ihan hassun pienissä, on hilkkapäisen Mariannen kuva. Ranskan, vapauden, veljeyden ja tasa-arvon kasvot.

Sain teiltä aivan ihania viestejä samalla kun lähettelitte osoitteitanne. Ja sitten taas, kuvien kera, kun kortit (toivottavasti kaikki?) olivat tulleet perille. Kortteja lähti Hangosta Rovaniemelle, ja pari muualle Eurooppaan. Kortit sujautin kirjekuoriin ja kirjekuoriin ripottelin kuivatettuja laventelinkukkia. Vasta kun työnsin viimeistä nippua keltaiseen postilaatikkoon, ryhdyin ajattelemaan mitä mieltä ranskalainen postilaitos mahtaa olla rapisevista kuoristani. Mutta tavoilleni uskollisena ajatteleminen oli siinä vaiheessa jo myöhäistä. Siellä ne lepäsivät, laventelintuoksuiset viestit, ja aika moni ranskalainen sai siten kaasulaskunsa ja muun tärkeän postin sillä viikolla kummallisen tuoksuvaisena.

Osoitteistanne ja viesteistänne opin, että te asutte kaduilla, joilla on kauniita nimiä, te olette hyvin eri ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa, ja teissä on ilahduttavan monta muistikirjahullua. Osa oli tuttuja, ihan kasvotustenkin tai ainakin kommenttikentiltä, osa lukijoita, joista en tiennytkään. Tämä korttitempaus oli omasta mielestäni paras ideani aikoihin, niin paljon iloa se minulle soi.

Otteita muutamista viesteistänne, paikoin hennosti editoituna, jotta yksityisyys ei kärsi. Kiitos ihan jokaisesta osoitteesta ja sanoista niiden saatteena.

“Oli minun vuoro saada laventelilta tuoksuva kortti Ranskasta. Kiitos! Miten voikin käsin kirjoitettu kortti ilahduttaa niin paljon. Ilmassa oli jo loppuviikosta väreilevää odotusta, mutta parasta oli, että saapui maanantaina. Viikon hankalin päivä sai laventelinsinisen kehyksen. Koko perhe taisi korttia odottaa tai tiesivät sen tärkeäksi minulle. Sain jo päivällä töihin kuvan kirjekuoresta.”


“Eilisen pitkän luentopäivän jälkeen, myöhään illalla, löysin eteisen pöydältä ihanan laventelintuoksuisen kirjekuoren Ranskan postileiman kera. Sydämeni heitti kuperkeikkaa ja suupielet vetäytyivät korviin saakka.”


“Miten onnelliseksi voi ihminen tulla yhdestä postikortista? Niin onnelliseksi että kuljettelee korttia ympäri huushollia ja koittaa löytää paikan jossa se on mahdollisimman hyvin esillä. Ja laventelit. Niitä tuoksutellaan niin että luulisi Rivieran tulevan lähemmäksi pohjoista pelkästään siitä imuvoimasta.”

“Kiitokset kortistasi – se saapui eilen! Tuokiokuva illalta: lähdin töistä, syöksähdin läpi kaupungin kotikulmille ja selvitin tieni yli eteisen kenkä- ja ulkovaatekasojen. Minua oli vastassa äänekäs ja hyppivä joukko: koira, taapero, koululainen ja puoliso (juurikin tuossa järjestyksessä), ja kotiutumisseremonian jälkeen pääsin vihdoin kurkistamaan pöydälle, johon saapuneet postit aina kasataan. Ja siellä oli tuoksuva kirjeesi.”

“Kiitos kauniista kortista! Vielä isompi kiitos huumaavasta tuoksusta, joka lennätti minut oitis laventelipelloille tästä harmaasta torstaista. Teit minut iloiseksi! Ne pienet, suuret asiat.”

“Seisoskelin juuri keittiössä sämpylä suussa, odotellen pastan valmistumista ja musiikkia kuunnellen, kun kuului vaimea kopsahdus. Posti tulee aamupäivisin, mutta nähtävästi ulkomailta tuleva jaetaan iltapäivisin. Posteljooni toi tuoksun Cannesista! Kiitos!”

10 Comments

  1. Anonyymi says

    �� Voi miten paljon näitkään vaivaa meidän korttien vuoksi. Onneksi kuitenkin kortit tuottivat paljon iloa meille saajille, mutta myös ilmiselvästi lähettäjälle. Nyt vain kävi niin, että tätä lukiessa iski armoton matkakuume. Niin hyvin tunnelmoit tässä ��

    Riitta

  2. Anonyymi says

    Hymiöt ei siis oikein toimineet tällä koneella..

  3. Anonyymi says

    Mitäs on noissa paksureunaisissa pikkulaseissa kahvin kyytipojaksi? Mainio tuo sun korttiprojekti!

    Belgian Lempi

    • Se oli jonkulainen talon persikkalikööri, tarjottiin lopuksi pyytämättä ja yllätyksenä, ja maistui suloiselta!

  4. Anonyymi says

    Minä höperö jännitin, etten saa korttia ollenkaan, kun oli ongelmia tavallisen sähköpostin kanssa ja aika myöhään sain pikaviestin toisella sähköpostilla lähetettyä…
    En siis varsinaisesti odottanut korttia ollenkaan. Mikä upea elämys on saada odottamaton kirjekuori upeine kortteineen, sen muutoin kaamean päivän päätteeksi!
    Korttisi on eteisessä kunniapaikalla keskimmäisenä, kahden muun tärkeän matkakortin välissä.
    Pikkunaulakon yllä, aina matkan toivossa…
    Kiitos sinulle ihanalle♡

    Nikadora

    Nikadora

    • Nikadora, en tiennytkään, että laitoit osoitteesi, enhän tiedä oikeaa nimeäsi! Olenpa iloinen, että kirjoitin JUURI sulle, uskolliselle lukijalle ja kommentoijalle <3

  5. Anonyymi says

    2 vinkkiä: Joulupukin koti ja upean vanhahtava ratikkakortti 😉

    Nikadora

    • Aaaaa, taidan tunnistaa! Nyt sulla on nimikin, enää kasvot puuttuvat 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.