comments 24

Aalto, joka vieri rantaan.

Me olemme täällä blogissa viime aikoina puhuneet unelmista ja siitä, miten tietää mitä oikein haluaa.

Minulla on koko elämä tästä eteenpäin monilta osin vielä ihan auki ja välillä tunnen olevani maailman keskeneräisin ihminen. En tunnu millään löytävän polkuani, jos sellaista on olemassakaan. Ehkä minut on luotu tämmöiseksi hiukan harhailevaksi, kompleksiseksi Kirjatoukaksi, ehkä se vain kertakaikkiaan on elämäni tarkoitus?

On toki kuitenkin joitakin asioita, joita tiedän toivovani. Ne ovat vain vähän semmoisia pieniä, hienostelevia ja pinnallisia, joita epäilee sanoa ääneen, koska ne eivät liity esimerkiksi maailmanrauhaan, jota toki toivon myös.

Mutta olkoot. Tässä kolme haavettani.

Blogia pidempään lukeneet tietävät ongelmallisesta suhteestani jouluun. Pienet jouluihmiseni ovat murtaneet vuosi vuodelta vastarintaani, mutta silti olen pitkään haaveillut erilaisesta joulusta jossain ihan muualla. Lapset kuitenkin ovat maailman konservatiivisinta kansaa ja ovat halunneet joulun aina kotona, aina samalla tavalla, aina samalla kaavalla.

Olen myös haaveillut siitä, että näkisin Etelä-Ranskan rannikon talvella. Miltä näyttää Rivieralla, kun sinivalkoiset, raidalliset aurinkovarjot on kerätty pois valkoisten kivien peittämiltä rannoilta? Kun espadrillokset vaihtuvat topakoihin kävelykenkiin ja kun Promenade des Anglaisia täplittävät vesilätäköt ja sade piiskaa La Croisetten palmurivistöä? Entä kun tuuli pyyhkäisee rinteiden pikkukylissä läpi turistivirroista tyhjentyneiden aukioiden? Ilman hiekanväristä, kirkasta auringonvaloa, mitä jää Côte d’Azurista jäljelle? Luulen, että jotakin, joka miellyttäisi minua vielä paljon kuumaa sesonkia enemmän.

Rakastan olemista oikeissa paikoissa vähän väärään aikaan. Rakastan tiistai-päiviä enemmän kuin viikonloppuja, toreja ja halleja sulkemishetkellä, bistroja silloin kuin kankaisia lautasliinoja vasta silitetään, epähuomiossa kehitettyä lounashiprakkaa enemmän kuin fiinejä iltajuhlia sekä rautatieasemia, lentokenttiä ja hotelleiden auloja silloin kun en ole matkalla minnekään. Kuten tiedätte jo, rakastan Hankoa sesongin ulkopuolella.

Me olemme nyt istuneet, laskeneet, jutelleet, varovasti innostuneet ja lopulta yhtäkkiä luopuneet yhteistuumin joululahjoista ja varanneet sen sijaan viisi lentolippua. Asiat, joita tapahtuu lähipiirissä, suorastaan tyrkkivät tekemään nyt haaveista totta, kun vielä voi.

Kaikki tapahtui loppujen lopuksi nopeasti. Vietämme loppuvuoden pienessä kylässä Cannesin yläpuolella.

Ai niin, ja se kolmas haave. Se oli syödä jouluaattona ostereita.

Tiesitkö: Ranskan Riviera oli alunperin, jo 1700-luvun lopussa mutta varsinkin 1800-luvulta eteenpäin, nimenomaan muodikas talvilomakohde. Euroopan aatelisto, venäläiset emigrantit, varakkaat terveysmatkailijat ja varsinkin rahakkaat engelsmannit löysivät tiensä silloisiin pelkkiin pieniin kalastajakyliin ja niiden leutoon, jopa parantavaan ilmastoon. Seuraelämä kukoisti, loistokkaita talvihuviloita, joissa viihdyttiin syyskuun ja huhtikuun välinen aika, rakennettiin kiihkeästi kukkulalta kukkulalle. Monet kuuluisat hotellit olivat kesäkuukausina suljettuina, sillä kukapa nyt kesällä Välimerelle halajaisi. Taiteilijat eri puolilta maailmaa löysivät myös nopeasti Rivieran valon, joka inspiroi heitä ympäri vuoden. 

24 Comments

    • No jaa 🙂 Tarkoitin vain sitä, että kannattaa esimerkiksi toteuttaa haaveitaan silloin kun on vielä elossa! Yolo!

  1. JEE! On hienoa, kun haaveet toteutuu. Minä luulen, että minä en poistu Suomen joulusta enää ikinä, jos ei ole pakko. Muutenkin unelmat on nyt tuumaustauolla.On sellainen täyttymyksen tunne. Tai sitten vain kuluneiden kuukausien ähky, jossa ei jaksa oikein nähdä eikä unelmoida mitään? Olla vain ja hyristä.

    • Teillä on nyt niin paljon tapahtunut, on varmasti ihanaa ankkuroitua ja nauttia joulusta Omassa Kotona <3

  2. mä olen pohtinut samoja, sitä että miksi on keskeneräinen, miksi kaipaa jonnekin ja ei ole varma edes ammatistaan ja kaikki on auki, paljon matkustanut ja katsellut merta ja harhaillut kameran kanssa pitkin poikin ja etsiskellyt sitä polkua, (meillä muu perhe ei niin halua matkustella joten yksin meneminen on ollut tavallaan haikean suloista).
    Ihanalta kuulostaa ja reissustanne tulee varmasti hieno ja Riviera talvella on varmasti kaunis <3

    • Mä olen myös ajatellut, että onko se nyt sitten loppujen lopuksi niin hienoa olla valmis, ehkä keskeneräinen on ihan yhtä hyvä kuin "valmis", erilainen vain? Matkasi kuulostavat myös matkoilta itseen, en tiedä uskaltaisinko. Hyvä sinä.

  3. Iloinen sun ja perheesi puolesta! Hyvää joulunodotusta! Itsellä tällä hetkellä unelmat ihan kateissa. Ehkä ne on vain sellaisia huokauksia, joista en ole saanut kiinni kuukausiin.

    • Kiitos, tosi tosi ihanaa, että te kaikki tunnutte iloitsevan meidän matkastamme, se tuntuu suurenmoiselta!
      Voi kun saisit unelmista kiinni, edes pienistä ja pinnallisista. On mullakin vielä paljon miettimistä isojen linjojen kanssa. Huokaillaan, kyl se siitä <3

    • No niin on! Kerrankos sitä, onhan (toivottavasti) vielä kotijoulujakin jäljellä riittämiin!

  4. Anonyymi says

    Hyvä paikka viettää joulua santoneiden ja 13 jälkiruuan kanssa. Puhumattakaan hanhenmaksasta ja halkokakusta, ostereista jne. Onnea teille ja mukavaa joulun odotusta t. Nallet

    • Kiitos kivat Nallet! Yritin jo soitella paikalliselle suklaamestarille ja tilata jouluhalon 🙂

    • Anonyymi says

      Viime talvena leivoin ranskalaisen jouluhalon! Poika opiskeli vielä ranskaa ja sai opelta ohjeen kotiin =))

      Nikadora

    • Leivoitko? Hmm… minä ja mun leipomiset, ehkä parempi että marssin paikalliseen leipomoon 🙂

  5. Voi onnekkaat! Onhan teillä sellainen yksi iso kapsäkki johon voisin käpertyä mukaan?

  6. Ahh! Aplådit teille täältäpäin! Hieno juttu että haave viettää joulua muualla toteutuu! Ja kyllä osterit tulevat maistaaman hyvin 🙂 Kyllä se on vähän niin että ne muualla vietetyt joulut muistan kaikkein parhaiten.Vaikka kotona on ihan ok välillä. Mieheni on pitkään halunnut viettää joulua etelämmässä mielummin jossain missä on lämmintä mutta tytär on hanakasti pannut vastaan koska niin kuin osuvasti kirjoitit jouluna kaikki pitää olla niin kuin aina on ollut…

    Unelmat jotka sanot ääneen tulevat helpoimmiksi totta!

    • Tack Carina <3 Toivottavasti tästä joulusta syntyy meille kaikille kivoja muistoja. Ja onhan sekin jotain, jos huomaankin kaipaavani kaikista eniten sitä rakasta vanhaa kotijoulua!

  7. Anonyymi says

    Ihanaa, nyt me kotona perinteistä joulua viettävät saamme varmaankin lukea millaisen joulun tuolla etelämpänä koette. Joulua ja jouluisia Ranska tarinoita on mukava odotella. Mukavaa vuodenloppua teille! Tiina

    • Me kerromme kyllä sitten kuulumisia, varmaan ihan kyllästymiseen asti 🙂
      Huomaan kirjoittaneeni aika laveasti tuon "loppuvuoden". Emme siis ihan vielä lähde minnekään, jouluksi vasta. Kiitos kun te kaikki jaksatte kannustaa ja iloita mukana, te suurisydämiset!

    • Anonyymi says

      Ihastuttava matka-ajatus! Itsellekin pompahti valtavan levoton olo, ajatellessani paikallaan olevaa kotijoulua… Niitähän on ollut jo loputtomiin vuosia peräkkäin…
      Jollen pääse Gotlantiin, hypättäisiinköhän vaikka laivalle aaltojen sekaan…
      Lapissa käyn jo aiemmin joulukuussa, Tampereella nyt marraskuussa.
      Ulkomaat kiinnostavat silti aina. Tuo Ranskan maalaiskylä olisi hurmaava!

      Talleta jokainen kaunis hetki mieleesi, loputtomia ihania muistoja vuosiksi eteenpäin…

      Nikadora

    • Gotlanti jouluna, kuulostaa mahtavalta!!
      Kiitos matkatoivotuksista, ystäväni Nikadora <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.