Month: heinäkuu 2016

Uusia ystäviä

Juuri kun olin antamassa tälle seikkailuttomalle kesälle nimen ”Tyhmä kesä 2016”, saimme kutsun illallisille. Eräät hurmaavat naiset, kutsuttakoon heitä tässä vaikka nimillä Gigi ja Ophélie, saivat vihdoin potkittua Herra Kameraa pistämään pystyyn taidelainaamon valokuvatöistään, ja toimien itse rohkeasti ensimmäisinä asiakkaina, kiikututtivat koteihinsa mieliteoksensa. Nyt oli tullut aika juhlia teoksista ensimmäistä Gigin kutsumana, ja millään kakkukahveilla ei tästä selvittäisi. Pyöräilimme siis jännittyneinä aurinkoisessa ja hyvin helteisessä illassa (minä vielä hiekkaa hiuksissani, noustuani melkein suoraan rantakallioilta kuin mikäkin kajahtanut peräkylän venus) silkkaa iloa hehkuvaan villaan Bellevuen rannan tuntumaan. Vastassa oli lattiasta kattoon säkenöivää valoa. Meitä oli koolla kolme perhettä, muutamia puuttuvia tyttäriä lukuunottamatta. Istuimme taulun eteen katettuun pitkään pöytään kuin herneet palkoon ja vain puhuimme ja puhuimme ja puhuimme, toistemme suuhun. Ja söimme. Ja nauroimme. Ja minä lauloin. Perhana. Ikkunat ja ovet olivat auki huumaavan vihreään iltaan ja hitaasti tummuvaan yöhön, aika kiisi liian nopeasti. Ei ole niin helppoa saada uusia ystäviä, vanhemmiten. Nyt tuntui, että olisimme olleet yhdessä, yhdessä aina. Hirmuisen suuri lahja. Silti, jos sallitte, ja koska tiedätte rakkauteni ruokaan, haluan nostaa illan kohokohdaksi tuon …

Oikaisuvaatimus

Kirjatoukan mutsi lähetti oikaisuvaatimuksen vimma-postaukseeni. Edesmennyt sukulainen olikin (eläessään) sanonut että kesä on ohi kun horsma on kukkinut (eikä kun horsma kukkii) ja horsma kukkii kauan. Olen siis elänyt vuosia turhaan kauhu kurkussa tienvieriä kytäten ja lyhyttä kesää sureskellen. Mutta nyt voimme kaikki lopettaa panikoimisen. Vielä on kesää jäljellä, sommartiden hej hej!!! (Olisin tosin voinut vaikka vannoa, että tänään sataa, ja kovaa sataakin. Meidän torvisoittokunnallamme on nimittäin liput varattuna illaksi Raaseporin kesäteatteriin. ) Kuvat alkuviikolta Hangon Vedagrundetin rannalta. Hanko Plage -kori: Nest Factory Raidallinen pyyhe: Langø Home

Tattipastaa

Tatteja taivaan täydeltä, tai siis metsän. Poika toimi tattioppaana Hangossa vieraileville ja sai saaliista siivun palkkioksi. Onneksi metsästysseurue myös siivosi takapihallamme ihanan puheensorinan saattelemana ja kylmän samppanjan voimin koko saaliin, minulle ei jäänyt kuin hekumallinen osuus, kokkaus ja syöminen! Ei tätä nyt taaskaan ole oikein reseptiksi kutsuminen, mutta koska itse pidän juuri näin yksinkertaisista asioista, niin ehkä joku muukin. Helppo tattipasta Kuutioi puhdistetut tatit ja paahda sieniä kuivalla, kuumalla pannulla kunnes kosteus on haihtunut. Sienet menevät paahdettaessa reilusti kokoon, koita siis arvioida tarvitsemasi määrä sen mukaan. Mausta paahtuneet tatit suolahiutaleilla ja roimalla mustapippurilla. Lisää nyt vasta (kirnu)voita ja kiepauta tatit voisulassa. Laita pienittyä punasipulia ja pari kokonaista valkosipulinkynttä kuullottumaan tattien kanssa voihin. Pidän tässä ruokalajissa sipulista melkein raakana. Mausta koko komeus parilla tuoreella rosmariininoksalla ja tirauksella sitruunanmehua, jätä pannu maustumaan kunnes pasta (penne) on kypsynyt. Tarjoile heti.

Vimma

Miksi en mennyt iltauimarien mukaan, miksi murjotin kotona mieli matalana? Ei kai mitään seikkailuja voi tulla, jos ei lähde tukka putkella niitä puolitiehen vastaan? Minä olen sitä surullista sorttia, että valahdan jo hyvissä ajoin heinäkuuta paniikkiin kesän loppumisesta. Kaikki on mennyttä, uikutan uuden sohvan nurkassa (jossa uskallan istua vain liikahtamatta ja tikkusuorana etten hiekota sitä), tuuli kääntyy, sen tunnen! (Mutta en sentään väitä, että kesä on ohi kun horsma kukkii, kuten edesmennyt kummitätini. Näin lämpöisen kevään kohdalla se olisi tarkoittanut toukokuun loppua…) Vaan jospa tämä onkin alku? Lohduttaudun ajattelemalla kokonaista Etelä-Eurooppaa, joka vasta naputtelee automaattisia lomaviestejä sähköposteihinsa ja on vielä ihanan, toiveikkaan rapeita kokonaisen pitkän lomakuukauden siintäessä edessä loputtomana ketjuna hitaita, kahvintuoksuisia aamuja. Tännekin hiipivät vihdoin tahmean kuumat mehujäähellepäivät ja tarpeeksi pimentoiset yöt, jolloin kuu kutsuu ujompaakin yöuinneille heiluttamalla kultaista helmaansa syvänvihreän veden yllä.  Elokuussa hartiat laskeutuvat. Elokuu on jotenkin erilainen, lempeämpi, sanoi Herra Kamera, ja ketä minä uskoisin, jollen Herra Kameraa. Olen miettinyt sitä kun puhutaan irti päästämisestä, lukenutkin irtipäästämisen ihmeestä. Se tuntui hyvältä ajatukselta. Ajattelin, että tässä kohtaa se tarkoittaa, että minun on laskettava irti omista lomallaolon kuvitelmistani. Luopua, …

Iltahämyn uimarit

He lähtivät illalla liikkeelle kahden, pyöräilivät Bulevardin lehmuskujaa, torin poikki, radan yli, sataman rautalanka-aidan viertä, ohi vanhan ortodoksihautausmaan. Hiekkatien jälkeen tulevat troolarit ja sitten pieni kalastajakylä, ja kylän päässä se rakkain ranta. Pyörät jätetään merituulesta vahvistuneiden, kippuroiden mäntyjen alle ja punaisten verkkovajojen välistä pääsee pujahtamaan hiekalle. Vesi on melkein heti varpaissa, illanhämyssä edessä vilkuttaa majakka.

Kaksi kanaa

Minulla on eräs ihana keittokirja, josta usein villiinnyn kokkailemaan, vaikka kai koskaan en ole varsinaisesti yhtään ruokalajia toteuttanut suoraan kirjan resepteistä. Mutta hyvä keittokirja toimiikin juuri näin, herättää ruoanlaittohimot, nostaa veden kielelle, saa aikaan sutinaa hellan ääressä. Kyseessä on Van Gogh’s Table – At the Auberge Ravoux. Eikä se oikeastaan olekaan pelkkä keittokirja, vaan kertomus Vincent van Goghin viimeisestä majapaikasta, Ravoux’n majatalosta ja sen ravintolasta. Paikasta, jossa van Gogh kuoli vuonna 1890. Kuolemasta suoraan elämään, eli syömiseen. Tällä kertaa inspiraationpuuskan nostattiresepti Stewed Chicken with Mustard Cream Sauce. Jota en siis tehnyt. Tein… jotain omaa kana-juttua. (Tässä taas yksi syy miksi minulle ei ole mitään kategoriaa. En ole oikea ruokablogi, en ole kunnon kirjablogi, en ole missään nimessä muotiblogi, en ole juuri lainkaan sisustusblogi, enkä edes tiedä mitä lifestyle tarkoittaa.) No mitä nyt siis yritän tällä kaikella sanoa on siis se, että tärkeintä on että tekee. Että ei se ole niin nokonuukaa. Nyt arvon sormet näppäimellä, että mitä oikeastaan ole teille jakamassa, kun en rehellisesti sanottuna oikein muista miten oman kanani tein. Mutta tehdäänkö niin, että jaan …

Vielä ehtii!

Studiollamme, rahtilaivojen kyljessä, Hangon Itäsataman ja Länsisataman välissä, vanhassa fillaritehtaassa on vielä tänään perjantaina ja huomenna lauantaina visiitillä Nest Factoryn, Nómadin ja Kaarina K:n pop up -kauppa. Lauantaina alkaa pikkuhiljaa poispakkailu, joten kiiruhda, jos haluat kotiisi mahtavia boheemiviboja tai yllesi suihkuseurapiirien katseet kestäviä kesäasuja. Kuvissa näkyvät Nest Factoryn mahtavat ulkokalusteet (kyllä, olen käynyt loikoilemassa niissä hävyttömän monta kertaa) myydään puoleen hintaan. Himottais. Se ken muistaa kirjoitukseni pihaelämästä kesäkuulta, saattaisi nytkin hyristä jostain vetovoimanlaista. Niin hyvin unelmiani vastaisivat nämä kalusteet ja kuosit. Enää vesipiippu puuttuu! Studio Tomi Parkkonen Vanha Helkama-tehdas Satamakatu 2, Hanko (Steel Studion ja Merijoogan vieressä, sisäänkäynti parkkipaikan puolelta.)

Jonnan kesäkodissa

Eilen karkasimme päiväksi erääseen kuuluisaan saareen, kun onnistuimme vihdoinkin ajoittamaan molempien perheiden kiihkeät kesäelämät niin, että edes osa porukasta oli samaan aikaan samassa paikassa. Eli tällä kertaa Jakob Ramsjössä. Ystäväni Jonnan eli ”Mrs Jonesin” mökki sijaitsee Inkoon edustalla kauniilla kallioilla, väylän ja aavan välissä, käppyräisten mäntyjen katveessa. Jo venematkalla hartiat laskeutuivat, taisin laskea satamassa irti jostain muustakin kuin kiinnitysköysistä. Ei, omaa venettähän meillä ei ole, olemme nykyään ihan umpimaakrapuja. Jonnan mies sai noutaa meidät aalloille Inkoon satamasta nyssyköinemme. Perillä teimme tupatarkastuksen, riisuimme vaatteita, lojuimme aurinkotuoleilla, hörpimme maitovaahtohuppuisia kahveja ja avasimme cavan. Sitten kokattiin, savustettiin ja syötiin hartaasti, kunnes oli aika taas turvautua kapteeniin, karauttaa Inkoon söpöön vierasslaituriin ja autolla takaisin Hankoon. Ymmärrän Jonnan saaristorakkautta niin hyvin! Ja hänhän on kuin syntynyt sinne, kaikessa tyylikkyydessään kuitenkin ihan kunnon merenelävä. Ajaa venettä hiukset suolaisessa tuulessa hulmuten, jollaileekin kuulemma, ja pyörittää tyynesti näyttävää huusholliaan, jossa peseydytään tulitikkurasian kokoisessa saunassa, kipitetään tarpeen tullen ulkohuussiin, viljellään omia eväitä kasvihuoneessa ja annetaan auringon tuottaa sen verran sähköä, että puhelimen saa joskus ladattua. Mutta sille me naureskelimme, että hän saarirauhassaan kaipaa joskus …

Ranska-teemainen kesäkirjalista ja reseptejä piknikille

Maanantaiaamu valkeni ihanimpana ikinä, kun valutin itseeni maitokahvia, lajittelin lukemistoani ja hoipuin lopulta muina kameleina kirjakasseineni Leijonarantaan Gauharin ranskalaista piknik-tapahtumaa emännöimään. Niin lämpöistä aamua ei tähän kesään ollut vielä ehtinyt osuakaan. Me suorastaan kelluimme helteessä vilteillämme ja tyynyillämme! Kiitos kun poikkesitte, te kaikki kivat ihmiset. Kesäkirjalistat loppuivat alkuunsa, joten täältä pesee lukemista niille, jotka jäivät ilman. Listan alla vielä piknikin himotuimman dipin ohje sekä muita eväsvinkkejä blogiarkistosta omille helteisille rantareissuillenne. Gauharilaisetkin halusivat kiittää teitä mielenkiinnosta jatkamalla piknik-päivän etua blogin lukijoille; koodilla kirjatoukkablog saat Gauharin verkkokaupan ostoksista -20 % sunnuntai-iltaan (klo 00:00) saakka.  Mutta nyt asiaan, eli kirjoihin <3 KLASSIKOT:  Victor Hugo, Kurjat  Guy de Maupassant, Koru ja muita novelleja  Irène Némirovsky, Veren polte  Francoise Sagan, Bonjour Tristesse  F. Scott Fitzgerald, Yö on hellä UUDEMPAA RANSKALAISTA  Anna Gavalda, Lohduttaja  David Foenkinos, Yhden elämän muistot  Delphine de Vigan, D’aprés une histoire vraie  Muriel Barbery, Kulinaristin kuolema ELÄMÄÄ ja ELÄMÄKERTOJA  Herman Lindqvist, Madame de Pompadour  Alicia Drake, The Beautiful Fall, Fashion, Genius and Glorious Excess in 1970s Paris  Gertrude Stein, Alice B. Toklasin omaelämäkerta  Juha Tanttu, Ranskalaisia pastilleja  Francoise …

HangArt

Hanko-hommia taas, täällä kun on kesä kuumimmillaan monessakin mielessä. Aurinko paistaa, tapahtuu ihan hirveän paljon kaikkea kivaa ja kukaan konna ei nuku paria tuntia kauempaa rytmien kannattelemissa kuutamoöissä. Ihanaa taukoa kaikkeen riekkumiseen tarjoaa taidepaussi, kulttuuritankkaus. HangArt-taidekierros on käynnissä juuri nyt pari päivää, 19.-21.7. Useiden taiteilijoiden ateljeet ovat auki, ja niissä piipahtelu toivottavaa. Tässä muutama Kirjatoukan tärppi rundille, jolle voi osallistua omin päin ja omin aikatatauluin haahuillen tai taidebussin kyydissä. Ateljeet ovat avoinna klo 12-16 (tai klo 18). ”Hovitaiteilijamme” Heikki Kukkonen Mies Taiteilijaresidenssiin maalatun maton, pikku-toilettimme beduinniteltan ja monen taide- sekä ruokaelämyksen takana. Heikki on ihana! Kävelykaverini Muddle Lilius Toivottavasti Muddlella on sinisiä kissoja näytillä? Mutta oli tai ei, hänen puutarhansa on myös taideteos, joten kaikki kukkaislapset suorinta tietä sinne! Salaperäinen Isabella Cabral En halua sanoilla selittää puhki. Tämä on nähtävä. Vallankumouksellinen Jori Kalliola Jorin töitä tässä kuvituksena ja aikaisemmin olen hänet esitellyt täällä. Jori on myös Mustien Silmien hurmoksellinen laulaja, muistatko? Monipuolinen Maihinnousu-kollektiivinäyttely Seitsemän taiteilijaa, seitsemän kurkistusta heidän maailmoihinsa. Monta teosta, joista haaveilla. Koko ohjelman, osoitteet, aukioloajat ja kaikki taiteilijat löydät täältä.