Month: marraskuu 2015

Kirja kiertoon, lähde mukaan!

Hei tää on KIVA ja tärkeä juttu! Ystäväni Marjaana julkaisi oheisen tekstin juuri Facebook-seinällään ja antoi luvan jakaa. Miten hauska tapa laittaa kirja tai pari kiertoon, enkä voi kuvitella parempaa kohtaloa tärkeille kirjoilleni kuin kulua nuorten käsissä. Mä olen messissä. Lukeminen auttaa ymmärtämään maailmaa ja ihmistä. Vain lukemalla oppii itse ajattelemaan. ”Lahjoita hyvä kirja äidinkielen luokkaani -kampanja. Olen ollut 16 vuotta äidinkielen opettajana ja minulla on ensimmäistä kertaa ikioma luokkahuone. Haluan täyttää luokkani hyvillä kirjoilla! Lahjoita siis kirja luokkaani! Ehtona on se, että kirjan pitää olla omasta mielestäsi hyvä ja sinun tulee ehdottomasti kirjoittaa kirjan kansisivulle perustelu, miksi kirja kannattaa lukea. Kirja voi olla romaani, elämänkerta, novellikokoelma, runoutta, sarjakuvaa tai harkitusti jopa tietokirjallisuutta. Toivon myös, että jokainen lahjoittaja allekirjoittaa perustelunsa ja kirjoittaa, mitä ammattialaa edustaa. Opiskelijani ovat 15-17-vuotiaita ammatillisessa koulutuksessa opiskelevia nuoria, mutta haluan että kirjat tulevat olemaan kaikkien luokassani vierailevien käytössä. Kirjat voi toimittaa osoitteeseen Sataedu Kokemäki, Marjaana Mitikka, Suoratie 1, 32800 Kokemäki. Kiitos!”

La Colombe D’Or, sisältä

”Ici on loge à pied, à cheval et en peinture.” ”Täällä majoitetaan jalankulkijoita, ratsain saapuvia ja maalaus kainalossa kulkevia.” Jotenkin noin menisi suomeksi ravintola La Colombe D’Orin motto, joka juontaa juurensa vanhasta ranskalaisesta sanonnasta. Se tosin sisälsi vain kaksi ensimmäistä kulkijaa. Onneksi Paul ja Baptistine Roux lisäsivät rimpsuun taiteilijoihin viittaavan hännän, ja kuin ihmeen kaupalla he todella saivat maailman kuuluisimpien taiteilijoiden töitä seinilleen. Käyskentele siis lounaan jälkeen sisätiloissa silmät auki ja nauti. Suuria nimiin ei suhtauduta täällä ylenpalttisesti, päinvastoin. Eikä pelkkään menneeseen takerruta. Taidekokoelmat kuulemma myös kasvavat hissukseen nykytaiteilijoiden töillä. Salaa kuitenkin toivon, että ajan haalistama sisustus, vanhanaikainen runsaus ja viehättävä värikkyys olisivat ikuisia. Voi kuinka haluaisinkaan tämän kirjan!  Lue lisää: Lounaalla La Colombe D’Orissa.

La Colombe D’Or

Nyt tulee se toinen merkintä sinne muistikirjoihinne (tai ties kuinka mones, riippuu mitä olette matkakertomuksista poimineet, mutta tämä on pakollinen). ”Kun menen vihdoin/ taas Ranskan Rivieralle, tottelen Kirjatoukkaa ja vierailen” : Ravintola La Colombe D’Or, Saint-Paul-de-Vence Ravintola on järisyttävä kokemus, jo toistamiseen. Edellisestä kerrasta onkin aikaa vuosia. Kaikki meinaa kaatua kylläkin jo portilla, sillä emme ole varanneet pöytää. Luulin, että tähän aikaan vuodesta ja keskellä viikkoa riittää kun on ajoissa paikalla. Lounasaika ei ole vielä alkanut, ravintolakaan ei ole varsinaisesti auki kun leuhotan paksujen valkoisten pöytälinojen ja lautasliinoja taittelevien tarjoilijoiden keskelle takki auki ja nuttura vinossa. ”Chère Madame, ei meille mahdu, ravintola on juuri siirtymässä talvilomalle ja kaikki haluavat vielä kerran syömään. Pöydät on varattu jo viikkoja aikaisemmin!” Mykistyn. Painan kämmeneni sydämen kohdalle, lähestulkoon nojaan tukalaa otsaani hovimestarin vakavaan rintaan kaksinkerroin ja kuiskaan, että meidän on PAKKO päästä sisään, ihan miten päin vain. Hovimestari pudistelee alistuneesti päätään ja katselee hiukan kysyvästi kiveykseen juurtunutta olemustani. Hän keinuu kannoillaan, kädet selän takana, ja minä yritän raivokkaasti miettiä jotakin keinoa, kuten äkkirynnäkköä ja pöydän jalkaan käsiraudoilla kiinnittymistä. Silloin nuori tarjoilijapoika, …

Varsinainen joulupukki

Mikä ihmeen ostokanava musta nyt on tullut… Mutta ihan pakko tämäkin jakaa taas, olen niin lumoutunut omien joululahjavinkkieni erinomaisuudesta! Fondation Maeghtin museonystävyys maksaa 80 euroa. Se sisältää vuoden ajan rajattoman määrän sisäänpääsyjä museoon, kutsut avajaisiin, vapaan pääsyn säätiön kirjastoon (!), kyseisen vuoden näyttelyjulisteet ja 20 % alennuksen Fondation Maeghtin julkaisuista. Museon ystävät saavat myös mahdollisuuden osallistua (joissakin tapauksissa eri maksusta) säätiön järjestämille illallisille museon puutarhassa konsertteineen, konferensseihin, taiteilijatapaamisiin sekä kulttuurimatkoille Ranskassa ja muualla. Pariskuntahinta on 110 euroa/ vuosi. Olisipa aika ihana lahja sellaiselle, joka tuollaisesta tykkää, ja joka noilla nurkilla hengailee. Kuten vaikkapa minulle. Mutta hei, ei ole huono tämäkään: Hangon Museon ystäväkortti vuodeksi maksaa 10 euroa. Se oikeuttaa ilmaisiin sisäänpääsyihin, avajaiskutsuihin ja 10 % alennukseen museon tuotteista. Ystäville järjestetään myös retkiä, kuten vaikkapa Poliisimuseoon Tampereelle. Liity nyt, minä olen sen jo tehnyt!

Pizzaaaaa

Nyt en kyllä tiedä onko tästä jutusta iloa kenellekään muulle kuin itselleni. Blogi vain on niin kauhean kätevä tapa laittaa meillekin (toivottavasti) seuraavien reissujen varalle juttuja muistiin. No katselkaa te vaikka noita kivoja poikia, kai semmoisia nyt mielikseen katsoo vaikkei aihe niin nappaisikaan! Eli: JOS olisit sattumalta joskus menossa Mouginin liepeille sunnuntai-iltana, nälkäkuoleman partaalla, kauppojen sulkemisajan jälkeen, niin sen yhden viininpunamarkiisisen leipomon pihalla, ihan lähellä Le Cannet Rochevillen supermarketti Leclerciä, nököttää italialainen pizzakärry. Eikä mikään suhruinen rotikka, vaan hieno, musta ja kiiltävä. Sisällä nauravia poikia ja kuumuutta uhkuva puu-uuni. Kesällä heillä on kuulemma pöytiäkin pihalla, antipastoja, viiniä ja musiikkia ja kovat tohinat. Kyllä me lokakuisena iltanakin ihan hyvät naurut saatiin, mm. jalkapallon ja ruotsalaisten kustannuksella. Kuumina ”kotiin” Villa Le Menestreliin kantamamme pizzat olivat jumalaisen hyviä, rapeita, ohutpohjaisia ja täytteet laadukkaita. Tai sitten meillä oli vain niin kamala nälkä ja pojilla niin mainiot jutut. Kuinka nerokasta, että itse pizzoista ei ole kuvan kuvaa. Hirmuisen googlettelun jälkeen: Osoite on 70, Avenue Franklin Roosevelt, Le Cannet, ja kärryn nimi ehkä La Piastra!

Nahkaa, seetripuuta ja patchoulia

No jos ei niitä keltaisia lakanoita tai paljettipuseroa, niin vähänkö ilahduttaisi lukevaa ystävää tämä ikivanhan pariisilaisen kynttilätalon Bougie La Francaisen muistaakseni jo viidennen sukupolven, yhdessä Grassen parfyyminokkien kanssa kehittelemä Book Addict -tuoksukynttilä! Tuoksu on vähän itämainen, tumma, pehmeä, ja siinä on kuulemma tavoiteltu Seinen rannan vihreiden kirjakojujen tunnelmaa. Kauniin pakkauksen ja lasin on kuvittanut Angéline Mélin. Kynttilä on tulossa hankolaiseen Tian Veranta-puotiin. Minä sain omani vähän etunenässä, olenhan kylän tunnetuin kirjatoukka… tai ehkä se olikin siksi, että olen ollut ja tulen joulukuussa olemaan muutamana päivänä kiireapulaisena kävelykadun kaupalla, tiskin takana 🙂 Nähdään!

Ei lapsityövoimaa aikuisille naisille!

Pieni välimuikkari! Hanko Off Season – gaalapuserostani (The Gaala!) on kyselty paljon: katu-uskottavan paljettiunelman toteuttivat siis vainio.seitsonen -merkin coolit Johanna & Merja, löydät heitä Helsingistä Liike-nimisestä liikkeestä Fredalta. Halusin jännittävään iltaan ylleni jotain rentoa, jossa on hyvä olla ja jujua. Ihan samanlaisenkin saa tilata, olen antanut luvan, tai sitten kehitellä omanlaisensa. Rohkeasti vain ottamaan yhteyttä! Ihan superkiva idea myös joululahjaksi jollekin Hanko-hullulle vaikka lahjakortin muodossa. Tuo musta villakangastakkinikin on vainio.seitsosen. Se saa kehuja missä kuljenkin. Se taittuu juhliin mutta raahustan siinä myös rantalenkkejäni. Ranskanmatkalla asuin takissa, se on ehdottomasti ”ranskalaisin” vaate, jonka omistan, ja onnistun näyttämään siinä aina tyylikkäältä. Carltonin tai Negrescon terasseilla se oli onnen omiaan, hyvä etteivät punaista mattoa levittäneet. Eilen taas makasin takkeineni ja herrakameroineni selälläni Hangon Bellevuen hiekassa, simpukoissa ja levässä ja otin aurinkoa. Vain pakkaskeleillä joudun siirtämään sen sivuun odottamaan plusasteita. En voi kyllin painottaa, kuinka oikealta tuntuu maksaa Suomessa ammattilaisten tekemästä vaatteesta, laadukkaasta käsityöstä ja hyvistä materiaaleista. Kuin taiteeseen satsaisi. Liikkeessä jäljellä tämän aamun tsekkaukseni perusteella vielä valkoinen ja harmaa, takin hinta on 230 euroa. (Oi harmaakin ois hieno!) …

Fondation Maeght

Tämän seuraavaksi esittelemäni kohteen lukija on hyvä ja ottaa nyt ja kirjoittaa muistikirjaansa (tiedän, että teillä on pinottain muistikirjoja senkin höpsökät!) kohtaan: ”Kun menen vihdoin/ taas Ranskan Rivieralle, tottelen Kirjatoukkaa ja vierailen:” Fondation Maeght, Saint-Paul-de-Vence Fondation Maeght. Ah, lempipaikkojani maailmassa. Tänne palaamme aina uudelleen, tänne on joskus ihan fyysinen ikävä. Vaihtuvat näyttelyt ovat tasoltaan, noh, vaihtelevia, mutta se mikä pysyy, on silkkaa kultaa. Alkaen arkkitehtuurista. Espanjalaissyntyisen arkkitehti Josep Lluis Sertin johdolla joukko aikamme suurimpia taitelijoita toteutti teoksiaan jo rakennusvaiheessa suoraan taloon, puutarhaan, muureihin ja suihkulähteisiin. Fondation Maeght on paitsi Euroopan ainutlaatuisimpia modernin taiteen museoita, myös ihana, rauhaisa keidas pienen ajomatkan päässä Nizzan humusta. Me nyt toki liikummekin aina sesongin laitamilla, kartamme tungosta. Olen usein saanut leikkiä Fondation Maeghtin hiekkateillä ja kirjaston pienellä yläpihalla ”entä jos asuisin täällä” -leikkejäni ihan keskenäni. Museota ympäröivä havumetsä tuoksuu, vesi solisee, piha tarjoaa varjoa ja aurinkoa kulkijalle. Puiden välistä avautuvat näkymät ovat osa taide-elämystä. Huikean kaunista. Joissakin paikoissa vain kaikki on kohdallaan. Sen tuntee, mielenrauhana. Lapsia vokottelen rakastumaan itselleni tärkeisiin paikkoihin kertomalla dramaattisia tarinoita, kuin ankkureiksi. Täällä jo rakennuksen syntyhistoria …

Lukuhaaste

Sain Facebookissa kirjahaasteen Kulttuuri kukoistaa-kirjallisuusblogin Arjalta. Tarkoitus on vastata viitenä perättäisenä päivänä viiteen kirjoja koskevaan kysymykseen ja haastaa mennessään mukaan muitakin. Koska en yleensä lähde mihinkään haasteisiin paitsi silloin kun minua ei ole haastettu, niin otin oikeuden toteuttaa tämänkin omalla tavallani. Vastaan yhdellä kertaa kaikkiin, ja täällä blogin puolella.   Yllätän itsenikin ja jopa jatkan haastetta; olisi kiva kuulla mitä kanssabloggaajat ”Kotona Hangossa” -sateenvarjomme alla lukevat, ovat lukeneet ja ovat jättäneet lukematta.  Ensimmäisenä päivänä kirja, jota luet nyt.  Vetelen täällä taas monen kirjan taktiikalla. Yhtäaikaa yöpöydällä lojuvat Delphine de Viganin D’Après une histoire vraie (jonka ostin syyslomamatkalta Cannesista ja joka voittikin sitten Prix Renaudot -kirjallisuuspalkinnon), Anja Snellmanin Antautuminen (saattaa kyllä loksahtaa myös kategoriaan ”Kirja, joka jäi kesken”), Patti Smithin M Train ja parikin Yrsa Steniusta. Toisena päivänä kirja, jota rakastit lapsena. Olen ollut jo pienenä hyvin omahyväinen, aloitin Pikku-Annalla ja Setä Riukuliinilla ja etenin siitä sitten L.M. Montgomeryn Anna-sarjaan. Nuorta sydäntäni raastoivat myös Tsehovin novellit ja Guy de Maupassantin Koru. Tämänkin olen jo kertonut joskus aiemmin, mutta taustoitetaan vielä: äitini luki meille lapsille ääneen pitkälle …

Äidin kullat ja Langøn villat

Blogiyhteistyössä: LANGØ Onni on ikioma villapeitto, itse valittu ja aina oman sängyn päädyssä mutkalla odottava. Yksi katsoo leffoja läppäriltä jalat filtin alla, toinen tekee läksyjä kirjoituspöydän ääressä peitto harteilla. Kolmas on keittiössä nojatuolinmutkassa villaan kääriytyneenä, lainakissa sylissään. Elellään semmoista marraskuuta, että tarkenee rannallakin täkki takkina. Hyvä villa kestää vaikka vähän kastuu, ja vaikka kuinka rutistetaan rakkaudella ja laahataan perässä milloin minnekin. Lue lisää: Langøn pellavalakanat esittelimme täällä.  Villapeitot: LANGØ. Mallistossa myös villaisia tyynynpäällisiä samoissä väreissä.