Month: heinäkuu 2015

Mrs Jonesilla

Ystävät rakkaat! Olen kaupalla koko viikonlopun; perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Tulkaa moikkaamaan? Mrs Jones Hanko Vuorikatu 15-17 Mrs Jones Hanko Facebookissa.

Lainehilla

Yhtenä iltana tapasimme Ryanin Casinon edessä auringonlaskun aikaan. Lapset nostivat SUP-laudat kainaloon ja suuntasimme merelle. Tuulensuunnan tarkistettuaan Ryan komensi ankanpoikaset koukkaamaan metsäpolun kautta Plagenin rannalle. Siellä oli sileämpi keli. Minä sain kantaa melat, Herra Kamera kameroi. Ryan on muuttanut vastikään Suomeen Australiasta, kotoisin hän on Kanadasta. Ryanin kihlattu on suomalainen, kissa australialainen ja uusi kotikaupunki on Hanko. Hän on ammatiltaan kokki ja vuokraa Surffibaarin kautta SUP-lautoja ja vetää SUP-kursseja. Ensin Ryan kertoi lapsille ja heidän ystävälleen perusasiat ja opit. Näytti laudalla nousemisen ja melalla melomisen. Pari heistä oli suppaillut ennenkin, kaksi oli ensikertalaista. Sitten vain liivit päälle, laudalle ja laineille! Ja niin kivaa se kaikki oli, että seuraavana päivänä olimme taas täyttämässä vuokrauskaavaketta, jossa hötäkässä unohdin Basquiatin lesken Surffibaarin tiskille ja kaipailin kirjaa Facebookissa ja kirjastontäti näki sen ja pyrkimykseni kohti Hangon kirjaston Vuoden lainaaja-titteliä varmaankin valui taas kankkulankaivoon mutta Casinon Kai otti kirjan talteen ja sain sen seuraavana päivänä ja toivottavasti kirjastolaiset lukevat tämän nyt, sillä kirja on tallessa ja voi hyvin ja minä voin toivottavasti jatkaa elämäntehtäväni tavoittelua puhtaalta pöydältä! Lapsista suppailu on …

BackYard 2015

Tikke Tuura, Kattokruunu nro 2 Maarit Nissilä, Marras, pronssi Heikki Meriläinen, Installaatio Tarja Malinen, Tyttö ja valkoinen mekko Tarja Malinen, Tyttöjen talossa-teoksen tyttöjä Tarja Malinen, Poika ja yönsininen pallo Huomenna maanantaina pyörähtää käyntiin veistospiha BackYardin viimeinen viikko tältä kesää, suosittelen lämpimästi vierailua. Tavallisen omakotitaloalueen keskellä piilossa on kultturelli keidas, joka on jo seitsemättä kesää ilahduttanut hankolaisia ja Hangossa vierailevia. Taiteilija Heikki Kukkosen takapiha on jo itsessään kaunis nähtävyys, mutta joka kesä kuukauden verran puutarhan valtaavat eri taiteilijoiden teokset. Myös Heikin oma ateljee on auki ja vierailtavissa.  BackYard on avoinna joka päivä klo 12-18, osoitteessa Tiirantie 27. Ei sisäänpääsymaksua. Veistospiha sulkeutuu sunnuntaina 2.8. Ennen sitä kuitenkin vielä yllätys: lauantaina 1.8. piha on avoinna normaalisti klo 12-18, mutta sen lisäksi myös klo 21-23, jolloin pihan ja teokset saa tämän ainutlaatuisen kerran kokea iltavalaistuksessa! Voin kuvitella, että ”Alban herttuatar” on tapahtumasta tohkeissaan. Ja sitten yks toinen menovinkki: kirjaston takana, salaisessa puutarhassa valkoiset ruusut ovat räjähtäneet kukkaan ja punaisten ruusujen alla laventeli on tummanviolettia ja tuoksuvaa ja niin tuuheaa, että jos painaa posken melkein nurmeen ja katsoo nätissä rivissä …

Ja ulkona kesäyö

Heinäkuun viimeinen viikonloppu. Mitäköhän nämä nappisilmät kesästä 2015 muistavat? Iltauinnitko, joka-aamuiset Monopoli-turnaukset pyjamissa, vai sen kun istuimme porukalla takapihalla, kakaroita oli toistakymmentä, soitimme musiikkia vähän liian kovaa ja pyysimme seuraavana päivänä naapureilta anteeksi? Kesätyöt, kesäyöt, kissanpennut, kelluntakoulun, kalakeitot, kanttarellit, kaverit vai kookosjäätelön? Muistavatko he päivät pilvisinä, täplittävätkö lomakuvia sadepisarat vai kylpevätkö nämäkin muistot jälkeenpäin lämpöisissä toffeenvärisissä säteissä? Minä muistan sen yhden ainoan aamupäivän, jolloin heittäydyimme Gunnarsinrantaan aurinkoa ottamaan, oli lehtiä ja aurinkorasvaa ja olkihattuja, oli kolmioleipiä ja kädenlämpöistä sitruunasoodaa. Ja sitten muistan toissaillan, kun tulin töistä kotiin, ja vaahteran alla oli pitkä pöytä, pihan yli oli viritettu valorimpsu ja joku muu kattoi, kokkasi ja kaatoi viiniä lasiin. Rucolasalaatissa oli mansikoita, uudet perunat olivat peukalonpään kokoisia ja kiiltelivät kirnuvoista. Suurinta on saada syödä jonkun kiltin laittamaa ruokaa. Uskallan jo sen sanoa. Tämä kesä on ollut hyvä. Päivien jämpti rytmi on selättänyt kesäangstin, aamulla on ollut ihanaa kävellä töihin. Ostan matkalla Lillanin croissantin ja maitokahvin ja virittelen pienen puotimme kuntoon. Taittelen paperipussista lehtevästä leivonnaisesta varisevia palasia suuhuni, istun ulos penkille ja hengittelen aamua sisääni. Ja parashan on …

Rapuja ja risottoa

Vaikka aurinko ja helle piilottelevatkin, niin kunhan ei sada. Ainakaan niin paljon, että ei grillin ääressä pystyisi sulamatta seisomaan. Herra Kamera on siis tänä kesänä ruokavastaavana ja on paljastanut itsestään aivan uusia puolia. Kokannut jumalaisia ruokia ja kasvattanut parran. Melkein kuin olisin salaisessa suhteessa jonkun ihan uuden kanssa, jännää! Rapuvartaat ja risottoa Tee ensin marinadi: Sekoita öljyyn yhden limen mehu ja raastattu kuori, tuoretta korianteria, valkosipulia, kalakastiketta, hunajaa, chiliä… ja kokille giniä 😉 Laita jättirapuja ja marinadi pakastepussiin, anna marinoitua muutama tunti. Pistele vartaaseen ja grillaa. Risottona oli ihan perusrisotto, mutta rapujen kanssa vähän vähempi voi ja parmesaani riittää, jotta syntyy tarpeeksi raikas seuralainen merellisille päähenkilöille. Valkoviinin lisäksi käänsimme joukkoon vähän sitruunamehua. Viskon risoton kasvisliemeen aina kaikkea jääkaapin vihanneslaatikon jämiä, siitä nuo värikkäät sattumat risotossa. Jos ihmettelitte. Laita tarjolle vielä sitruunan ja limen lohkoja, korianteria ja sormisuolaa jokaisen itse ripsotettavaksi.

Museokorttirallia

Meillä on Museokortit, meillä on Museokortit! Kun otimme viikko sitten suunnaksi Turun ja Turun taidemuseot (klik ja klik), oli ensimmäinen pysäkkimme Veturitalli Salossa ja Leena Luostarisen muistonäyttely ”Kaukainen rakkaus”. Ihan mielettömän hieno näyttely, joka tuntui luissa ja ytimissä. Salon taidemuseon lipputiskillä meillä kerrankin leikkasi. Nyt hankitaan Museokortit! Museokortti maksaa 54 euroa, on voimassa vuoden ja sillä pääsee noin pariinsataan museoon. Kortti on henkilökohtainen. Sijoitus kannattaa, jos on yhtään museoissa ramppaavaa sorttia. Pienellä yhden yön matkallamme meidän museokäyntimme olisivat maksaneet jo 20 euroa per aikuinen nuppi. Saimme ensin väliaikaiset pahviset läpyskät, joita pääsimme jo saman tien käyttelemään. Myöhemmin kävimme kirjautumassa käyttäjiksi netissä ja pian postin mukana tuli varsinainen keltainen kortti vingutettavaksi Suomen museoissa vaikka joka päivä. Museokortti olisi muuten myös mitä fiksuin lahja. Minä ainakin arvostaisin, ellen jo omistaisi 🙂 Hangossa museokortin voi hankkia Hangon museosta, jossa Museokortti käy toki pääsymaksustakin.  Hangon museolla on myös käynnissä kesäkisa; lataa Minun Hankoni-sivustolle 1990- ja 2000-luvun muistoja tulevia sukupolvia varten, niin voit voittaa Museokortin! Kilpailu päättyy 31.7.  Museokortin voi tilata myös Museot-sivustolta, kas näin.

Flank steak & melonisalaatti

Ei ole kuulkaa ollut montaa iltaa, jolloin olisi tarjennut tai ehtinyt ulos kattaa. Vähän erilainen heinäkuu. Eilen kumminkin oli sekä aikaa että aurinkoa. Jospa se tästä alkaisi. Sunnuntain late lunchin reseptit löysimme naapurin naistenlehdestä ja tällä kertaa jopa jotenkuten noudatimme ohjeita. Sen tarkan version löydätte heinäkuun Eevasta, jossa ohjeet lukijoille antaa juontaja Jesse Kamras. Alkuperäisiin mitoituksiin nähden me teimme taas moninkertaisesti kaikkea, tee sinä niin kuin tykkäät. Flank Steak aasialaisittain Reilu rontti kuvepaistia otetaan ajoissa huoneenlämpöön, sivellään kauttaaltaan (rypsi)öljyllä, suolalla ja rouhitulla mustapippurilla. Liha grillataan yltympäriinsä, mutta jätetään punaiseksi keskeltä. Annathan lihan vetäytyä folion alla vielä 20 minuuttia ennen tarjoilua. Ohjeessa lihan sisälämpötilaksi annettiin 57 C, mutta me otimme onneksi toisen palan pois aikaisemmin ja hyvä niin. Vetäytyessään liha nimittäin kypsyy vielä. Liha viipaloidaan laakealle vadille ja sen päälle sirotellaan retiisisiivuja, sipulirenkaita, valkosipulilastuja ja korianteria. Roiskitaan kastiketta päälle, ja se kastike (iso annos) tehdään näin: Purista 2-3 limen mehu kulhoon ja pyörittele joukkoon reilusti fariinisokeria. Kun sanon reilusti, tarkoitan reilusti. Ehkä 5-6 rkl. Lorauta joukkoon seesamiöljyä ja kalakastiketta kunnes seos on suuhun sopivaa. Melonisalaatti grillatun …

Meidän Festivaali ja LÖYDÄ LIPUT!

Kuva: © Maarit Kytöharju / Meidän Festivaali Kuun vaihteessa 19. kerran järjestettävä Meidän Festivaali Tuusulanjärvellä kiehtoisi taianomaisuudessaan muutenkin, mutta nyt eritoten, kun yhtenä teemana on kirjallisuuden ja musiikin, kirjaimien ja nuottien yhdistäminen. Kolme kirjallista konserttia ovat osa Kirjan Vuosi 2015 -tapahtumaa. Kirjailijavieraina ovat Anna-Leena Härkönen, Linda Liukas ja SuviSirkku Talas. Festivaalin avaa sunnuntaina 26.7. tietokirjailija SuviSirkku Talas, joka kertoilee suhteestaan Aino Sibeliukseen sekä kirjallisesta työstää Sibeliuksen ja Järnefeltin sukujen kirjeenvaihdon parissa. Iltaa siivittää eteenpäin Jean Sibeliuksen ja Armas Järnefeltin musiikki. Tapahtumatiedot täällä. Maanantaina 27.7. Lastenkirjailija ja ohjelmoija Linda Liukas, Roviollekin säveltävä harpisti Salla Hakkola ja festarin taiteellinen johtaja Pekka Kuusisto improvisoivat ja yhdistävät tietotekniikan rytmejä. Mitä tapahtuu kun ykköset, nollat ja nuotit sekoittuvat? Tapahtumatiedot täällä. Kolmannessa kirjakonsertissa, keskiviikkona 29.7. Anna-Leena Härkönen ja Anna-Mari Kähärä keskustelevat yhteistyöstään, moni Härkösen teksti on saanut Kähärältä sävelet. Essi Wuorela laulaa. Tapahtumatiedot täällä. Meidän blogimme on yhteistyössä Meidän Festivaalin kanssa siltä osin, että ilmoitamme (helsinkiläisille) lukijoillemme JUURI NYT, että otapa vauhdilla suunnaksi Kirjasto 10 Helsingin Postitalossa, Elielinaukiolla ja etsiydy Anna-Leena Härkösen kirjojen ääreen. Yhden Härkösen kirjan väliin on piilotettu kaksi lippua tuohon keskiviikon konserttiin. …

Kaikki kotona

Ihan kuin olisimme onnahdelleet puolitoista kuukautta, kun jokainen lapsi vuorollaan oli jossakin poissa. Poika viivähti mummon mökillä, vanhin tytär piikoi Itä-Suomessa ja keskimmäinen typykkä kävi kielikurssilla Englannissa. Nyt kaikki ovat taas kotona. Keittiön pöytä on muuttunut Monopoli-kentäksi, pyykkikori pursuaa, pakastin on täynnä mehujäitä ja ”kauhee nälkä!” -huudot kimpoilevat kiviseinistä. Näin on hyvä.

Hardy & Dutronc

Tänä iltana jumitumme katselemaan kuvia Francoise Hardystä ja Jacques Dutroncista. Näin jossain tuon ensimmäisen kuvan ja rupesin ajattelemaan Korsikaa sillä silmällä. Ilmaisin takapihalla auringon alla roseeviinilasilliseni takaa Herra Kameralle haluni matkustaa sinne, johon hän että ei ole kovin kiinnostava. Johon minä että minä todellakin todistan sulle että Korsika on kiinnostava ja että seuraavaksi me muuten mennään Korsikalle. Vai ei ole Korsika kiinnostava… katsokaa nyt itse. Paidattomia miehiä ja valkopaitaisia naisia, kalkittuja kiviseiniä ja kitaroita lojumassa sohvannurkissa. Designlamppuja, rusketusta, paksua tukkaa ja tuimia huulia. Pah. Vai ei ole Korsika kiinnostava. Lue lisää: Viime vuonna se oli Hydra. Francoise Hardy on ranskalainen laulaja ja tyyli-ikoni ja Jacques Dutronc, laulaja hänkin, Hardyn aviomies. Molemmat ovat menestyneet urallaan, yhdessä ja erikseen. Heidän puoli vuosisataa kestänyt liittonsa on hyvin erikoinen. Tai erityinen? He ovat asuneet erillään ja ajoittain uusissa suhteissakin jo vuosia, mutta pysyttelevät edelleen naimisissa ja läheisissä tekemisissä. Erottamattomat, sanoo ranskalainen lehdistö. Hardy viihtyy Pariisissa, Dutronc Korsikalla. Heillä on yhteinen, jo aikuinen poika, isänsä kuva Thomas. Myös hän on muusikko ja laulaja.