Month: kesäkuu 2014

Ei saa häiritä

Mulla ei kyllä riitä huumorintaju tämän kesän kanssa enää tippaakaan! ”Aurinko asuu sydämessä”, yrittää Herra Kamera. Paskanmarjat, sanon minä. Aurinko saa luvan asua aika vikkelään meidän takapihallamme. Ja silleen kuumasti ja kunnolla, rusotus taivaanrannassa ei nyt enää riitä. Käsittääkseni täällä kärjenkippurassa on ollut silti sentään hiukan muuta maata paremmat kelit. (Nytkin.) Siltikin sateista ja kylmää. Harmaata. Yritämme olla ahkeria sisätiloissa, muiden töiden lisäksi aloittelemme esimerkiksi yläkerran maalausurakkaa. Kuinka kuolettavan tylsää. Kaikki kiukuttelevat, minä tietysti tempperamentteineni etunenässä. Astianpesukone on taas hajonnut, mehulasi toisensa jälkeen kaatuu valkoiselle liinalle. Sisäeliöt haluavat askarrella, leipoa, pelata korttia, ja puhua puhua puhua, mielellään kuitenkin hittiputken päälle. Kännykät pimpahtelevat, nappikset katoavat, joka puolella kilisee, kolisee ja rysähtelee. Taistelen kilometrien pituisten päivien läpi tablettien sinistä valoa vastaan heiluttelemalla typeriä kirjoja nyrpistelevien nenien edessä. Poika ei enää pysy ollenkaan paikoillaan vaan loikkii sohvien ja nojatuolien selkämykseltä toiselle. Jokainen jalkapallokaatuminen pitää näytellä olohuoneen matolla uudestaan ja uudestaan. Kaikki on kurtussa, otsaani myöten. Niin kertakaikkisen halinalleja kuin lapset ovatkin, pieni breikki tulee tarpeeseen. Olemme kiehnänneet kylki kyljessä niin, että olen hiutunut näkymättömäksi. En enää muista mihin …

Kirjoituskoneen äärellä

Seuraamme siis kissoja ja kirjoituskoneen ääntä salaisesta puutarhasta sisälle. Täällä asuu myös salaisuus: kotimaassaan vähemmän tunnettu, mutta kansainvälisesti rakastettu ja palkittu suomenruotsalainen kirjailija ja kuvataiteilija Irmelin Sandman Lilius. Irmelin tuli elämäämme siten, että hänen edesmennyt miehensä, taiteilija, ja toisinajattelija Carl-Gustaf Lilius oli työskennellyt tässä Hangon talossamme 60- ja 70-luvuilla. Löysimme Irmelinin istumasta pienestä galleriasta, Mini-Liliumista,  ja kerroimme mihin olimme muuttaneet. Saimme kopioita vanhoista, mustavalkoisista kuvista ateljee-ajoilta sekä kirjoja, paljon kirjoja tuotteliaan pariskunnan kummankin kynistä. Myöhemmin tutustuimme myös muihin perheenjäseniin; puutarhaa hellivään tyttäreen, tutkija Muddleen ja hänen mieheensä Guessodiin, taiteilijoita hekin molemmat, sekä heidän kuvankauniiseen Idil Sarahiinsa. Muddlea ja minua yhdistävät aamukävelyiden lisäksi muistot Pariisista, jossa hän asui 15 vuotta ennen paluumuuttoa Hankoon. Puhumme joskus salaa ranskaa keskenämme, silkasta puhumisen ilosta. Mitä Irmelinin kirjoituskone nyt nakuttaa? Ei uutta lastenkirjaa tällä kertaa, esimerkiksi vihreällä hevosella lentävästä hankolaispojasta Rasse Raskista, vaan puhtaaksikirjoitusosuutta kolmanteen järkälemäiseen osaan Carl-Gustaf Liliuksen elämäkerrrasta Sjutusen år.  Kunpa tämä meidän maamme mittakaavassa ainutlaatuinen taiteilijatarina saataisiin suomeksikin jonain kauniina päivänä! Lue lisää: Irmelin on esitelty blogissa ennenkin.  Katso myös Schildtsin (nyk. SETS) kirjailijaesittely Youtubesta.  Päivän kirja: Rasse Rask lähtee …

Salainen puutarha

Ystäväperheen taiteilijapuutarha on kuin pieni matka toiseen aikaan ja maailmaan. Puikkelehdimme kaariksi taipuvien ruusupuiden alta erilaisiin vihreisiin huoneisiin. Kiviportaatkin kukkivat. Muurin rakosissa on aarteita sadan vuoden takaa. Polut on reunustettu simpukoin. Filosofiset kissat johdattavat meidät lopulta sisälle, sinisen keittiön läpi yläkertaan ja parvekkeelle, josta aukeaa meri. Avoimesta ikkunasta kuuluu kirjoituskoneen nakutus.

Juhannus lautasella

Kauhealla kauppareissu-ahdistuksella taas syöksyttiin keskikesän juhlapyhään. Kas kun olisi pakko jotain tehdä, niin en tee. Tai teen, mutten keksi. Tai keksin, mutten onnistu. En turhaan ole julistanut vuoden lempipäiväkseni tiistaita. Tavallista tiistaita. Juhannus on onneksi helpoimmasta päästä. Kunhan lautasella on uusia perunoita, niin kaikki ovat tyytyväisiä. Kalat, ne kuuluvat ainakin täällä saaristossa kesäpöytään, ja saaristolaisleipä. Katkarapumössyköitä toivottiin lasten leiristä. Jotain vihreää tietysti olla pitää. Muna on aina hyvä. Kukilla koristellaan. Ja sitäpaitsi kun esimerkiksi pääkaupungissamme jussina on kaikki kiinni, niin Hangossa kaikki on auki. Juhannusta siten sulostuttivat myös Makaronitehtaan uutuus Pilpil-pasta, pikkuruisen puistoravintola Parkin herkkutoastit sekä Origon burgerit. Mutta lauantain kemuissa meni kyllä tällä köksällä menu vähän pieleen. Olin poiminut Glorian Ruoka & Viini-sivustolta hyvän oloisen reseptin talteen. Näin ollen, kun yllätysvieraiden piipahdus venähti illallisaikaan, oli meillä onneksi ruokasuunnitelma selvillä ja aineksetkin olemassa. Mutta voi. Ensinnäkin; me emme oikein osaa paistaa lihaa. Kuinka monta kertaa meidän pitää lyödä päätä sen kanssa seinään, en tiedä. Mutta tälläkin kertaa meillä oli tarjota mauton klöntti, vaikka häntä oli suurella hellyydellä kierrätetty huoneenlämmön, grillin, uunin ja folion kautta pöytään. …

Kaupungin valot

Kaunista juhannusaamua ystävät! Kurkistakaamme päiviin, jolloin hieno pieni kaupunkimme vasta valmistautui ottamaan vastaan keskikesää juhlivaa kansaa. Sää on ollut vaihtelevaa. Sataa, paistaa, paleltaa. Jos viileästä kelistä jotain iloa on, niin se, että kaikki kukkiva kestää kukassa kauemmin. Euroopan ainoan vesikarusellin köydet ovat saaneet heilahdella nyt itsekseen, pienet pulikoijat viettävät välipäiviä lämpimämpiä kelejä odotellessa. Omalla pihalla pöytäliina kuivuu, kastuu, kuivuu. Korituolien kaaret pongahtelevat vaahteran alla kosteudesta… Tule jo, kesäkuuma!

Lady Rock

Jos juhannussäät jatkuvat näin harmaankalpeina ja kylminä, niin antaudu ihmeessä sohvan syleilyyn ja katso Areenasta vaikka kiihkeä dokkari Lillian Roxonista, rock-journalismin pioneerista. PLAY!

Oo mun Jacques Cousteau!

Minuahan on tunnetusti yhtä vaikea saada sohvan ja kirjan välistä iltakävelylle kuin kameli heinäsuovasta etsityn neulansilmän läpi. Eilen Herra Kamera kuitenkin vonkasi niin vakuuttavasti, että päätimme lähteä haistelemaan sateen (ja fudismatsin) jälkeistä iltaa. Koska olemme olleet jo useamman vuoden Ranskassa kesäkuut, olemme nyt kuin lapset karkkikaupassa tämän alkukesän kukkeuden keskellä. Mitään nimiähän en osaa teille mainita, mutta voi että kuinka kukkivat ja varsinkin tuoksuivat kaikki keltaiset, valkoiset, violetit, oranssit, persikanväriset pensaat ja puut! Näimme vaaleanpunaisia ja kullanhohtoisia pilviä, joutsenia nukkumassa lahdelmassa poikasineen, valtavan sateenkaaren, joka kurkotti Neljän Tuulen Tuvan ylle, suuren ja viisaan punaisen kissan ja juuri kun kurvasimme kotikadullemme…. KASMIRIN!? Kopautan sua lusikalla päähän jos et jo tiedä Kirjatoukan lempilempibiisiä Vadelmavenettä. Nyt oli kuitenkin musavideota vaille valmiina uusi hitti. Hyvältä kuulostaa, wowowwow! Pakko oli laskea poika vielä yöpuulta irti kirmaamaan Bulevardin päähän ja nopeasti takaisin peiton alle arvokasta nimmaria rikkaampana. Herra Kamera oli jälleen oikeassa; iltakävely kannattaa aina. Kasmir Hangon Casinolla juhannuslauantaina 21.6. J.K. Kasmirin musavideo #wowwowwow julkaistiin 11.7. Katso se tästä!

Vihreää kultaa

Saimme perjantaina kesken Book Clubin kokoontumisen ovelle laatikollisen kauneutta; Långötorpin Puutarhan tiukkuvan tuoreita ja raikkaita antimia. Lehtikaalia, viinisuolaheinää, salottisipulia, retiisejä, salaattia, shisonlehtiä, meiramia sekä kurkkuyrtin ja krassin kukkia. Me kirjanörtit ymmärrämme myös ruumillisen ravinnon päälle joten syöksyimme heti herkkujen kimppuun ja teimme testisalaatin illallispöytäämme, ja nyt olen heitellyt kourakaupalla kasveja ja kukkia kaikkeen mitä kokkaan. Puutarhan herkkulaatikko tulee tästä lähtien meille kerran viikossa. Hinta on 27 euroa. Katsotaan mitä kaikkea uutta opinkaan. Ensimmäisessä satsissa oli itselleni uusia tuttavuuksia (shisonlehdet?), mutta olen pokkana syönyt ja syöttänyt perheelle ja vieraileville tähdille jo melkein kaiken. Pari hassua meiraminoksaa nyökkii vielä sivupöydällä. Tammisaaressa sijaitseva Långötorpin Puutarha toimittaa luonnonmukaisesti viljeltyjä kasvimaidensa antimia mm. Helsingin huippuravintoloihin, joten olemme hyvässä seurassa. En malta odottaa tämän viikon tuomisia! Huom: Kuvaushetkellä osa toimituksesta oli jo syöty parempiin suihin! 🙂