Month: toukokuu 2014

Street food without the street

Alkupaloja Makasiinin tapaan Ravintola Makasiini nosti keväällä taas hampurilaiset listoilleen ja me olemme käyneet nyt jo pari kertaa niitä puputtamassa hyvällä ruokahalulla. Ja ihanat ranut pienissä rasvakeitinkoreissaan, tui tui. Mutta mitämitä; onko suolakurkun poisjättäminen tietoinen valinta? Vaadimme suolakurkkua hampurilaiseen! Hampurilaissämpylä vaihtelee, talossa leivotaan itse hersyvän hyvää leipää. Suosikkini on oikein rapeakuorinen, hiukan hapan, vaalea. Nixu, me vaadimme myös leipomon kaupunkiin! Tänä iltana Ravintola Origo lanseeraa oman jokakesäisen bistromenunsa yläkerran baarissa, tällä kertaa Happy-Burgerit. (Saa niitä terdellekin kannettuna.) Sinnehän me siis toohotamme heti ensimmäisten joukossa.  Luvassa on mm. haukipurilaisia, Bovikin luomulammasta sämpylän sisällä ja ystäviämme ylämaankarjaa Täktomin rannoilta jauhelihapihvin muodossa. Maistuukohan Jolie-Pitt-pariskunnan kuuluisa rosé hampparinkin kanssa? Pannaan maistumaan! Niin että kyllä street food-sakin kelpaa 🙂

Nyt ei Gallian kukko laula

”Siis mieti, ett ÄITI on leiponut”. Hämmästelyn kuulimme lasten suusta, josta putkahti tälläkin kertaa totuus. On todellakin harvinaista, että tämä äiti leipoo. Kuvien raparperi-aprikoosipiiras on puhtaasti Ranskan syytä. Kalvava ikävä johtuen siitä, etten pääse tänä kesänä Ranskaan yhdistettynä Ylen esittämään ”Ranskan puutarhahelmet”-ohjelmaan ja maailman täydellisimmän naisen Mimi Thorissonin synnytykseen (kuva ja tarina hänen miehensä Instagram-tilillä…) nostatettuna vielä lounaalla nautitulla mainion hailakalla rosé-viinillä… niin, tässä on tulos. Käsittämättömintä on, että tein piirakan lähestulkoon ilman ohjetta. Katsoin hiukan pohjan mahdollisia suhteita jostain reseptistä, mutta sitten laskin käsijarrun irti ja annoin palaa. Mimi, tämä on sinulle! Raparperi-aprikoosipiiras Pohja: (Määrät ovat hyvin luovia, paha mennä sanomaan mitään tarkkaa. Melkein kaikki ainekset olivat luomua.) 200 g voita 3 dl vehnäjauhoja 2 dl kaurahiutaleita Sokeria ja fariinisokeria Vaniljasokeria 2 isoa munaa Sekoita ja sorki ainekset yhteen, etsi piirakkavuokaa, ei löydy, ota valurautapannu, voitele se. Töpsyttele taikinaa pannulle, huomaa, että sitä on noin puolet liikaa. Leivo lopuista pyöreitä pikkuleipäsiä. Laita valurautapannu taikinoineen jo kuumaan uuniin. Päälle: Pieneksi pilkottua raparperia mieluiten suoraan maasta (Olisiko varsia pitänyt kuoria? En kuorinut.) Miniminitilkka vettä Fariinisokeria 1 halkaistu …

Päin punaista

Ajatella, että en ole koskaan ymmärtänyt kärsiväni couperosa-ihosta. Olen vain pokkana punastellut ulkoilun tai viinilasillisen jälkeen ja lehahdellut jännittävissä tilanteissa tomaatiksi. Tavallaan aika liikuttavaa, ettei analysoi ihminen itseään sen enempää. Minä olen ollut minä, punaisenakin. Nyt kuitenkin kun kellot alkoivat soida, päätin katsoa jos couperosa-iholle tarkoitetuilla tuotteilla olisi vaikutusta. Oikeastaan huomasin asian, kun olin sattumalta käyttänyt Avènen Antirougeurs-päivävoidetta, ja sen loputtua siirtynyt johonkin ihan peruskasvorasvaan. Punoitus paheni. Silloin vasta leikkasi, että asioilla saattaisi olla jokin yhteys. Nyt kokeilussa on toinen ranskalaissarja, La Roche Posay, ja sen vastaavat (anti-rougeurs) tuotteet. Ja kas, elämä on tasaisempaa, ihonvärin osalta ainakin. Hämmästyttävää. Tutkiessani couperosa-ihon hoito-ohjeita nyt muutaman viikon olen samalla herännyt huomaamaan, kuinka paljon punoitus on kuitenkin vaikuttanut elämääni. En ole tullut ajatelleeksi miksi olen kokenut niin monet tilanteet vaivaannuttavina, mutta nyt tiedän sen johtuvan punastumisen pelosta. Se tunne kun tuntee punan nousevan poskipäille eikä asialle voi tehdä mitään… Kun ulkonäkö muuttuu, oma itsevarmuuskin on koetuksella. Jos kuumat posket saa voiteilla rauhoittumaan, ehkä sosiaalisiin tilanteisiin syöksyminenkin on helpompaa? Mutta kertokaahan, mistä muista tuotteista, ulkoisista tai sisäisistä, on ollut teillä kohtalotovereilla apua? Entä …

Hot Dog

Kaartin Hodari & Hummeri tuli testattua edellisellä Helsingin-reissulla. Saimme teiniprinsessoistamme seuraa, vaikka he eivät tosin millään ottaneet uskoakseen, että sushilounas kannattaa skipata hodareiden takia. Onneksi ulos astui vakuuttelun ja aterioinnin jälkeen tyytyväisiä tyttöjä. En ollut tajunnut miten pikkuruinen paikka on kyseessä. Kuumana päivänä ja tietysti vielä suosituimpaan lounasaikaan istuimme hiki hatussa lähes toistemme sylissä, varsinkin kun parilla porukalla oli vielä lastenrattaat mukana. Palvelu pelasi kuitenkin loistavasti hymyhuulin ja pääasia eli ruoka eli hodarit olivat mainioita. Emme lähteneet neitsytmatkallamme vielä hummerin kyytiin, vaan testasimme perinteisempää kuumaa koiraa, kukin vähän eri variaatioin. Täytteissä ei täällä säästellä, kuten kuvasta näkyy, mutta määrän lisäksi myös laatu oli kohdallaan. Hodareiden kylkeen otimme coleslawta (vähän väsynyttä sellaista) ja kahta sorttia ranskanperunoita, toiset mustatorvisienillä maustettuja ja toiset parmesanilla. Menen taatusti toistekin, ehkä myöhään jonain syksyisenä iltapäivänä, ennen iltaruuhkaa, maistamaan sen hummerihodarin, kera samppanjalasillisen.

Lentoon lähdössä

Koko maailma tai ainakin Hanko on ihan töttöröö tästä odottamattomasta helteestä ja pikkutunneille asti vyöryvästä valosta. Viilenevää lupailevat, takapihan tuulensuojassa sitä ei vielä tunne. Aamunkajo,  illan sini, tuulenvire ja mereltä nouseva sumukin ovat olleet kuin vasikan henkäyksiä. Olen käpertynyt korituoliin vaahteran alle läppäri sylissä ja luonut jotain ihan uutta, yhdessä ystäväni Ilkan kanssa. Samaan aikaan puutarhani kanssa nimittäin versoo muutakin, kollektiivi luovan työn tekijöille, ja toivottavasti paljon monenmoista yhteistyötä. Saa toivottaa onnea matkaan. Olisi jo aikakin nousta taas työrintamallakin lentoon. Hangossa oli viikonloppuna jo ihan keskikesän tuntua myös vilinän puolesta. Kävimme syömässä avajaisiltana Hangon Makaronitehtaalla ja sunnuntaina haimme kisakatsomoihin (kellä vaalit, kellä lätkää) pizzaa Makaronitehtaan naapurista Classic Pizzasta. Melkein kaikki kesäravintolatkin ovat siis auki, tulkaa ihmiset syömään! Ravintolauutisia muuten: Cafe Regatta otti valikoimiinsa jogurttijäätelön, tosi kiva lisä! Origossa on uutuutena kesällä ”Onnellisia Burgereita” luomu- ja lähiaineksista. Pienen tauon jälkeen Casinon isossa salissakin on taas kohta ravintolatoimintaa, bistrotyyliin kuulemma. HSF eli pursiseuran ravintola on ollut remontissa, sali muuttuu, mutta muuttuuko menu? Paljon on taas Kirjatoukalla maisteltavaa! Lisälukemista: Makaronitehtaalla viime toukokuussa, ja viime syyskuussa.

Ahkerien naisten päivä

Täällä on tänäänkin ollut kuumaa ja kosteaa.  Aamu alkaa hysteerisellä lintukuorolla, mutta parvekkeen ovea ei siedä sulkeakaan. Takapiha kylpee kultaisessa valossa, kukat nyökkivät, poika juoksee meren ja jääkaapin väliä (hiekkavana perässään). Kaikilla kaiteilla huilii märkiä pyyhkeitä ja uikkareita. Minä tosin olin tiiviisti sisätiloissa kouluttamassa reippaita naisia, Hangon kävelykadun kivijalkakauppiaita. Lelukauppias, kukkakauppias, vaatekauppias, kirjakauppias, kosmetiikkakauppias ja designkauppias löysivät toivottavasti vielä lisää iloa ja intohimoa omaan viestintäänsä, viikon ainoana vapaapäivänään. Pienen kaupungin pikkukauppias saa kuulkaa tehdä täällä niemennokassa hartiavoimin töitä tavoittaakseen kylliksi asiakkaita. Kiitos kun olette olemassa! Sillä välin esikko kävi laitattamassa syntymäpäivälahjaksi hoitolapsiltaan saamansa kesäkynnet. Tämmöisiä ihanuuksia taituroi Hangossa Nails by K.

Suo, kuokka ja Kirjatoukka

Olin tehnyt itselleni ihanan kannullisen kesäjuomaa. Valuttanut jääkylmää vettä, käyttänyt sen kuplakoneessa pihisevän sihiseväksi, maustanut raparperilla, sitruunalla ja mintulla. Kolisuttanut jääpaloja koko komeuden päälle. Sitten menin ja kaadoin sen vahingossa kukilleni. Lienee siis aika myöntää, että jonkinmoinen puutarhahulluus on iskenyt. Yrttejä on jo soma rivi istutuslaatikossa ja ruukut ja purnukat päälle. Via Gardenin puutarhaporukka kävi laittamassa kivipenkin kuntoon ja siellä on nyt kärhö, jota me emme kutsu kärhöksi, koska se on hyönteisen nimi vaan minä Clematikseksi ja poika Adeliaksi. Ja sitten semmoista pientä kukkivaa syheröä ja orvokki ja pieniä vaaleanpunaisia ja ananas-jotain- ja joku lipikka ja joku kynteli. Ruusu komeilee isossa ruukussa tiiliseinän lämmössä. Saakohan se kaveriksi vielä häränsydäntomaatin? Ja laventeli, laventelipuskia vielä puuttuu! Kävin ystävättären kanssa aamulla torilla ja ostin vielä lisää sekä istutettavaa että syötävää. Hänen miesparkansa joutui lisäksi ajeluttamaan meitä pitkin Hankoa koska kärhölle kiipeilyteline, koska multaa, koska lisää kukkia, koska pallotuija. Kiipesin kuulkaa valkoisessa mekossani multapenkkkiin ja viskasin hiekanjyväiset ballerinani olan yli. Ihan älyttömän vihreetä on nyt kyllä täällä Pikku-Provencessa. Menen syömään hiukan juustonaksuja, sillä muuten minusta alkaa kasvaa juuret. Tilanteen …

Maailman ääressä

Suomen eteläisin kärki, Uddskatan on ollut yleisöltä suljettuna puoli vuosisataa. Tulliniemen pohjoinen ranta oli unohtunut Vapaasataman aidatulle alueelle, kunnes eilen uusi luontopolku avattiin juhlallisin menoin ja pitkospuilla alkava reitti johdatti riemuitsevaa kansaa kohti monien kauan kaipaamaa pistettä. Me kaksi sen sijaan päätimme lähteä iltamyöhällä hiipimään merisumun läpi. Tuntui tärkeältä päästä avajaispäivänä polulle. Ilta pimeni nopeasti. ”Aurinko laski juuri nyt”, sanoi Herra Kamera kun olimme vasta menomatkamme alussa. Hoimme toisillemme, että eihän meidän olisi pakko mennä perille saakka, pääsisimmehän takaisin milloin vain, kunhan nyt saisimme vähän kuluttaa kengänpohjia historiallisella reitillä ensimmäisten joukossa. Polku kuitenkin veti mystisesti yhä syvemmälle metsään. Ohitimme harmaana kaartuvat, pyöreiden kivien rannat, joille näytti haaksirikkoutuneen esihistoriallisia aluksia, ellei peräti hirmuliskojen luurankoja. Metsä kumpuili sammalmättään alla, puut kasvoivat vinoon, korppi lehahti lentoon aukealla kentällä. Ensimmäisen metsikön jälkeen oksien lomassa häämötti vanha rakennus, sitten toinen, parakkeja, raunioita. Olimme vanhan naisten rangaistussiirtolan alueella, joka hämmästykseksemme oli romahtanut keskelle reittiä ja jätetty silleen. Kuljimme ohi lautakasojen ja pystyyn jääneiden tiilihormien. Oli aivan hiljaista, rikkinäiset ikkunat ja avoimet ovet tuijottivat meitä. Sumu leijui kaiken yllä kuin paha uni. …

Ostoksilla

Täydellinen käsilaukku on löytynyt! Täydellinen laukkuhan on sopivasti rento, sopivasti täpäkkä, siinä on monta osastoa ja vetoketjullista taskua ja pitkä remmi, jotta sen saa vartalon poikki lantiolle. Nahka on hyvä. Ja tietenkin mustuus. Sisältä tämä kyseinen yksilö on vähän villimpi. Tuo eläimellinen vuorikangas naurattaa aina kun laukun avaan. Laukkuhaaveeni sitten taas (semmoinen kuuluu nykyään kuulemma osata nimetä) on Chanelin vintage-kettinki-tikki-veska tupsulla, kuten esimerkiksi Camera Bag, jos haluatte tietää. Semmoisen hinta on kyllä ainakin noin… hmm… 30-kertainen tähän ostokseeni nähden. Vaikka siinä on vähemmän lokeroita! Becksöndergaardin laukku on ystäväni Mrs Jonesin valikoimista. Rannekoru myös, tosin aikaisempia hankintoja. Nivelsormuksiin kiinnyin vähän jälkijunassa, mutta sitäkin tulisemmin. Jostain syystä nyt on sormuskausi meneillään. Sormet vain rapisevat näppäimistöllä kun joka patukassa on koko pituudelta helyä ja helskettä. Huulikiilto on jo toinen samaa väriä. Olen koittanut tässä välissä ties mitä korallia, mutta huomaan, että hempeän hiekkainen roosa riittää. Huulikiilto on sentään Chanelin, juhuu. Mrs Jonesin puoti Haukilahdessa sen kuin laajenee. Huomenna keskiviikkona on isompien tilojen avajaiset, viekää Joneskalle terveiset jos käytte tupatarkastuksella.