Month: helmikuu 2014

Luistaa

Tämän lähemmäksi talvista toimintaa emme viime viikon hiihtolomalla Helsingissä päässeet, tunteroinen rautatientorin luistinradalla.Tämän lähemmäksi Ateneumia emme myöskään päässeet, harmi. Olisin halunnut nähdä Rafael Wardit.

Ennen tai jälkeen, tai nyt

Olemme pitkästä aikaa taas vuokrailleet tai lainailleet leffoja ja katselleet niitä iltaisin kahdestaan. Miten meillä jotenkin kestää ymmärtää, että varttunut lapsilaumamme on jo päässyt reilusti napanuoraa pidemmälle kehityksessään, eivät tarvitse meitä ihan koko ajan. Me haahuilemme heidän selkiensä takana kunnes he katsahtavat meitä kulmiensa alta ja kysyvät, että eikö teillä ole mitään muuta tekemistä. Onhan meillä, me emme vain enää muista mitä. Viime viikolla katsoimme vihdoin Frances Han, joka oli juuri niin mieleinen kuin olin arvellutkin, ja toissa iltana putosimme Pariisiin, Célinen ja Jessen tarinasta kertovan elokuva-trilogian kakkososaan. Muistan, että tämä elokuva silloin ilmestyttyään oli minusta pelkästään kiusallinen, vaivaannuttava. Nyt se sitten juoksutti oikein itkuvirtoja. En tiedä miksi. Tämän toisen osan katsominen sen jälkeen kun olimme hiukan kireissä tunnelmissa käyneet katsomassa kolmannen elokuvan (Before Midnight) oli jotenkin parempi järjestys. Miten hienoa, että tekijätiimi on tehnyt nämä elokuvat. Miten hienoa nähdä pääosan esittäjien kasvot lähes 10 vuoden välein. Before Sunrise 1995, Before Sunset 2004, Before Midnight 2013. Elokuvista kiinnostuneena on myös kiehtovaa seurata tämän leffan ihan teknistäkin toteutusta, jossa elokuva kestää juuri niin kauan kuin siinä …

Suut suppuun

Viime viikon Helsingin reissun tärkein syy ei kuitenkaan ollut Burtonin partaveikon ihastelu, vaan kahden tyttären lähekkäisten syntymäpäivien juhliminen, kera mummon ja vaarin. Paikaksi valittiin Farang, herkkusuita kun juhlakalutkin ovat. Maistelumenu oli mainio, saimme suun täydeltä erilaisia elämyksiä. Mutta ihan ensialkuun katseltiin sopivia cocktaileja. Tytöille tietysti jotain vaaleanpunaista ja hurmaavaa, neitomaista. Poju istui pöydän päässä, jo vähän kyllästyneenä tyttöjen saamaan huomioon, ja veti tarjoilijaa hihasta: ”Mä voisin ottaa yhden Gin Tonicin. Alkoholittomana.”

Sinun oma lomasi?

Suloisia kevätviikonloppuja vielä vapaana Taiteilijaresidenssissä! Tervetuloa siis luomaan tai lepäämään, Hangossa on ihanaa alati ja päiväunille aina aikaa. Lisätietoja ja hinnasto täällä. Keväästä puheenollen: Kurkista miten hehkeissä merkeissä vietettiin erästäkin äitienpäivää Hangon auringon alla vuonna 2012.

Punainen puro, purppurapaju

Vielä yhdeksänkin vuoden jälkeen Hanko yllättää. Löydämme aina vain uusia paikkoja, uusia ihmeitä. Tällä kertaa pysäytimme auton Täktomintien varteen, kauniin hiekkatien päähän ja lähdimme kävelemään. Metsä oli pullollaan kosteaa tuoksua. Metsän rajalla avautuivat eteemme toffeen väriset pellot, joita matalalla roikkuva taivas melkein hipoi. Tuntui, että aikainen kevät jo humisi mullan alla, ilmassa oli outoa energiaa. Astelimme pellon laitaa, katselimme metsästyksen merkkejä, pientä vihreää mökkiä, jonka seiniä koristivat kahdet sarvet, tähtäystorneja ja kaisloista tehtyjä maastoutumissuojia. Vaan mitäköhän olivat nuo pienet lyhdynmalliset majat? Koirilleko? Peltoja rajasi joki, joka juoksi hiljaisuuden keskellä kirkkaanpunaisena. Paikoitellen oli aseteltu pari lankkua ylityspaikoiksi. Pajut niiasivat veteen, osa puista ja pensaista kasvoi suoraan purosta. Koska vesi oli maaperän raudasta raskasta, olivat pajutkin purppuraa. Päätimme palata pääsiäisen korvilla. Ovatkohan pajunkissatkin täällä pinkkejä? Lue myös: Rauta värjää Lappohjan rantaa.

Papu meni soppaan

Eilisen sunnuntain raikkaan ilman yliannostus kaikkine ulkoiluineen (ulkoilin muunmuassa Alan’s Cafeeseen syömään pullaa!) vaati illalla vielä sopivasti tasapainottavan sakean sopan. Sehän syntyi valkoisista pavuista ja siihen pääsivät nyt myös ne Instagramissakin hehkuttamani savustetut valkosipulit. Alkuperäinen ohje on Allt om mat-lehdestä (2/2013), ohje alla on siitä lievästi mukaeltu. Muistakaatten, että meillä kokataan aina pataljoonalle, joten lukija on hyvä ja mittailee määrät omaan pöytäkuntaansa sopiviksi. Valkoinen papusoppa savuisella säväyksellä Kuullota öljytilkassa pari suurta vaaleaa sipulia ja viitisen, kuutisen kynttä savuvalkosipulia, silputtuina, toki. Hangossa savuvalkosipulia saa nyt kookaupasta. Lisää kattilaan reilu litra – puolitoista litraa kuumaa, mietoa kanalientä (2 fond du chef-kipsukkaa). Holauta nyt mukaan myös 3 tölkkiä huuhdeltuja, valkoisia, käyttövalmiita papuja (Minulla oli Bonduellen 400 g tölkkejä, huomioi, että tähän eivät nyt käy valkoiset pavut tomaattikastikkeessa!) Mausta mustapippurilla, tarkista suola. Porisuttele hetki, ja aja sitten sauvasekoittimella samettiseksi. Laita kattila takaisin tulille ja lisää kermaa. Kuumenna. Maistele. Laita lautasella keiton päälle vielä pari tippaa savuvalkosipulilla maustettua oliiviöljyä ja pari lastua uunissa rapeaksi paahdettua salamia. Tarjoa keiton kanssa uunituoretta foccacciaa, meidän versiomme oli sormisuolan lisäksi punasipulilla, rosmariinilla ja oliiveilla …

Le mot du jour

Minulla on kirjeenvaihtoystävä, jonka jokainen sähköpostiviesti on kuin pieni lahja. Vaihdamme ”Päivän sanoja”, emme kuitenkaan päivittäin, vain harvakseltaan. Joskus saan kokonaisen tarinan. Sain Ystävältä luvan julkaista niistä viimeisimmän, jotta ilo ulottuisi teillekin ja sanat valaisisivat päiväänne, kuten ne valaisivat minun. *** Terve Anna Le mot du jour : potasson! Eilen löytyi hienosta kirjasta hahmo, johon päätin sinut heti tutustuttaa, vaikka olisittekin jo tuttuja: Adrienne Monnier, kustantaja ja kirjakaupanpitäjä, mutta ennen kaikkia suurenmoinen ihminen. La Maison des Amis des Livres -putiikki palveli osoitteessa 7 rue de l’Odéon, toisaalla samassa korttelissa oli Adriennen roosanvärinen salonki, jossa tarjoiltiin huikeita herkkuja omalle porukalle eli potassoneille – nimi annettiin hänen kissansa mukaan – ryhmään kuuluivat mm. Paul Valéry ja Erik Satie, joka sävelsi atmosfäärin innoittaman marssin Marche des potassons sekä Sylvia Beach eli Shakespeare & companyn luonut hengetär.  Näin runoilija Valéry vastasi Adrianne-neidin kutsuun: Jeudi sans doute D’autres préfèrent la prairie Mais les plus sages vont nier La rose dans ta librairie O Mademoiselle Monnier Ohessa pari kuvaa tuosta henkisten ja gastronomisten nautintojen papittaresta. VIVE LA REVOLUTION! Veuillez agréer mes …

Säpinää Sörnäisissä

Kolme kovaa Sörnäisissä: Moko Market, Burton Store ja Fafa’s. Loistava aloitus parin päivän Helsingin lomalle. Ajoimme suorinta tietä Hangosta Burtoniin, pienimmän perheenjäsenen toivomuksesta. Olimme tapamme mukaan riuhtomassa ovenripaa jo ennen aukioloaikoja, joten saimme vohkittua aamukahvihetken Mokon kuparilamppujen alla. Niin kaunista, ihan kaikki. Burtonista ja lumilautatyylistä poika oli haaveillut jo jonkin aikaa. Vastikään päättynyt vuoden karkkilakko oli poikinut pienen pesämunan, joka nyt huolellisesti sijoitettiin huppariin, pipoon ja lippikseen. Mikä hieno partamies häntä siellä auttoikaan valitsemaan! Se merkitsee niin paljon, nuorelle sielulle, se, että otetaan vakavasti ja puhutaan samalta tasolta. Kello vasta hipoi lounasaikaa kun olimme jo riehuneet Mokot ja Burtonit, mutta ovelina tiesimme, että nyt olisi juuri otollinen aika iskeä kuuluisille falafeleille Fafa’siin. Aaaaaah! Parit pitat kiertämään ja hummusta huiviin, ja sitten heittäydyimmekin jo keskelle kaupungin humua, hotellipyörähdyksen kautta. Helsingin tukikohtana taas kerran ”home away from home”, Hotel Klaus K. On se niin kätevää kun osoite on kummassakin kaupungissa sama, Bulevardi! Blogissa aiemmin: Pääsimme vuosi sitten keväällä kurkistamaan Moko Market Sörnäisten avajaisia edeltäviin remppatunnelmiin. Hattutehtaan tytöt, osa 1 ja osa 2, ole hyvä. Ja hei, se …

Chaplin-huumaa

Helsingin kaupungin taidemuseo Tennispalatsissa on pistänyt Chaplinin seinilleen ja siitähän me innostuimme. Varsinkin kun keskellä näyttelyä oli pieni syvennys, jossa oli rekkikaupalla vanhoja takkeja, housuja ja rispaantuneita liivejä, seinillä hattuja knallista silinteriin ja nurkassa röykkiö kenkärajoja. Peileissä on revyy-valot, sivupöydillä on laatikollinen viiksiä sekä viiksiliimaa, korkeassa purkissa törröttää mustia rajauskyniä. Pojuhan sinne ensin löytää: Löytää ja heittäytyy, niin kuin lapsi vain voi. Unohtaa kaiken muun, piirtää naamaansa villejä viivoja, tuijottaa lumoutuneena itseään peilistä. Hymyilee ja hohtaa valoa. Taikaa. Kun tulen kulman takaa, kunnon museokävijän etukenossa, kädet selän takana ja näen hänet siinä, sydämeni meinaa sulaa. Mutta että sitten mekin! Me riisumme ja puemme ja kuvaamme ja keikumme: me heiluttelemme kävelykeppejä ja otamme hassuja askelia. Ajantaju katoaa, ja ympärillä kulkevat ihmiset. Mikä nautinto on välillä leikkiä! Chaplin kuvissa-näyttely Tennispalatsissa 13.7.2014 saakka. Kirjatoukka vinkkaa: muista katsella Chaplinin perheen vanhat kotifilmit!

Kirjatoukka vinkkaa Amsterdamin riennoista

Menossa Amsterdamiin maaliskuun alussa? Muistatko, kun kirjoitin aikoinaan illasta Joan Gannijn kanssa? Tuo luonnonvoima naiseksi osallistuu Amsterdamin The American Book Centerin ”Charles Bukowski Tribute Weekend”-tapahtumaan 8.-9.3. sekä valokuvillaan että istumalla haastateltavaksi ystävyyssuhteestaan Bukowskiin. Minä niin tahtoisin olla paikalla!Näyttely on katsottavissa viikonloppua pidempäänkin; Joan on tavattavissa myös 13.3., 15.-16.3. ja 22.-23.3. Sanottehan terveisiä, jos osutte nokikkain? Lue tribuutti-viikonlopun ja näyttelyn ohjelma tarkempine aikatauluineen täältä.Alempi kuva on lainaus ABC:n Facebook-sivulta.Ja jos olet nyt sinne Amsterdamiin matkalla, niin ehkä haluat vilkaista myös meidän matkavinkkimme parin vuoden takaa? Siispä KLIK.