Year: 2014

Valoa näkyvissä

Jos olenkin synkistellyt blogissa varsinkin nyt loppuvuodesta, niin halusin tulla vielä pikaisesti kertomaan ennen kuin uudenvuoden samettinen yö imaisee meidät pyörteeseensä, että kauniimmin ei vuosi loppua vois. Matka on ollut ihana, olen ollut ihan hirveän onnellinen. Kaikki surut ja pelot todentotta jäivät taakse, ja vaikka tiedänkin, että on asioita, jotka on kohdattava yhdessä kotiinpaluun kanssa, olen vahvempi. Tapahtui mitä hyvänsä, niin olen valmis! On vastoin kaikkien self help-oppaiden ajatuksia sitoa onnellisuutensa johonkin ulkoiseen. Onnen pitäisi kummuta sisältä, ihan missä vain. Olkoot niin, minulle tämä joulu Rivieralla on tehnyt hyvää. Olen onnellinen, että hyppäsimme. Avaan aamulla ikkunaluukut, näen alas kukkuloilta Välimerelle saakka ja valkoisten verhojen lomasta kieppuu huoneeseen savun ja sypressien tuoksu. Seison parvekkeella, auringon lämmittämillä punaisilla lattiatiilillä ja itken ilosta. Ystävät, toivon teille kaikkea hyvää ihan pian vaihtuvaan uuteen vuoteen! (Ja huomenna illalla sytyttelen kynttilöitä jo omassa kodissa, ja sekin on ihan suloista!)

”And my dear, we’re still goodbying…”

Hanko sai ohuen sokerikuorrutuksen viime yönä, ehdimme nähdä siis muutamat haituvaiset lumihiutaleet ja rannan kaislojen kauniit kuurankukat ennen lähtöämme. Ja aurinko, se ei vain lakkaa paistamasta. Sitä ei tarvitsisi lähteä etsimään muualta, eikä muuten enää hyvää leipääkään. Nixun pian avautuvasta kahvila-leipomosta (jossa tällä hetkellä kahvilakoneita odotellessa on vasta pieni herkkukauppanurkkaus) saa jo nyt niin uskomattoman hyvää, rapeakuorista Levain-leipää, etten keksi kohta enää mitään järkevää syytä matkustaa Ranskaan! Leivästä tuli mieleen, että katoimme sitten kuitenkin eilen illalla yllätykseksi lapsille joulupöydän. Oli graavia lohta, mätiä, sinappisilliä. Oli kinkkua, terriiniä, hilloketta. Sitten tyhjennettiin suklaarasia ja pelattiin Scrabblea. Kaikki maistui niin hyvältä, voi jospa osaisi sen oikeankin joulun noin kevyesti ja leikkisästi rakentaa! Tuo ranskalaistyyppinen hapanjuurileipä oli ihan ässä paahdettuna, dijonnaisilla sipaistuna, päällään paksu viipale joulupateeta sekä koristeltuna cornichoneilla ja ryöpyllä paahdettua sipulia. Blogi sulkee nyt ikkunaluukkunsa joululoman ajaksi. Jos satumme olemaan aikaansaavalla tuulella, voi tänne ilmestyä jokunen ”postikortti” matkalta. Uusi vuosi ainakin alkaa sitten aikamoisen ranskalaisissa tunnelmissa, luulen ma. Niin, uusi vuosi… Se olkoon edeltäjiänsä lempeämpi, jos saa toivoa. Kiitämme lämpimästi teitä mukana eläjiä tästä vuodesta. Teistä monista …

Where do you go to my lovely

Peter Sarstedtin kappale Where do You go to My Lovely vuodelta 1969 on kiehtova ja jotenkin elokuvallinen. Kuuntelen sen usein ja näen tärisevän kaitafilmin juoksevan savunsinisenä silmieni edessä. Laulu ei kerro Sophia Lorenista, vaikka niin julkaisun jälkeen pitkään luultiin. Sen sijaan laulun tyttö, Marie-Claire, oli tarinan mukaan nuori nainen, johon lauluntekijä ihastui joitakin vuosia ennen kappaleen syntyä, ja joka kuoli hotellipalossa. Siihen seikkaan, että laulu on saanut tekijältään vuonna 1997 jatko-osan, törmäsin vasta tänään. Kappale The Last of the Breed ei valitettavasti ole kuitenkaan ollenkaan niin maaginen ja vangitseva. You talk like Marlene DietrichAnd you dance like Zizi JeanmaireYour clothes are all made by BalmainAnd there’s diamonds and pearls in your hair, yes there areYou live in a fancy apartmentOff the Boulevard of St. MichelWhere you keep your Rolling Stones recordsAnd a friend of Sacha Distel, yes you doBut where do you go to, my lovelyWhen you’re alone in your bed?Tell me the thoughts that surround youI want to look inside your head, yes I doI’ve seen all your qualificationsYou got from the SorbonneAnd the …

Look like Lou, osa 4

Joulunlapsi Ludowicahan se siinä, syntymäpäivänsä kynnyksellä. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin Orrmanin talon kahvilan ja antikvariaatin kynnyksellä. Kiinnitin kahvi- ja kakkuhetkemme lomassa huomiota ihan ensimmäiseksi Ludden farkkuihin. Hauskat fiftari-vibat. Mutta kas, tavoilleen epäuskollisena Lou olikin ostanut nämä farkut uutena, Hangosta! Jännästi huopaantuneella, vaaleanharmaalla villapaidalla olikin sitten jo tarinantynkää. Sen oli Ludden ystävä napannut Luddelle newyorkilaisesta pesulasta, jossa tätä H&M:n väärinpestyä pusakkaa ei voitu enää pelastaa. Kengät kertovat Ludden vaatefilosofian ydintä: kun pitää hyvää huolta, saa nauttia pitkään. Campersin monot ovat viitisentoista vuotta vanha ostos Tukholmasta ja kuin upouudet. Pipon ovat valmistaneet Hangon Käsityöläiset.

Proustin kysymykset, Kirjatoukan vastaukset

Argh, nämähän ovat vaikeita! Tiedän jo nyt, että olen iltaan mennessä keksinyt monta nosevampaa vastausta ja lähestymiskulmaa näihin paikoitellen elämää suurempiin kysymyksiin… Kyseessä on siis Proustin testiksi kutsuttu kysymyspatteristo, johon olen törmännyt ensimmäisen kerran muistaakseni ranskalaisessa kirjallisuusohjelmassa ja sitten Vanity Fairin juttusarjana. Ranskalainen kirjailija Marcel Proust ajautui nuorena poikasena täyttämään ystäväkirjan kysymyksiä ja otti vastailun elämänsä mittaiseksi säännölliseksi tavaksi, jotta hahmottaisi omia ajatuksiaan ja kehittymistään ihmisenä. Kopioin kysymykset englanninkielisinä netistä enkä ryhtynyt niitä kääntämään, toivottavasti selviätte kahden kielen loukusta ehjinä loppuun saakka. En mene takuuseen, että juuri tämä kysymyssarja on se oikea. Aloitetaan. 1. What is your idea of perfect happiness? Aika iisillä alkaa. Tämän miettimiseen meni jo puoli päivää. Kiteytän sen näin: Olla onnellinen on olla peloton. Ja syvästi rakastettu. 2. What is your greatest fear? Että Dijon-sinappi loppuu. Näin ainakin voisi päätellä ruokakomeroni sisällöstä. 3. What is the trait you most deplore in yourself? Laiskuus. 4. What is the trait you most deplore in others? Vittumaisuus. 5. Which living person do you most admire? Kyllähän mulla näitä Outi Nyytäjä-fantasioita säännöllisesti on. 6. What …

Vähän rankkaa kuule

Ajelimme eilen Helsingistä Hankoon, Herra Kamera ja minä. Herra Kamera ajatuksissaan syvällä kiireisen loppuvuoden keikkaputkessaan, minä pelkääjän paikalla ripsivärit poskilla duktografian jälkimainingeissa. Kaikki asiat, jotka pitäisi vielä ehtiä hoitaa ennen joulumatkaa, näyttäisivät paperilla vaativan pari ympärivuorokautista viikkoa. Aikaa Ranskaan lähtöön on kuitenkin vain muutama päivä. Takanamme ajaa poliisiauto kummallisen pitkän aikaa. Tammisaaren kohdalla välähtävät siniset valot taustapeiliin ja meidät ohjataan tien sivuun. Auton katsastus on myöhässä, poliisipoika puhuu jotain kilpien poisottamisesta ja sakoista. Kyyneleet valuvat ensin hissukseen jo valmiiksi raidallisille kasvoilleni ja yhtäkkiä avaudun vollottaen: ”Meillä on ollu kuule aika rankka syksy tässä nyt, että jos se yhtään selittää asiaa!!” Hyvin nopeasti on siinä sitten sovittu, että seuraavana päivänä jos herra on hyvä ja hoitaa katsastuksen niin tällä selvä. Hyvää päivänjatkoa vaan. Jatkamme matkaa vaiti, vain satunnainen niiskutus katkaisee vallitsevan hiljaisuuden. Herra Kamera nukkui perillä muutaman tunnin ja lähti takaisin Helsinkiin, keikoilleen ja sinne katsastukseen. Minulla on seuraavaksi treffit rintakirurgin kanssa. Olenkin aina sanonut, että mulla on välillä tunne, että kaikki haluavat minusta palasen.

Ketjut katkeavat

Kylläpä nyt. Vietiin toinenkin viisas vanhus meiltä. Tämäkään täti ei ihan suoranaisesti kesken kaiken lähtenyt, hän oli syntynyt Suomen suuriruhtinaskunnan aikaan. Silti nämä katkeavat ketjut tuntuvat. Uutinen saa hetkeksi keuhkot tyhjiksi ja sitten alkaa levottomuus. On pakko touhuta jotain ihan hulluna, jotta muistaisi itse olevansa vielä elossa. Tältä tädiltä opin seuraavaa. Opin tekeyttämään viiliä uunin päällä ja syömään sitä sokerin ja jauhetun inkiväärin kanssa. Opin, että aina juodaan ensin viski ja sitten vasta hötkyillään. Opin syömään jäniksen kiveksiä ja säilyttämään oikeaa jäniksenkäpälää lähettyvillä onnen varmistamiseksi. Opin pesemään saunan ja kattamaan pöydän. Perunoita en oppinut keittämään kunnolla ja siitä muistettiin mainita. En myöskään oppinut käsittelemään metsästyskoiria, huopaamaan, enkä osannut nylkeä minkään sortin eläintä. Tuhahdus. Jos kaupunkilaishepeneeni eivät miellyttäneet, siitä ei epäröity sanoa. Kihisin joskus kiukusta. Herra Kamerakin oli vähän siinä ja siinä, mutta sai lopulta hyväksynnän. Istuivat kerran kahden. ”Jääkaapissa on jänistä, jos osaat lämmittää. Varo hauleja.” Lämpimäiset lapset hän nosti mahan alta nenänsä alle ja haisteli, ”…ihan on kuin koiranpentu.” Täti oli arvostettu kunnanlääkäri, ja autteli muun muassa synnyttäviä naisia sihisevä tupakka suupielessä roikkuen. Työpäivän …

Taiteen ystäville

Semmoinen menovinkki vielä, jos päätit tarttua meidän viikonlopun myrskykutsuumme, että mm. Taiteilijaresidenssin ”maton” taiteillut Heikki Kukkonen pitää viikonloppuna ateljeellaan avoimet ovet. Siispä jos ystäväsi tai rakkaasi saattasi ilahtua grafiikasta tai muuta kuvataiteesta, niin jälleen kerran The Place to Be tänä viikonloppuna on Hanko. ”TAIDETTA PAKETTIIN” Lauantaina & sunnuntaina 13.-14.12.2014, klo 12-18. Kahvitarjoilua. Työhuone: Tiirantie 27, Hanko. Puh: 050 571 5710. Meillä on seinillä useampikin Heikin työ, vilahtaneet varmasti kotikuvissakin. Mutta tuon maton lisäksi tilataideteoksista mieleen muistutettakoon beduiiniteltta toiletissa! Kuvia maton maalusurakasta täällä. Huomaan, että aina näin joulunaikaan sivuillemme hakeudutaan kiihkeästi ”lohipatee”-hakusanalla. Senkin reseptin meille tarjosi, paitsi taiteilija myös huippukokki Heikki!

Näin kirjoitat kirjeen joulupukille

Muutamia vuosia sitten löysin pojan tyynyn alta vaivalloisesti kirjoitetun kirjeen joulupukille. Edelleen olen sitä mieltä, että sepä oli jollakin perustavaa laatua olevalla tavalla toteutettu malliesimerkki siitä, miten lähestytään joulupukkia. Tahi jotakin muuta tahoa, jolta jotakin toivoo. Ensinnäkin oli lista, joka oli pitkä ja polveileva. Kalliskin. Osin hyvin vaikeasti toteutettava (”Liito-orava”). Mutta sitten oli saate. Ja siihen saatteeseen oli pantu kaikki paukut. Rakas Joulu Puki Puki voitko valita joistai näist jotkut Rakain ystäväsi Axxxx Hyvä Oulua Siis: Jos haluat viestisi perille, kannattaa vedota tunteisiin ja heittäytyä läheiseksi. Käytä myös aina vastapuolen nimeä, se luo välittömästi kontaktin : Rakas Joulu Puki. Osoitetaan nöyryyttä sekä epäahneutta ja annetaan päätäntävaltaa sille, jolta jotain toivotaan: Voitko valita joistai näist jotkut. Tehdään selväksi vielä kerran poikkeuksellisen lämmin ja läheinen suhde, se, ettei tässä nyt olla kuka tahansa pyytelijä: Rakain ystäväsi A. Tottakai ollaan huomaavaisia ja toivotaan ja toivotetaan toisellekin kohteliaasti jotain hyvää, tässä tapauksessa juhlapyhää (Joulua?) tai kenties pientä matkaa Pohjolan Piilaaksoon (Oulua?): Hyvä Oulua. Siitä vain, kirjoittamaan! Toivottavasti kaikki -tai ainakin jotkut- toiveenne toteutuvat!

Myrskymatkalle?

Puluset, nyt olisi tosi hyvät hetket ajella Hankoon, lauantaiksi on nimittäin luvassa myrskyävää. Ja sehän tarkoittaa sitä, että vedetään kunnon kamppeet päälle ja kiidetään rannalta rannalle, pohjoispuolelta eteläpuolelle ja ulvotaan tuuleen. Varisniemessä saisi olla aika varovainen, ettei lentäisi laguuniin, Tulliniemessä vakoillaan surffaripoikia ja Hangonkylän satamassa lämmitellään lohisopalla. Auto parkkeerataan sataman aallonmurtajan juureen ja hihkutaan kun meri heittää vedet komeassa kaaressa katolle. Itse asiassa, jos mä olisin sä, mä tulisin jo perjantaina ja jäisin yöksi. Silloin sitä ehtisi myrskybongauksen lisäksi kuuntelemaan oman kylän mimmejä Regattaan ja illalliselle Itäsatamaan. Lauantaiaamuna sitten aamiaisen jälkeen kipittäisit kiireettömille jouluostoksille pikkupuoteihin, jolloin loppupäivä olisi omistettu jättiläisaalloille, vimmatuille vaahtopäille ja hipiää hehkeyttäville suolapärskeille. Kutsuisin teidät kaikki meille illalla lasilliselle, mutta me olemme vuotuisissa Joulujameissa! Ehkä vielä yksi yö, koska samapa tuo tässä konkurssissa, ja sunnuntain voisitkin, darling, laiskotella kahviloissa ja antikvariaatissa. Sä ansaitset sen. Kuka hullu voisi jättää näin hyvän myrskyn käyttämättä? Kuvissa: Kummallinen, paahdettu valo enteilee komeita laineita. Lue lisää arkistosta: Yks myrskyn merkki ja Myrskynratsastaja. Etelässä on tuullut ennenkin ja silloin on jostain syystä usein yllätysjuhlat. Liikkuvaa kuvaa riehuvasta aallokosta sulle …