Month: lokakuu 2013

Kaipaa silitystä

Kas samoja sävyjä, rannoilla aavoilla ja unien mailla. Saattaa näyttää hiljaiselta, molemmilla rintamilla, mutta tänä viikonloppuna väkimäärä Hangossa ja kolhiintuneen keittiönpöytämme äärellä taas moninkertaistuu, kun Elokuvajuhlat käynnistyvät ja ystävät ja muut yleisöt eri puolilta Suomea kulkevat – tai polkevat! – tänne niemennokkaan. Ja Herra Kamerakin, rakas reissumieheni, on hetken kotona ja samojen vällyjen välissä. Tai niin ainakin luulen, yöpöydälle on ilmestynyt kirja. Olenkohan jo kertonut, mitä Herra Kamera vastasi, kun kerran valitin yksinäisyyttäni hänen pitkien kuvausreissujensa aikana? ”Ethän sä ole yksin, mä olen tehnyt sulle kolme kaveria!”. Hmph.

Vain vanhoja lehtiä

Huhuilinkin jo Facebookin puolella, mutta kokeillaan vielä tätäkin tonttia: Löytyykö kenenkään nurkista Vogue Paris Dec 2007 / Jan 2008 numeroa, jonka Guest Editorina on toiminut Charlotte Gainsbourg? Tiedän, eBaystä löytyy, mutta joko lehden hinta lähetyskuluineen Ameriikoista nousee turhan korkeaksi tai sitten ranskalainen myyjä ei lähetä kuin Ranskaan? Ehkä on joku jekku, jota eBay-noviisina en hoksaa? Tai ehkä minä en vain ymmärrä, etten voi saada kaikkea? Auttakaa naista mäessä! Lehteä metsästäessäni olen kiljunut kauhusta; olen näköjään viskannut vuosien varrella suorastaan tukollisia dollareita paperinkeräykseen, niin ovat tietyt numerot nousseet arvoon arvaamattomaan ajan myötä. Moni tuttu kansi, ai ai ai… Siis sisko, pidä Voguestas kiinni! (Paitsi tästä yhdestä, jonka haluat myydä Kirjatoukalle <3 )

Tyyntyi

Ei, mun ”mökkilaiturilla” ei auta nyt kuulkaa enää makoilla. Meri nostaa itsensä tuulen harteilla ylös kallioiden kuvetta ja laiturinpätkä on paitsi märkä myös liukas. Eilen aurinko siis paistoi, ennustettu myrsky oli vain semmoinen aavistus keltaista valoa vihreän veden yllä. Illalla kymmenen aikaan alkoi kuulua kauheaa kohinaa, pauketta ja ulvontaa, ja makuukamarin kamina huokaili puhurin voimasta. Bulevardin läpi pyyhkäisi vimmattu viima, ikkunalasit helähtivät. Mutta yöllä kun havahduin hereille, oli aivan hiljaista ja liikkumatonta. Tälle päivälle olin värvännyt itselleni auton ja kuskin jotta pääsisin kuvaamaan myräkkää ja viipottamaan tuuli takkia pullistaen rannalta toiselle. Turha toivo. Sorsat vain surffasivat Helonrannan laineilla, hihkuisivatkin, jos osaisivat. Lapsi huutaa yläkerrasta, että kirjastosta on tullut ”Ovatko lainasi unohtuneet hyllyysi”-viesti koskien Tove Janssonin kirjaa Haru, eräs saari. ”Vastaa niille, että äiti on hyvin kiintynyt kyseiseen kirjaan eikä halua palauttaa sitä enää koskaan!” Ei suinkaan, nyt pakkaamme Pojun kanssa kirjastokassimme ja lähdemme kitisti palautuspuuhiin. Minullahan on ässänä hihassa samainen kirja på svenska, ystävältä saatu lahja. Kyllä elämä on ihmeellistä.Psssst: pieni merivideo Instagramissa, jos haluat kuunnella aaltojen pauhua.

Huivikaupoilla

Pistäydyin kotikadun päässä sisustuskauppa Villa Himassa viime viikolla huiveja hypistelemässä. Nuo linnut sopivat hienosti tuuleen ja tuiverrukseen, joka täällä nytkin on käynnissä, mutta päädyin kuitenkin lopulta graafisempaan vaihtoehtoon, tuohon, jossa on pylpyröitä. Villa Himassa oli muutakin houkuttelevaa, kuten mustia tiskiharjoja, mangolta tuoksuvaa supervoidetta syyssäärille, huippuhyviä siemenillä sulostettuja näkkileipiä mun Comté-kimpaleeni kylkeen, värikkäitä valosarjoja ja – tapetteja! Mitä ihmettä, minä, joka en koskaan ole ollut tippaakaan kiinnostunut tapeteista (kuten en myöskään verhoista, matoista, päiväpeitoista, sisustamisesta tai siivoamisesta), humahdin lämpimäksi Nanan esittelemille uutuuksille. Syvän oranssilla pohjalla astelevat linnut eteiseen ja kiinalaiset pytyt ja siveltimet vaikka kylpyhuoneen päätyseinään? Kipaiskaapa katsomaan! Villa Hima Bulevardi 20 Hanko Villa Himan Nanan blogissa nyt juttua yksistä tuotesuosikeistani, värikkäistä tunisialaisista fouta-liinoista!

My life through rose-tinted lenses

Miten niin harmaata? Meidän viikonloppumme alkoi mannermaisissa tunnelmissa Hotelli Regatan kauniissa aulabaarissa, jossa istahdimme porukalla alas after work -drinkeille ennen hyppyä kävelykadun pikkuliikkeiden Halloween-juhliin. Kävelykadulle oli parkkerannut myös torilta tuttu thai-kärry, ja niin vain me tarkenimme vielä ulkona pitkässä pöydässä kevätkääryleinemme! Aurinko paistoi, ei enää lämmittänyt, mutta väritti Vartiovuoren vesitornin kuulaaksi kuin appelsiini . Lauantaina lorvimme kosteassa syyssäässä ohi lahdella kelluvien joutsenten ystävien huvilalle syömään. Koko matkan veden viertä meitä saattelivat aaltojen voimakkaat huokaisut kun ne syöksyivät mereltä hiekkarantaan ja kallioihin. Perillä odottivat isäntäväen lisäksi pehmeästi paukahteleva takkatuli, hyvin teroitetut veitset ja banjomusiikki. Jälkiruoan kookoskermajäätelössä oli mintunvihreitä pilkkuja, muuten tunnelma oli vaaleanpunainen ja lämmin (kuvat). Nyt sunnuntai-iltana sumu suutelee Bulevardin sadevesikouruja, muutama katuvalo keinahtelee pisaroivien oksien tunnelissa ja me osaamme odottaa Suurta Myrskyä tiistaiksi.

Hangon Elokuvajuhlat – än yy tee NYT! (31.10.-3.11.)

Hangon Elokuvajuhlien ohjelmisto on nätisti nipussa ja liput käyvät kaupaksi hyvää vauhtia. Hommahan tärähtää käyntiin jo ensi viikolla! Ajattelin valita festariannista muutamat Kirjatoukan tärpit, mutta kun koko liuta on niin kovaa kamaa, on vaikeaa nostaa helmiä vielä erikseen. Tässä nyt kuitenkin listantynkää, kun niin lupasin, mutta se ei tarkoita, etteikö niitä muitakin kannattaisi katsoa. Se tarkoittaa vain ja ainoastaan, ettei Kirjatoukkakaan kaikesta kaikkea tiedä! Bekas Betoniyö Colours of the Islands Hanko-Unelmien välietappi Kalervo Palsa ja kuriton käsi Laulu koti-ikävästä Menneisyys Poski poskea vasten Päivien kuohu Kimpassa (Klikkaa elokuvan nimeä, niin pääset esittelyyn.) LISÄKSI: Elokuvien ”etkot” eli varaslähtö suoritetaan jo torstai-iltana 31.10., kun Bulevardin Grönassa pistetään jazzklippejä pyörimään ja ihana Hannu Malinen jakelee musiikkitietouttaan kuin hunajaa meille tavallisille tallaajille. Yksi viime vuoden lempparitapahtumiani muuten! Lue lisää: ELOKUVAJAZZIA. Yksi Elokuvajuhlien kiinnostavimmista kokonaisuuksista on hankolaisten nuorten lyhytelokuvakavalkadi, joka avaa koko festivaalin perjantaina 1.11. Lukiolaiset ovat ohjaaja Ilkka Raution kanssa koostaneet koskettavista aiheista omia puheenvuorojaan, ja meidän lienee syytä kuunnella. Lue lisää: NUORTEN HANKO. Ja sitten on tietysti se huikea pyöräilytapahtuma lauantaina 2.11. teemaan sopivine leffoineen (Vive le Tour …

Kurkistus Taiteilijaresidenssiin, osa 4

Hiukan ovat taas huonekalut liikahdelleet Taiteilijaresidenssissä, eli vierastalossamme. Kirjoituspöytä päätyi valoisampaan paikkaan, josta sen voi helposti kääntää kokonaan kohti suuria lasipariovia ja pihamaisemaa tiiliseinineen ja vanhoine vaahteroineen, jos kirjoittelija niin tahtoo. Sängyt ovat välillä yhdessä, välillä erillään, riippuen siitä yöpyvätkö residenssissä rakastavaiset vai ystävykset. Vanha matka-arkku toimittaa joka tapauksessa yöpöydän virkaa, ja kätkee sisäänsä varapeitteet ja -tyynyt. Kannan vierastaloon vinoja pinoja kirjoja ja omasta mielestäni kiinnostavaa esineistöä, ja sitten taas niitä takaisin pihan poikki, kodin puolelle. Yritän olla täyttämättä Taiteilijaresidenssiä tavaralla, rehottakoon se runsaudensarvi rauhassa täällä meillä. Vieraat saavat nauttia seesteisestä ja siististä tunnelmasta. Pitäisikin nappailla teille pitkästä aikaa parit kuvat myös kylpyhuoneesta, saunasta, keittiöstä ja pikkulasta, jossa vierailija kohtaa yllättäen normandialaisen hiekkarannan raidallisine uimahuoneineen… Mitä kaikkea valokuvatapetilla voikaan saada aikaan! Musta korituoli ja vanha matka-arkku ovat Villa Himasta, villapeitto Ditt & Dattista ja sininen päiväpeitto Helsingin S.A.L.I.sta. ”Matto” on taiteilija Heikki Kukkosen käsialaa.

Si Sergio!

Kun Tintå oli täynnä, löysimme uuden ihastuksen. Hyvät naiset ja herrat, signore e signori ; Sergio’s! Jokivartta kun kipsuttaa kirjastolta katsottuna reilusti eteenpäin, ohi Apteekkimuseonkin ja jokusen gallerian, tulee vastaan kaunis vaaleansininen puutalo, ja sen kyljessä kyltti RISTORANTE. Ovi on raollaan rappusiin, ja rappusissa on kaakeliaskelmat. Kaakeliaskelmat! Maailmassa on aivan liian vähän kaakelia! Mutta täälläpä kaakelia on myös ravintolasalin seinillä, grazie mille, maailmankaikkeus. Lapsoset, joista meillä oli mukana tällä kertaa vain kaksi kolmasosaa, valitsivat alkuun mereneläviä linssipedillä. Ja se linssipeti oli niin hyvää, että meinasin tarttua sitä komeaa poikaa siinä baaritiskin takana kauluksista ja suudella sen reseptin ulos hänestä! Kampasimpukoiden, mustekalarenkaiden ja jättirapujen jälkeen lapset jakoivat pizzan, joka tietysti näytti ihan Sophia Lorenin tekemältä eli täydelliseltä. Herra Kamera oli riisifiiliksissä ja sai eteensä päivän alkupalan, sahraminvärisen palleroisen hernepyreellä ja tomaattisella samettiviivalla, ja paneutui sen jälkeen Marsalalla maustettuun tattirisottoon kera paahdettujen mantelilastujen. Väistöliikkeistä ja esterakennelmista huolimatta sain ujutettua haarukkani hänenkin reviirilleen. Prikuulleen, tältä ruoan pitää näyttää, maistua ja TUNTUA! Oma pastani, Linguine Mare & Monti, oli ehkä paras syömäni pasta-annos koskaan. Ravintolassa oli myös mainio tunnelma. …

Posankan ystävät ry:n syysretki

Well hello Turku! Meillä oli hauska lauantain kanssasi, vaikka pari pettymystäkin koettiin. Kantakapakkamme Tintå oli täynnä, ja lelukauppa Casagrande oli ehtinyt jo mennä kiinni kun me iltapäivällä sen kohdalle osuimme. (Pahoittelemme otsan jälkeä ovessa ja jäätyneitä kyyneliä rappusilla.) Kirjastonkin vain juoksin läpi, neljä minuuttia ennen sulkemisaikaa. Mutta myöhästymiselle oli hyvä syynsä ja Tintån ovelta käännytys koitui onneksemme…