Month: helmikuu 2013

Hiljainen hetki

Jos ovat aamut olleet ihania, niin ovat kyllä olleet illatkin. ”Talvisin kaupunki on tosi pysähtynyt…”, kirjoittaa Katja Kallio Hangosta uusimmassa Me Naiset-lehdessä. Kuulen usein saman väittämän, mutten koe sitä itse. Mitä tarkoittaa pysähtynyt kaupunki? Kyllähän ihmisen elämä voi olla keskellä maailman metropolejakin ihan pysähdyksissä. Ehkä lauseella tarkoitetaan, ettei tapahdu paljon ulkoisia asioita? Että kaduilla ei seiso esimerkiksi ihmispatsaita tai jonglöörejä? Me, jotka elämme täällä, meidän elämämme kyllä puksuttaa eteenpäin, pyörii välillä vallan vinhastikin, oli sitten kesä tai talvi. Neljän jälkeen siltaristeyksessä on pikkuruinen ruuhka. Katja Kallio jatkaa lausetta: ”… mutta onneksi se ei haittaa, sillä työskentelen aamusta iltaan enkä kaipaa houkutuksia.” Niin, se siitä pysähtyneisyydestä! Muista osallistua kirja-arvontaan, minä ainakin odotan innolla minkälainen tarina hiljaisina Hangon talvipäivinä Katja Kallion sormista soljuikaan paperille!

Aamiainen Tif… Greenwich Villagessa

Luitteko lauantain Hesarista artikkelin ”Syö hyvin New Yorkissa”? Ah ja oih ja uuuuuuh. Mun-on-pakko-päästä-Tartineen. ”Sisällä syödään uppomunia pinaattihöystöllä, croque monsieur-voileipiä, graavilohta ja muffineita. Tartineen saa tuoda omat juomat, vaikkapa pullon viiniä.” – Pihla Hintikka/ HS Uppomunia, kuulitteko! Uppomunia! Pinaattihöystöllä! Jos perustaisin koskaan kahvilan, pöllisin ehkä heidän koko menunsa ihan sellaisenaan. Kiitos ja amen. Tartine Café-Bakery-Restaurant253 West 11th Street New York, NY 10014 (Kuva ravintolan nettisivuilta.)

Les Mis

Kävin eilen katsomassa elokuvamusikaalin Les Misérables. Olin varautunut nenäliinapaketilla, sillä minähän olen ihminen, joka ei pysty katsomaan edes elokuvateatteriin päin itkemättä. No, en itkenyt yhtään, joka on hiukan hälyyttävä merkki. Tai siis tietenkin itkin ihan vähän joukkokohtauksissa, mutta kuka nyt ei joukkokohtauksissa itkisi. Suuret kohtaukset ovat suuria. Olin etukäteen ilmaissut syvän huoleni Hugh Jackmanista Jean Valjeanina. Hugh ei ollut huono ollenkaan, mutta Hugh ei ollut Jean Valjean. Tai edes Gérard Depardieu. Russell Crowe oli herkkävireinen, piinattu Javert, välillä tosin ihan pikkuisen laiskasti. Anne Hathaway oli Oscaristaan huolimatta epäaito (mitä nuo maailman kovimmat elokuva-ammattilaiset ja joku 6 miljardia kiittävää kriitikkoa nyt asiasta tietäisivätkään), paljon paljon enemmän uskoin Samantha Barks’in Éponine’en. Vaikkakin Samanthan jotenkin moderni ulkonäkö ei istukaan aikaansa, vuoteen 1832? Nuoret idealistit barrikadeilla olivat täynnänsä hengen paloa, silti heidät pesi pieni mies Gavroche eli Daniel Huttlestone. Ihanan hillittömät ja räävittömät roolisuoritukset tekivät Sasha Baron Cohen ja Helena Bonham Carter tahmeina majatalonpitäjinä, Thénardier’in pariskuntana. Mietin, mitä elokuvasta saa irti, jos ei ole lukenut kirjaa. Kirjassa kohtauksien väleissä on niin paljon kuvausta, joka kasvattaa latausta. Elokuvassa mennään tavallaan …

Kirja-arvonta, SÄKENÖIVÄT HETKET!

Ilolla ilmoitan, että arvomme yhteistyössä Otavan kanssa lukijoidemme kesken yhden kappaleen Katja Kallion uutta, Hankoon sijoittuvaa romaania ”Säkenöivät hetket”! Käypä jättämässä puumerkkisi kommenttilootaan viimeistään perjantaina 8.3., ja pian saatat olla vuodessa 1914, Hangossa, Pensionaatti Bellevuen ikkunapöydässä… ”Hurja ja lumoava romaani läheisyydestä ja yksityisyydestä, niiden loputtomasta kaipuusta ja suunnattomasta uhasta…” – Otavan uutisia Katso – kuuntele-  myös Katja Kallion haastattelu hänen ensimmäisen menneeseen aikaan sijoittuvan kirjansa synnystä, sekä romaanin ikuisesti ajankohtaisista teemoista, KLIK.

Paolan paatissa

Myöhäisherännäinen täällä, päivää. Ivana Helsinki porhaltaa jo lujaa maailmalla uusilla retroromanttisilla mallistoillaan mutta Kirjatoukka huokailee vasta S/S 2011 Where the Fuck is my Sailor-kolttujen perään. Nämähän ihan huutavat Hankoa!Siis jos käyttäisin ikinä mitään muuta kuin mustaa. Tai harmaata. Jossa on paljetteja.

Puhdas pelipaita

”Save Anna” t-paita Christopher Lee Sauvé’n käsialaa. Naama ei ihan mätsää, mutta ajatus on hyvä. Save from what, though? Keski-iän kriisiltä (Kirjatoukka) tai huonolta hiuspäivältä (Anna Wintour). Weekday (Cheap Monday) on avannut verkkokaupan, siitäkös Herra Keikari Kamera ilahtuu, ja varmaan ilahtuisi myös tuosta Bill Cunningham-paidasta.

Retkikunta

Viikonlopun retkue vielä vauhdissa. Onneksi kävelykadun keittiökaupasta löytyi valtava vuoka, ja silti ystävättären kokkaama muheva lasagne holahti kertaheitolla nälkäisiin suihin. Onnea on: tarpeeksi isot padat ja kattilat. Lasten pehmeät liukurit ovat muuten suomalaisia Wuuuf’eja, ihan huippuja! Niitä testasivat myös eräät nimeltä mainitsemattomat aikuiset, ja se kyllä kuului ainakin Tammisaareen asti… 🙂

Raidoistaan tunnetaan

Uusi huivi Zarasta, ja tuo kesästä asti sormessa viihtynyt sarviluusormus sopivat hyvin yhteen. Huomasin, että Tine K:n sormukselle olisi nyt myös korvakorut kaveriksi, tekisi vähän mieli iskeä kiinni…