Year: 2013

Matkaseurue

Upea Outi Heiskanen, upeassa Wäinö Aaltosen Museossa, WAMissa, Turussa. Rakastan museon pintoja, tasoja, valoa tietysti, pientä sisäpihaa suihkulähteineen. Aulaa, kirjoineen ja kalusteineen, paimentolaismattoa. Todella kaunista. Näyttely Outi Heiskanen- Matkaseurue avoinna 23.2.2014 saakka. Lisäksi käythän katsomassa päänäyttelyn kainalossa viiltävän liikuttavan Aapo Huhdan valokuvasarjan A Bird in a Cage, kuvia lapsista aikuisuuden kynnyksellä. Se sohvalla tuimana venyvä tyttö… mä niin muistan sen tunteen! (Mutta kiirehdi, valokuvanäyttely päättyy jo 5.1.2014.)

Ja he elivät elämänsä loppuun asti

Meillä oli pieni hypähdys arjesta juuri ennen joulua. Toimimme kuten me aina toimimme, eli hetken mielijohteesta, kun yhtäkkiä huomasimme a) olevamme ilman lapsia b) tulevamme joulujärjestelyistä sekopäisiksi hetkellä millä hyvänsä. Lähdimme siis vahingossa Turkuun. ”Me voidaan tehdä ihan mitä vaan, me ollaan nuoria, villejä ja vapaita!”, sanoi Herra Kamera ja painoi kaasua .”Tai ainakin villejä ja vapaita. Noh, villejä. Äh, antaa olla…” Meillä on kuulkaa ollut sutinaa tuon Herra Kameran kanssa nyt 20 vuotta. Se oli joulun aikaa armon vuonna 1993 kun me veivasimme edes takaisin, kun emme kumpikaan oikein ottaneet ymmärtääksemme, että kuulumme yhteen. Kahta erilaisempaa kakaraa sai hakea. Se oli sitten Kallessa kun mä kailotin musiikin yli, että nyt joko ollaan tai sitten ei olla ollenkaan, ja Herra Kamera sanoi, että no ollaan vaan. Takaisin Turkuun. Me veimme tavaramme hotellille, kiertelimme laiskanlaisesti kauppoja ja kauppahallia, viipyilimme Akateemisessa ja kilistelimme Tintån tiskin kulmalla yhtäkkiselle joutilaisuudellemme. Illallisaikaan tultaessa kävimme virkistäytymässä hotellilla ja kipitimme paksujen pisaroiden lomasta hyväksi todettuun Sergio’siin. Söimme suurella nautinnolla, saatoimme juoda hiukan viiniäkin, puhuimme paljon ja päätimme jälkiruoan sijaan kävellä katsomaan mikä …

Katson autiota hiekkarantaa

Hangossa on 30 kilometriä hiekkarantaa, senhän te jo tiesitte. Mutta kaikkia rantoja te ette ehkä tunne, ja siksi teillä on Kirjatoukka. Kolme ylintä kuvaa ovat Vedagrundetin rannasta, ja loput Lappohjan dyyneiltä. Täktomintien varrella sijaitseva Vedagrundet on yleinen uimarantakin, mutta minä olen harvemmin siellä käynyt kesällä. Sen sijaan me vaapumme sinne tuulta vasten silloin kun leijasurffaritkin, makaamme heinikossa huppu päässä, keräämme simpukoita, käymme kallioisessa kärjessä sivelemässä vanhan, harmaan kalavajan seiniä. Joskus vesi on niin matalalla, että lähimmälle luodolle voi kävellä, nyt tyrskyt ylsivät melkein hiekkavalleille asti. Purjeet paukahtelevat, vaahtopäissä miehet näyttävät tuskin koskettavan vettä. Lappohjaan ajetaan sitten viedä edemmäs (Hangosta katsottuna) ja parkkipaikalta kävellään uljaan, puhtaan metsän läpi kunnes meri tulee vastaan. Paristakin paikasta laskeutuvat pitkät rappuset rannalle. Ja rantaa piisaa, ja mäntyjä, jotka roikkuvat dyyneissä kiinni henkensä kaupalla. Vesi velloo täälläkin nyt korkealla. Rannalla on ihmeellistä purppuran väristä hiekkaa, joka muualla maailmassa on melkoinen nähtävyys, kuten vaikkapa Pfeiffer Beachilla Californiassa. Täällä saat näin sesongin ulkopuolella ihailla sitä, ja kylmästä smaragdisena ja jo hiukan notkeana keinuvaa vettä ihan itseksesi. Purppurahiekkaa esiintyy (kuulemma) nimenomaan talvimyrskyjen jälkeen ja …

Joulun tuoksu

Meillä oli ihana, rento ja rauhallinen joulu täällä keskenämme, minä ja mun suloiset, pienet jouluihmiseni. Aattona, joulurauhan julistauduttua kaupungintalon parvekkeelta, säntäsimme mukaan kaapatulla porukalla meille sateelta suojaan ja kokeilimme Suvin joulujuomaa, joka olikin ihan täydellinen karpalonraikkaudessaan, appelsiinisena, kuplivana. Muuten sitten joulun suosituin juoma kaiken suolaisen ja makean kyljessä olikin San Pellegrino, joka vihreässä lasipullossa ja tähtikorkilla meni ihan joulukoristeesta! Joulun peli on ollut Scrabble, joulun tuoksu(kynttilä) True Grace’n Conifère, joulun kukka mistelinoksa, joulun maku jänisterriini, joulun ääni Leonard Cohen ja joulun värit oranssi, pinkki ja petroolinsininen. Nyt puuhaamme jo Uuden Vuoden kekkereitä, hauskaa!

Esteettinen tonttu

Uuuuuuuuh, ihanan sharppeja paketteja, malli miellyttää ja lupaa hyvää! Ja Herra Kamera on lahjapaperimestari, esteettinen tonttu <3 Kaunista ja hyvää, rakkaat ystävät, kaunista, onnellista ja hyvää.Toivottavat Kirjatoukka & Herra Kamera

Viittä vaille joulu

Kaiken kiireen ja rahanmenon keskellä me keksimme Herra Kameran kanssa karata pienelle kaupunkilomalle pariksi päiväksi. Palatessa tilanne oli tämä. Ja huomenna on … joku suurempikin juhlapäivä, kuulemma. Olen tähän asti ollut aivan happy happy pieni joulun hengetär, mutta eilen tuli itku (= paketoimisitku). Ja tänään melkein toinen (= siivousitku), ja pieni riita, ja lisäksi sanoin K-kaupassa ruman sanan. Olen siinä pisteessä, jossa pelottaa että ruoka loppuu, että lahjat eivät riitä, että hyasintti tai talitintti kuolee. Että tulitikut häviävät, sähkö katkeaa, mäti sulaa ja taivas putoaa niskaan. Että unohdan tehdä mummonkurkut. Että huomaan ettei meillä ole jouluaiheisia käsipyyhkeitä vessassa… HERRANJUMALA meillä EI muuten ole jouluaiheisia käsipyyhkeitä vessassa?!? Moneen asti kaupat on auki??? No mutta, me keitimme spagettia ja tomaattikastiketta, raastoimme parmesaania päälle, avasimme piccolopullon kuohuviiniä ja kokosimme itsemme. (Tai siis toinen meistä, toinenhan on koko ajan kokonainen.) Lapset tulevat illalla mummoloimasta, ja kun meidän jengi on koossa, on minulla kaikki hyvin. Oli joulu tai juhannus. Nyt takaisin siivoushommiin!

Yrttinen linssikeitto

Olemme ottaneet jo useana vuonna tavaksi keittää joulua edeltäviksi päiviksi ison kattilallisen jotain simppeliä soppaa, niin että joulun herkut oikein hyväilevät kieltä ja mieltä sitten kun niiden aika koittaa. Tosin tänä vuonna tähän sopan ja silakan väliin taitaa ujuttautua vielä yksi tai jopa kaksi kulinaristista elämystä, katkaisemaan hyvin alkaneen keittoputken… Länsimaista nykyihmistä on vaikea joulunakaan herkuilla häikäistä, kun yltäkylläisinä aikoina melkein jokainen päivä on herkullinen päivä. Mekin hääräämme ruoan kimpussa pitkin vuotta, ja toki nautimme, nautimme niin, mutta samalla joulun juhlallisuus ei ainakaan aterioinnin kautta nouse sellaiseen erityisasemaan kuin ennen muinoin. Pitäisikökään, en sitten tiedä? Kun kaikkea on saatavilla koko ajan, toki kukin kukkaronsa mukaan, olen päätynyt säästelemään joitakin ruokalajeja ja raaka-aineita jouluksi, pidättäytymistaktiikalla. Kuten esimerkiksi muikunmätiä. Oi, tulee ihan vesi kielelle pelkästä ajatuksestakin! Boquerones-tyyppisten silakoiden ohjeen jaoinkin jo eilen (ja kuten näemme, en ohjeestani huolimatta asetellut niitä auringonkehäksi!), mutta entäs se linssikeitto? Kuullota kattilan pohjalla öljytilkassa sipulia, valkosipulia, chilirinkuloita ja porkkanasiivuja. Lisää 2 tölkkiä tomaattimurskaa, laakerinlehtiä ja kuivattuja yrttejä. Kaada joukkoon myös 1-1,5 litraa kiehuvaa vettä, ja heitä mukaan kenties yksi liemikuutio. Nyt lisää …

Kalaisa joulu

Minusta iltapäivälehdet ovat väärässä, ei lumeton joulu ole välttämättä ankea! Eilen taas vallan paistaa loilotti, tänään on kylläkin tihkuisampaa, ja tuulee niin että pyöräilevä Kirjatoukka meinasi torireissulla sinkoutua satulasta. Kävin torilla Tagen tiskillä, kalaostoksilla. Ystäväni Marja on antanut inkiväärilohen reseptin, jota teen jouluksi, ja kun tekeytymisaika on 4-5 päivää, niin se on kuulkaa nyt kun se on laitettava limemehuun istumaan! Tilasin myös joulukaloja, ja hankin jo noita säilykkeitä, joilla Tage on lukuisat kerrat voittanut palkintoja ja pokaaleja Helsingin silakkamarkkinoilla. Lapset saavat ennen illan harrastuksia mutustella haukipihvejä. Hirmuisessa viimassa kanssani jonotti nainen, joka oli ajanut Helsingistä edestakaisin kalakaupoille, varta vasten. Ja kun kaikki vähäkin raha hupenee joululahjoihin ja jouluruokiin, on hyvä muistaa tässä kohtaa ystävämme SILAKKA. Boquerones del norte, eli silakoita espanjalaisittain Osta hopeakylkinen läjä silakkafileitä. Laita silakat (valkoviini)etikkaan lepäämään, kera suolanripsauksen, noin 3 tunniksi. Kun silakoista lähtee nahka helposti, ovat ne valmiita. Kaada etikkaliemi nyt pois. Aseta kuoritut silakkasuikaleet auringonkehäksi matalalle vadille. Tee persilajsta ja valkosipulista hakkelusta, ja levitä silakoiden päälle. Lorottele hyvää oliiviöljyä ylle ja anna hela hoidon vielä tekeytyä tovi ennen tarjoilua. Tagen …

Tulta!

Kesämuistoja. Herra Kamera kuvaa keittokirjaa pyöreiden kivien laguunissa ja innokas kipinämikko häärii nuotion kimpussa. Miehet ja tuli, joku alkukantainen imu siinä on. Jääkauden louhimien kallioiden kainalossa väkisinkin ajattelee kaikkia niitä sankareita, joita Hangon rannoilla on heilunut. Viime tuhatluvun alussa tänne purjehtivat viikingit ja varjagit, sitten Pietari Suuren kaleerit. Hankoniemi, Hangethe, Kumionpää, Gangut, on ollut purjelaivojen ankkuripaikka halki vuosisatojen. Jos kivet osaisivat puhua… Viime keväänä koettiin aikahyppy 1700-luvun taisteloihin, katsopa Herra Kameran upeat kuvat! Ja ensi kesänä taistellaan Riilahtea uusiksi, onneksi vain leikisti. Lisätietoja täällä. (J.K. : Kesän 2014 Riilahden taistelun 300-vuotisnäytöksestä kuvia täällä ja täällä.)