Month: marraskuu 2012

Noir

Se Ainoa Oikea Selah Sue Lähtö lähenee. Lähdön hetkellä iskee aina hillitön koti-ikävä. Kahjo mikä kahjo. Matkalaukun sisältö on aika, noh, mustaa. Tulee sinne kyllä yksi väripilkkukin, harmaa pellavapaita. Mutta enemmän kuin minusta, matkalaukkuni kertoo Pariisista. Näin satunnaisesta kulkijasta Pariisi pukeutuu pelkkään mustaan. Tummat, kapeat farkut, mustat Converset, valuva musta tai harmaa villapaita, musta villakangastakki, iso huivi, suuri musta kassi, mustat aurinkolasit… Kaunista. Ja hiukset, ne ovat kampaajani käsittelyn jäljiltä ihan kuin Selah Suella, canon! Facebookin puolella voit kuunnella Sir Elwoodin Hiljaisten Värien Pariisi-murinan Lehti: Uusin Deko (12/12), ja juttu Bon Ton-lastenvaatekaupan omistajien hurmaavasta (ja värikkäästä!) Pariisin-kodista. Mutsi: Ei, en ole vielä viikannut.

Taiteilijan lohipatee

Jos olisin jouluihminen (puoliksi joulu, puoliksi ihminen?), aloittaisin kai jo joulupöydän herkuista haaveilun. Tässä varteenotettava ehdokas notkuviin pöytiin. Tiesitkö muuten, että Hakaniemen Hallissa Ekströmin kalatiski on tuulahdus Hankoa pääkaupungissa? Sanokaa Magnukselle terveisiä! 🙂 Lohipatee 700 g lohifileetä 1 tl suolaa 4 munaa 2 dl kuohukermaa 1 rkl chilikastiketta 1 rkl tomaattisosetta 2 rkl perunajauhoa Ripaus valkopippuria Hienonnettua tilliä Väliin 100 g kylmäsavulohta Hienonnettua tilliä Nypi lohesta ruodot ja poista nahka. Hienonna kala paloina monitoimikoneessa hienoksi, mausta suolalla. Lisää koneen käydessä munat yksitellen ja sen jälkeen muut ainekset. Surauta tasaiseksi massaksi. Kaada puolet seoksesta leivinpaperilla vuorattuun reilun litran vetoiseen, suorakaiteen muotoiseen vuokaan. Hienonna kylmäsavulohi pieneksi silpuksi. Nostele lohihakkelus sekä tilli massan keskelle pateen ”sydämeksi”. Levitä päälle loppu massasta. Kypsennä patee uunipannussa, vesihauteessa, 175-asteisessa uunissa noin tunnin ajan, kunnes seos on kiinteytynyt.Reseptin on netistä löytänyt meidän hovitaiteilijamme Heikki Kukkonen, joka myös kokkasi meille maistiaiset. Ja kuvastakin kuuluu kiitos hänelle.

Kansikuvatyttö

Tämä Vogue Paris’n kansikuva (Decembre 2012/ Janvier 2013) herättää nyt närää Ranskanmaalla. ”Ridicule comme couv : 0% actu, mais 100% retouchée”, puhkuu lukija Facebookissa. Vahvasti photoshopattu (ja ei taida riittää, viiltävät terävät kielet) Carla Bruni-Sarkozy se siinä lommoilee, kauniimpana kuin koskaan, mutta ei enää ihan itsensä näköisenä. Joka tapauksessa hänen elämäntarinansa on kiehtova ja kiinnostavakin, ja nykyinen entinen presidentinrouva ansaitsee ihan omana itsenään tulla kuulluksi, enkä viittaa nyt pelkästään biiseihinsä. Kunpa vain se eletty elämä edes hiukan saisi näkyä kasvoillakin. Ranskan Ellen kannessa, No 3487 (26 Octobre) hän näytti vielä väsyneeltä pienen lapsen 45-vuotiaalta äidiltä. Haavoittuvalta, herkältä, läpinäkyvältä.

Less is not more, more is more

Söimme eilen niin hyvin. Ystävien tunnelmallisessa köökissä (unelmieni keittiö!) kävi taas kova kuhina ja pilkoimme yhteistyönä tomaatin jos toisenkin, sekä chiliä, valkosipulia, sipulia, ja riivimme korianterin lehtiä puska toisensa jälkeen. Chili con carne oli jo hellalla popottamassa tullessamme, huumaava tuoksu kietoi meidät kylmästä tulleet huppuunsa. Yritän onkia meille ja teille reseptin, sillä jouduin nielemään pettymykseni ja toteamaan, että illan isännän soossi peittosi omani, vaikka luulin olevani chili con carnen kruunamaton kuningatar näillä kulmilla! Chili con carnen kaverina oli maukas ”punainen riisi”, ihana limemehun sulostuttama tomaattisalsa, paksua ranskankermaa kauniissa kulhoissa… Jälkiruoka oli Kirjatoukan ja Herra Kameran vastuulla, je me ajattelimme, että enemmän kaikkea on parempi kuin vähän jotain. Ilotulitus illallisen päätteeksi: Pilko tertullinen banaaneja kulhon pohjalle Lohko 3 litraa jäätelöä krouveiksi palasiksi Pilko 2 isoa ananasta jäätelön lomaan Huitaise pussillinen vaniljanmakuisia marenkeja keon päälle Koristele tuoreella mintulla, suklaakastikkeella ja värikkäällä strösselillä(Olin lisäksi ajatellut lorauttaa aikuisille tilkan tummaa rommia annoksen päälle, mutta onneksi se unohtui!) Kirja: Mexican Food Made Simple, Thomasina Miers

Dagen efter

O-ou. Dagen efter. Aamiainen sen mukainen. Kirja: Vanha kunnon Petite Anglaise, Catherine Sanderson. Pariisia, suhdesotkuja ja bloggaamista. Ja haaveilua englantilaisista aamiaisista.

Rauhaa, ja rakkautta viiksiin

Bongasin lauantaina jotain mielenkiintoista Hangon Villa Himasta, yritin iskeä tiistaina kiinni, mutta sydämet olivatkin siirtyneet Helsinkiin Kapteeninkadulle. Vaikken jouluihminen olekaan, niin kukapa nyt ei viiksiä haluaisi. Ja rauhaa päälle maan. Kuvat: Villa Himatar

Ja sitten iltakävelylle

”Kato äiti, Eiffel-torni!”, sanoi poika kun A:n näki. Kirjatoukan Spaghetti alla Carbonara-resepti, versio, jota Saku Tuominen tai muut italialaiset eivät ehkä hyväksyisi, mutta jaan sen kuitenkin: Paahda iso kasa herkkusieniä siivuina kuivalla pannulla, siirrä hetkeksi syrjään.Paahda samaan aikaa uunissa (tai pannulla) pekonia rapeaksi.Kuullota sipulia, valkosipulia ja purjosipulia oliiviöljytilkassa.Lisää sipulisilppuun pekonimurut ja herkkusienet, ja lorauta mukaan tilkkanen kermaa. Mausta mustapippurilla. Tarkista toki suola. Spagettihan on tällä välin kiehunut napakaksi. Kasaa per nuppi vatiin spagettia, lusikallinen kastiketta päälle, kumoa keon päälle munankeltuainen, parmesania ja kourallinen persiljaa. Hämmennä ja lappaa iloisiin suihin.