Month: heinäkuu 2012

Kriisin tunnistaa siitä…

Kirjatoukka kävi välillä lepäämässä hiljaisessa Helsingissä. Mutta voi, siellä kaiken kauniin ja kaupunginhajuisen keskellä kimppuun kävikin eksistentialistinen kriisi! Katselin nuoria ihmisiä, jotka mölysivät tietään kasteisten puistojen ja halkeilleen asfaltin poikki baareihin ja bileisiin, ja ajattelin onko kaikki hauska jo takana päin? Voinko koskaan enää tuntea oloani noin vapaaksi, noin huolettomaksi?? Lehmusten tuoksu tempaisi esiin kaikki muistot näillä kaduilla kerran tanssituista öistä… Chisu laulaa, että ”neljänkympin kriisin tunnistaa siitä, ettei ryppyvoiteet enää mihinkään riitä, näyttää Onnelassa keskisormee nuorille, kiipee joogaretriitille ylös vuorille”. Noh, Kirjatoukka on todentotta herännyt huomaamaan pienten joenuomien risteilevän kasvoissaan, ja aloittanut astangajoogan. Mutta Onnelassa, tai missään muuallakaan, en käy näyttelemässä kenellekään keskisormeani. En nimittäin enää jaksa valvoa siihen asti kun yökerhot avautuvat. Kuvissa: Elokuvateatteri Kino Engel (Cinema Mondo) WDC Helsinki – Paviljonki C. Hagelstam – Antikvariaatti Levykauppa Digelius Ravintola Sea Horse

Kylkiluut esiin

Yhtenä iltana, kun kaatosade hääti meidät ystävinemme pihalta istuskelemasta, ja yhdet vieraista eivät tulleetkaan, mutta eräät toiset eksyivät pöydän ääreen, tarjosimme koko porukalle possunribsejä ja kaalisalaattia, sekä lime-rommi-drinkkejä. Näin se meni. Osta reilu määrä ribsejä (usko pois, niille ei riitä mikään kun pääsevät käsiksi!) Kiehauta marinadi parista litrasta lihalientä, 3 desistä soijaa ja desistä sokeria. Kaada kuuma liemi ribsien päälle, ja pistä vuoka uuniin (175 C) kolmeksi tunniksi. Tee ennen tarjoilua ribseille vielä kastike desistä hunajaa, lorauksesta kokoonkeitettyä haudutuslientä ja kourallisesta paahdettuja seesaminsiemeniä. Kun ribsit ovat muhineet sen kolmisen tuntia, kääntele ne grillissä rapeiksi ja asettele laakealle vadille. Valele hunajakastikkeella ja riipaise reilu nivaska basilikanlehtiä päälle. Tarjoa ribsien kanssa kaali-majoneesisalaattia ja Sailor Tom-drinksuja. Lasillinen Sailor Tom’ia: 4 cl tummaa rommia 5-10 mintunlehteä 1/2 lime 1-3 tl (palmu)sokeria Jäitä Ginger alea Ribsien ohje on peräisin tv-sarjasta ”Tomin keittiö” ja drinkki on Tomi Björckin peruja myös, sen olemme esitelleet aikaisemmin täällä.

Hummani hei

SeaHorse Week on Suomen suosituin kesäratsastustapahtuma ja yksi Hangon kesän kohokohdista. Samaan aikaan kaupungissa oli viikonloppuna toisenlaisiakin hevosvoimia, sillä täällä kokoontuivat myös klassikkoajoneuvot, sekä Wild Viking-festivaalin imussa melkoinen letka komeita prätkiä. Niin, ja olihan myös Put Put Run, Suomen pienin moottorivenetapahtuma, teemalla ”kunhan kulkee ja kelluu”!

Woody vieköön

Tämä mies on syyllinen! Syyllinen siihen, että Kirjatoukka taas pakkaa pienen laukkunsa ja jättää kuplivan kesä-Hangon hiekkarantoineen ja hellehattuineen hetkeksi oman onnensa nojaan. Kino Engel esittää nimittäin Robert Weiden dokkarin Woody Allenista. Woody Allen: A Documentary – Manhattan, Movies & Me27.7.-2.8. joka päivä klo 18:30Kino Engel/ Cinema MondoLisää täältä, ollos hyvä. Ja traileriin, klik klak.

Kyllä syöminen on ihanaa!

Nyt Kirjatoukan karavaanissa on sen verran vauhtia, ettei kirjoittaa meinaa ehtiä. Mutta olisihan suorastaan synti jättää jakamatta, jos saa törkeän hyvän suklaakakun ohjeen! Tämän kertainen nauruterapiasessio, jota myös illalliseksi Elinan kauniissa kodissa kutsutaan, alkoi kylmällä kasviskeitolla (vihreää silkkiä, kuvailisin) ja jatkui Eevan taivaallisilla, punaviinissä ja yrteissä keitetyillä lihapullilla. Sitten pääsimme ”Nina Lincolnin jäädytetyn suklaakakun” ja vadelmaputouksen kimppuun. Klik: Nina Lincolnista ja reseptin alkuperästä hauska tarina – ja kuulemma se ihan oikea resepti-  täällä.

Purple rain

Hurmaavia puolukkapuuron sävyjä nyt ympärilläni! Uusi asu puuhelmiriipuksia myöten on Hangon Lifestyle-kojusta Itäsatamasta. French Connectionin lyhyt, ihanan valuva neule oli onnen omiaan myös mustien haaremihousujeni kanssa Helsingin marraskuussa heinäkuussa, ballerinojen ja sormus- ja rannekoruhässäköideni kumppanina. Jopa sohvalla ujoileva Pulina on sävy sävyyn! Muuten; kummitätini Anni sanoi aina, että kun horsmat kukkivat, kesä on ohi. Eihän se ole totta, eihän??

Teetä ja sympatiaa

Viime viikonloppu Helsingissä meni kuin sumussa. Ei, ei noiden drinkkien takia, vaan kammottavan epäreilun kesäflunssan, joka vei hermojen ja yöunien lisäksi äänen. Sitkeästi, ja rakkaiden ystävien ymmärryksellä Kirjatoukka kuitenkin pihisi ja kähisi läpi ihanan ohjelmamme. Flunssaa koitettiin häätää niin Toscaninin chili-valkosipulipastalla ja teellä kuin Gaijinin inkivääri-cocktaileillakin. Koko matkan kohokohta oli illallinen Boulevard Socialissa. Sunnuntain notkuimme Klaus K:n huippuaamiaisen voimin Ateneumissa ja Akateemisessa. Perfect. Ja mikä hauskinta: törmäsin kaupungilla sielunsiskooni vuosi(kymmeni)en takaa, ja hänhän paljastui blogin lukijaksi, kera perheensä ja sisarustensa. Siispä lähetän täten suukkosia perhekunta B:lle, Italiaa myöten!

Kurkistus Taiteilijaresidenssiin, osa 2

Viimeksi hiukan vinkaisin, kun valokuvaajan vaimolla ei ole tuoreita kuvia. Herra Kamera tarttui siis siihen kuuluisaan kameraansa ja kävi vieraiden välissä poimimassa Toukkaselleen pari uudempaa otosta Taiteilijaresidenssistä. Mutta voi MIEHET, olisiko tuon siivousämpärin voinut siirtää kuvasta pois? Ja oikaista sängyn peitteen?? No, annettakoon hälle anteeksi, pääasia lienee itse tiilirotisko, jossa olemme hakeneet ranskalais-afrikkalaista nomadi-tunnelmaa. Onnistuimmeko? Kylpyhuoneen takana piilottelee vielä pikkuinen, musta sauna, ja toiletissa on tapettina kappale Deauvillen rantaa Normandiasta. Kaipaatko muuten surffilautaa seinällä? Niin mekin! Hankolaisen hurmurin, Joachim Lindholmin upeat laudat menevät kuin kuumille kiville, niin että meillä näytteillä olleet kaksi yksilöä ovat muisto vain, ja uutta saamme odotella. ”Galleria-seinä” siis tällä hetkellä tyhjänä. Mutta vain hetken, sillä odottakaas kun näette seuraavan taideteoksen… Teokset ”Taiteilijaresidenssissä”, pääosin hankolaisilta tai Hankoon sidoksissa olevilta taiteilijoilta: Heikki Kukkonen Irmelin Sandman-Lilius Gita Malinen Marika Nousiainen C-G Hagström Kaija Leino Eine Tanner ”Herra Kamera” Siniraitaiset astiat ovat Muurlan ”Neljän Tuulen Tupa”-sarjaa, ja niidenkin yhteistyösuunnittelijana on hankolainen; ei taiteilija vaan ravintoloitsija Nixu Knichter, Makasiinin ja Neljän Tuulen Tuvan ehtoisa isäntä. (Vaikka taidettahan se hyvä ruokakin on!) P.S. Helsinkiläiset voivat käydä ihailemassa …

Nuori Schjerfbeck

Ateneumin Helene Schjerfbeck- näyttely on hyvin, hyvin vaikuttava. Mutta vielä enemmän saat siitä irti, jos varaat aika ja katsot näyttelyssä parissakin paikassa esitettävän tunnin pituisen dokumentin ”Nuori Shjerfbeck”. Sen jälkeen kuvat aukeavat ihan eri tasolla, ja kylmien väreiden määrä moninkertaistuu. Dokumentti kertoo nuoren Helenen elämästä ja työskentelystä Ranskassa ja Englannissa. Niin kauniita kuvia… Charlotte Airaksen hieno dokumentti esitetään myös elokuvanäytöksenä Ateneum-salissa kolmena keskiviikkona, 15.8., 22.8., ja 29.8. Lisätietoja täältä.

Keveää terästä

Oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Seisoimme hotelli Klaus K:n aulassa, matkalla sunnuntailounaalle, kun valtava hai ui lasiseinän takaa eteemme, kita ammollaan, kiiltävä pyrstö ilmaa piiskoen. Samassa viereemme pysähtyy komea, melkein parimetrinen tatuoitu mies, hymyilee, kättelee, ja sanoo: ”I made that”. Hollantilainen kuvanveistäjä Ron Moret toi silmiemme edessä Klaus K:n aulaan teoksen, jota todellakin kannattaa käydä katsomassa. Korkeassa tilassa ui haipari ja niiden keskellä melkein messiaaninen sukeltaja on nousemassa pintaan, jota ei ole. Teräslevyt pullistelevat, isot, painavat pultit kiiltelevät, paksut vaijerit tuskin heilahtavat kovassakaan puskussa, ja silti kaikki on kevyttä, kuin unessa. Hämmästyttävää. Lumoavaa. Nosturimies tekee ensin oman osuutensa, valtava kehä kiinnitetään kattoon, sen jälkeen jalkakäytävältä kannetaan apuvoimin kaarelle jännittynyt miehen hahmo. Taiteilija koskettaa vielä sukeltajan jalkaa, taivuttaa irvistäen räpylän siihen liikkeeseen, johon se on tarkoitettu. Viimeinen heilahdus, osat asettuvat paikoilleen. (Ihan kuin hain evät väreilisivät, pumppaisivat hieman…) Mutta nyt kaikki on valmista, on hetki aikaa poseerata kuvaajalle työn tilaajan, hotellin omistajan Marc Skvorc’in kanssa. Työ on paikoillaan  ja näytteillä vuoden ajan. Dutch sculptor Ron Moret and hotel owner Marc Skvorc at the mounting of Moret’s very …