Month: marraskuu 2011

Kaappi tuli taloon

Lupailin teille vielä toistakin hyllyihin liittyvää yllätystä, kuuluisan lehtihyllyn lisäksi, ja tässä se tulee! Tarkkaavaiset lukijat saattavat muistaa käyntimme S.A.L.I.ssa, ja rakkauden rautaan, joka siellä syttyi. Kaappi on nyt tullut kotiin. Mutta, mutta. Se saattaa osoittautua reissukaapiksi. Ovista ulos tuo ihanuus ei enää lähde (eikä siihen Paku-Villekään kuuna päivänä suostuisi, sen verran se painaa!), sen sijaan huonetta se vielä miettii. Nyt se on syönyt ison kasan kirjoja olohuoneessa, mutta se himoitsee myös astioitamme keittiössä, ja toisaalta liinavaatteita makuuhuoneessa. Sanokaapa, arvoisa lukijaraati, missä on kaapin paikka?

Lähdetäänkö Göteborgiin?

Piipahdetaanko Göteborgissa? Göteborgin taidemuseossa olisi Frida Kahlo & Diego Rivera-näyttely. Näyttelykierroksen jälkeen voisimme, ihan vain pikaisesti, käydä kääntymässä museokaupassa 🙂 Illalla menisimme popsimaan hummereita Elite Plaza hotellin ravintolaan Swea Hoffiin. Olen taas aivan viittä vaille voittamassa lotossa 3 miljoonaa, joten siinä tapauksessa piffaisin teille myös ihanat huoneet samaisesta hotellista. Tai hei, otetaan koko talo!

”Etelässä tuulee”

Olo on kuin Myrskyluodon Maijalla. Myrsky on repinyt oksia irti ja piiskonut merivettä pitkälle kaupunkiin. Kattopelti paukkui koko yön niin, että emme saaneet sen silmällistä unta. Myrskyn kunniaksi muistettiin taas ”maanantaitraditio”, eli nostettiin proseccoa pöytään. Lounaaksi tein vieraileville vanhemmilleni ja naapurista piipahtavalle L:lle italialaisen leipäsalaatin, johon inspiroi Ylen ”Solens mat”. Mummon sen sijaan pitää aina – siis aina- vierailullaan tehdä siskonmakkarasoppaa meidän kaalimaamme kakaroille. Mummo keittää soppaa aina valtavaan kattilallisen, sanoo että tästä riittää nyt ainakin kolmeksi päiväksi, ja illalla se on sitten syöty. Eikä minunkaan kokkivuoroni lounaaseen loppunut. Illalla nautittiin samojen isovanhempien, mutta eri naapureiden kanssa Etiketti-lehden reseptin mukaan lampaankääpäpiirakkaa. Alkuperäinen resepti tässä. Kirjatoukka tietysti pisti omiaan.

Rakuunakanaa

Rakuunakanaa: Tiristä voissa pannulla pari kanaa (tai broileria) yksi kerrallaan. Samaan aikaan kuullota isossa padassa sipuleita ja valkosipuleita, voissa nekin. Nosta varovasti rapeat kanat pataan sipuleiden päälle, ja huuhtaise paistinpannusta valkoviinitilkalla paistamisen maut perään. Suolaa, mustapippuria, tuoretta rakuunaa kavereiksi kanoille. Anna hautua uunissa 1,5 tuntia. Nauti vaikka kuten me, mustista beluga-linsseistä ja herkkutateista tehdyn ”risoton” kera. Vihreä salaatti sopi rinnalle, vaikka sitä ei  kuvissa näykään. Rakuunasta jännittävä huomio: Meidän K-kaupassamme myytiin ”rakuunaa” ja ”ranskalaista rakuunaa”. Ranskalainen ruukku maksoi melkein 5 euroa(!), mutta tuoksui ja maistui sata kertaa enemmän – niin, noh – RAKUUNALLE. Mielenkiintoista. (Alkuperäisessä ohjeessa voi, suoka, pippuri ja rakuunanlehdet laitettiin kanojen sisään, sipuleiden kanssa padan pohjalla oli porkkanaa ja valkoviinitilkasta ei ollut puhetta. Minä olen kykenemätön seuraamaan ohjeita ja menen aina sieltä mistä aita on matalin, joten tämä on versioni, ja se oli taivaallista!) Alimmassa kuvassa näkyy muuten lempipunaviinilasini, Riedelin jalaton O.

Aperitiiveilla

      Lauantaina hosuimme aamupäivän, mitä nyt hosuimmekaan, ja kun sitten saimme eräät kanat uuniin (joista lisää tuota pikaa), lähdimme, Herra Kamera ja minä, päiväkävelylle. Päiväkävelimme ravintola Origoon aperitiiville. Pastista, koska sen maun olimme saaneet suuhumme ja päähämme ranskalaisesta rakuunasta (josta siitäkin lisää kohta) aamun kauppareissulla. Ravintola Origo niitti juuri mainetta viinilistallaan, onnittelut Joanna ja Jan!

Kylmää vettä

Kuva on viime vuoden isänpäivältä. Eilisellä kävelyllä vastaantullut uimari kertoi veden nyt olevan + 7 C. Uskon talviuinnin hyväätekevään vaikutukseen, mutten uskalla.