Month: tammikuu 2011

Kirja, joka katosi

Siivosin vähän aikaa sitten kirjahyllyä, yhtä niistä (pakon edessä). Laitoin (itkua nieleskellen) muutamia opuksia kirpputorilaatikkoon, ja pyyhin (huolimattomasti) muista pölyt. Työn tiimellyksessä huomasin parin kirjan puuttuvan. Pitäisi aina kirjoittaa lainatut kirjat ylös. Ei kukaan tahallaan jätä palauttamatta, mutta joskus kirjoilla vaan on tapana jäädä omille teilleen. Ja sille, joka kirjojaan hirveästi rakastaa, se on kova pala.

Ensivaikutelmia

Kun Kirjatoukka tapasi Herra Kameran (silloin kun dinosaurukset vielä vaelsivat maapallolla…), istuivat he kerran sohvalla ja yrittivät tehdä toisiinsa vaikutusta. Keskusteltiin lempielokuvista. Herra Kamera nosteli kulmakarvojaan, ja sanoi, että hänen lempielokuvansa on Luis Bunuelin ja Salvador Dalín ”Andalucialainen koira”. Kirjatoukka mietti kuumeisesti, muttei saanut kuin yhden elokuvan mieleensä: ”Entäs Bob”.

Toisenlainen

Näitte varmaan aikaisemmassa kirjauksessani Paul Austerin Sunset Park’in kannet? Osalla Book Clubilaisista oli kirjasta tämä versio: Ja kyllä, näette aivan oikein. Kirjan takana häämöttää Heinzin ketsuppipullo. Book Clubin vuorossa olevan emännän tehtäviin kuuluu myös ruokkia ryhmä kirjan teeman mukaan. Tänään söimme kuin klassisessa amerikkalaisessa diner’ssa ikään.

Book Club -sunnuntai

      Kirjatoukan onnenpäivä on Book Clubin kokoontuminen, kerran 2-3 kuukaudessa. Minä aivan RAKASTAN meidän hetkiämme! Sen lisäksi, että Book Clubissa keskustellaan vuorossa olevasta kirjasta, siellä myös vaihdetaan kirjoja (kaikki muut paitsi minä, joka vain otan, enkä anna, sillä minulla on luopumisongelmia…). Tänään sain yllä olevan kauniin saaliin. Kokoonnumme vuoronperään toistemme luona. Tämän sunnuntaipäivän emäntä on todellakin ”my kind of girl.” Katsokaa vaikka:

Kansiin katsomista

Kirjojen kansia, joissa on kirjoja. (Tai kyniä.) Kirjallisuuspiirini, tai Book Club, kuten me sitä kutsumme, kokoontuu tänään. En ole lukenut vuorossa olevaa kirjaa, harmittaa, ja nolottaa…

La pauvre Iréne

Helsingin Sanomat kertoi tänään jännittävästä suomalaisesta pankkiholvista löytyneestä rahakuoresta, joka johti Iréne Némirovskyn jäljille. Se mitä Irénelle loppujen lopuksi tapahtui, ja hänen perheelleen, ei ole jännittävää. Se on hirveän, hirveän surullista. Siksi tämä kuva sai Kirjatoukan tolaltaan tänä sunnuntaiaamuna.      Iréne Némirovskyn kirjoista suosikkini on ”Veren polte”. Kuten vanha suomalainen sananlasku sanoo, ”valokuvaajan vaimolla ei ole valokuvia”. Siksi joudumme tässäkin viestissä tyytymään Kirjatoukan kännykän heilahtaneisiin kuviin. Herra Kamera on – miten sen nyt sanoisi- hieman hitaampi liikkeissään; siinä vaiheessa kun Herra Kamera on viritellyt, asetellut, valaissut, tähdännyt, napannut, valikoinut ja tehnyt päätöksen, Kirjatoukan juna meni jo.